Mario Merz, Untitled (Igloo), 1989. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Mario Merz, Untitled (Igloo), 1989. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Fibonaccin taikaa

Mario Merz oli erityisen kiinnostunut igluista. Hän ajatteli, että pyöreä asumus on ihanteellinen muoto, joka viittaa koko maailmaan. Merz tekikin useita kymmeniä erilaisia igluja, joista yksi hienoimmista hallitsee nyt Kiasman viidettä kerrosta.

Kun lasi-iglua tarkastelee lähemmin, huomaa sen sisällä neonputkesta taivutetut siniset numerot: 1, 1, 2, 3 ja 5, sekä 10946. Numerot muodostavat kasvavan lukujonon, nk. Fibonaccin sarjan, jossa seuraava numero on aina edellisten summa (10946 on sarjan 21. luku).

Fibonaccin sarjan perättäisten lukujen välinen suhde lähenee kultaista leikkausta, monien arkkitehtien ja taiteilijoiden hyödyntämää täydellistä sommitteluperiaatetta. Me rakennumme itsekin kultaisesta leikkauksesta: DNA:n kaksoiskierteen mitat noudattavat kultaisen leikkauksen suhdetta.

Fibonaccin sarja tuntuu olevan jonkinlainen luonnon koodi. Esimerkiksi useimpien kukkien terälehtien määrä on jokin Fibonaccin luvuista, yleensä 21 tai 34. Geometrisesti Fibonaccin sarja voidaan kuvata spiraalina, joka löytyy yhtä hyvin pikkuruisen kotilon kuin valtavien galaksien muodoista. Myös inuitit rakentavat perinteisesti iglunsa juuri spiraalin muotoon. Se on kestävä, ja samalla taloudellinen muoto, jossa pienin mahdollinen ulkopinta-ala mahdollistaa laajimman mahdollisen sisätilan.

Iglut kiehtoivat Mario Merziä, koska ne kertoivat hänelle tarinaa arktisen alueen ihmisten kulttuurista ja selviytymisestä, mutta samalla niiden merkitys laajenee kosmisiin mittasuhteisiin. Iglu edustaa taivaankannen ja planeettojen muotoa; koko maailmankaikkeutta ja sen matemaattista rakennetta. Iglu on koti, ja iglu on matka.

Elementit Kiasmassa 13.3. – 9.8.2015


Intendentti