Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Hetkeni humanoidina

Tietoisuuteni on siirtynyt pääni yläpuolella olevaan aivolohkoon. Askeleeni ovat hidastuneet, pääni kääntyy hitaammin. Havainnoin ympäristöäni tarkemmin, omiin aistimuksiini keskittyen. Kontaktini muihin tilassa olijoihin on välttelevää. Lajitovereitani tervehdin vähäeleisesti. Huomioni kiinnittyy tilaan ja valon kulkuun siinä. Tilassa olevien taideteosten ohella tutkin kattoikkunaa ja kaareutuvaa seinää. Pohjoispäädyn panoraamassa otan yhteyden kotiplaneetalleni.

Olen saavuttanut korkeamman tietoisuuden asteen. Olen humanoidi.

Huhtikuun lopulla Kiasma-teatterissa nähtävä Toisissa tiloissa -ryhmän esitys Maan ulkopuolinen taide. Humanoidihypoteesi 2 virittää katsojansa tavanomaisesta poikkeavaan tilaan. Näkökulman muutoksen kautta esitys pyrkii lähestymään kysymyksiä taiteen katsomisesta ja kokemisesta. Avaruusolion ulkopuolinen perspektiivi saa olon keskittyneemmäksi ja auttaa katsomaan ympäristöä toisin. Tavallinen taiteen tarkastelu saattaakin yhtäkkiä näyttää oudolta ja kummalliselta. Tutut käytännöt ja konventiot ovat omituisuudessaan kuin suoraan ulkoavaruudesta! Katsoa ja kokea voisi ehkä toisellakin tapaa.

Milja Liimatainen
amanuenssi


Vieraileva kirjoittaja.