Jani Ruscica, Omakuva. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Jani Ruscica, Omakuva. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Haluan miehekkään äänen!

Suomen ainoa ammattimainen naisvatsastapuhuja Sari Aalto aloitti vatsastapuhumisen opettelun ollessaan äitiyslomalla. Kun kotiäidin päivät tuntuivat pitkiltä vauvan nukkuessa, Aalto tarttui haasteeseen ja aloitti harjoittelun. Nykyisin teatteri-ilmaisun ohjaajaksi valmistunut Aalto tekee vatsastapuhujan keikkoja yhdessä nukkejensa Simpanssi-Anssin sekä Oskarin kanssa. Aallon yleisönä on useimmiten lapsia, mutta jatkossa hän on kiinnostunut esiintymään myös aikuisille yleisöille.

Jani Ruscican näyttelyprojektissa Conversation in Pieces (4.3.–4.9.2016) Sari Aalto esiintyy Kiasman näyttelyvieraille yhdessä kuvataiteilija Ruscican omakuvan kanssa. Esityksessään Aalto esittää Ruscican näköiselle vatsastapuhujan nuken irtopäälle kysymyksiä siitä, miltä tuntuu olla nukke ilman vartaloa, ja minkälaista on olla museoesine. Keskustelun aikana syntyy vaikutelma siitä, että irtopää tuntuu olevan tilanteeseensa melko pettynyt. Myöskään yhteistyö vatsastapuhuja-Aallon kanssa ei vaikuta täysin miellyttävän teräväkielistä näköis-Ruscicaa; nukkepää kaipaa käyttöönsä miehekkäämpää ääntä, tai edes jalkoja, joiden avulla häipyä paikalta.

Ruscican omakuva on amerikkalaisen nukketaiteilijan Tim Selbergin käsialaa.  Selberg, joka jo lapsena kiinnostui vatsastapuhumisesta, esiintyi aluksi myös itse vatsastapuhujana omatekoisten nukkejensa kanssa. Myöhemmin nukkejen teko on kuitenkin vienyt Selbergin ajan, ja tätä nykyä hän keskittyykin täysipäiväisesti sekä lehmuksesta että uretaanista (HDU) veistettyjen nukkejen suunnitteluun ja muotoiluun. Tänä päivänä Selbergin nuket ovat niin haluttuja vatsastapuhujien keskuudessa, että omaa nukkea saa varautua odottamaan useamman kuukauden, ellei jopa kokonaisen vuoden ajan.

Miten Aalto sitten oikein puhuu taiteilija Ruscican suulla? Vatsastapuhumisessa on kyse siitä, että suun lihaksia liikutetaan niin, että huulet ja kasvojen lihakset eivät liiku. Arkipuheessa käyttämiemme lihasten sijaan vatsastapuhumisessa hyödynnetään sellaisia suun lihaksia, joiden olemassaoloa emme ehkä edes tiedosta. Vatsastapuhumisen voi kuitenkin oppia melkein jokainen, jos vain jaksaa kärsivällisesti harjoitella sitä, kuinka muodostaa sanoja ilman, että huulet liikkuvat. Sari Aalto opiskeli itse vatsastapuhumista nettivideoiden sekä oppi-isänsä Ari Lauanteen neuvojen avulla noin puolen vuoden ajan, ennen kuin uskaltautui ensimmäisen kerran keikalle.

Kiasmassa Sari Aallon esityksiä voi nähdä Jani Ruscican näyttelyssä Conversation in Pieces vielä toukokuussa ja elokuussa.

Keskustelutilaisuus Jani Ruscican näyttelyssä 12.5.2016 klo 17:00 – 18:00.

Sari Aallon haastattelu Helsingin Sanomissa.


Kokoelmaintendentti

Kuratoi somessa, museossa ja kotona.