Mladen Stilinović, Perunoita, perunoita, 2001. © Mladen Stilinović, Zagreb
Mladen Stilinović, Perunoita, perunoita, 2001. © Mladen Stilinović, Zagreb

Huonoa bisnestä

Serbialainen taiteilija Mladen Stilinović kyykkii lumisessa metsässä edessään pahvilaatikosta kyhätty myyntitiski ja huutelee tyhjyyteen: perunoita, perunoita! Ostajia ei näy eikä kuulu, jo korvenhuurteinen bisnespaikka on huono valinta.

Videossaan taiteilija-kaupustelija myy itse asiassa kotitekoisia sokerileivoksia. Varsinainen pääoma, keko pakkasen kylmettämiä perunoita on piilossa kauppiaan selän takana. Ilmeisesti niitä saisi, jos osaisi tiskin alta kysyä. Teos on sarkastinen omakuva sosialistisessa yhteiskuntajärjestelmässä kasvaneesta taiteilijasta, joka tuntee liiankin hyvin elämän ja kaupankäynnin – sekä taiteilijan työn arvostuksen – absurdeimmat puolet.

Vastaava paradoksi on Stilinovićin varhaisessa valokuvasarjassa Taiteilija työssään (1978). Siinä työtä tehdään nukkumalla, kylkeä välillä kääntäen. Titon Jugoslaviassa vallanpitäjät olivatkin tyytyväisiä, jos avantgardetaiteilija pysytteli sängyssään, eikä ollut sekoittamassa järjestelmän selkeitä kuvioita.

Toisaalta Stilinović haluaa kuvasarjallaan muistuttaa, että laiskottelu on myös yksi luovuuden lähde, myös fundeeraamiseen pitää jäädä aikaa: ”…laiskuuden hyveet ovat tärkeitä tekijöitä taiteessa. Ei riitä, että laiskuutta ymmärtää, sitä pitää harjoittaa ja kehittää”, kirjoittaa Stilinović manifestissaan Laiskuuden ylistys.

Vuonna 1947 Zagrebissa syntyneen Mladen Stilinovićin teokset Kiasman Eri mieltä: Nykytaiteen toisinajattelijoita -näyttelyssä kommentoivat hyödylliseksi tai hyödyttömäksi, tuottavaksi tai tuottamattomaksi katsottua ajankäyttöä eri aikoina, eri yhteiskuntajärjestelmissä ja sen kautta taiteilijan työn arvottamista.

Ironiaa hyödyntävien teosten joukkoon kuuluu myös pieni esineteos Kello-Nolla (1990), joka mittaa aikaa enää yhden numeron, kymmenen kautta. Muu aika on peruutettu tarpeettomana, on taas aika painua pehkuihin.