Taiteilija Antti-Juhanin Manninen esiintyy Jani Ruscican näyttelyssä Conversation in Pieces Kiasmassa. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria
Taiteilija Antti-Juhanin Manninen esiintyy Jani Ruscican näyttelyssä Conversation in Pieces Kiasmassa. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria

Esihistoriallisten elämänmuotojen jäljillä

Kun taiteilija Jani Ruscica valmisteli teosta fossiileihin ja DNA:han perustuvasta neandertalinihmisen mallinnoksesta Wilmasta, hän törmäsi alkuperäisen mallinnoksen luojiin: hollantilaisiin paleotaiteilijoihin Adrie ja Alfons Kennisiin. Heidän Wilma-mallinnoksensa esiteltiin National Geographic -lehdessä vuonna 2008.

Omaa Wilma-versiotaan työstäessään Ruscica kiinnostui myös alkuperäisen mallinnoksen tekijöistä ja halusikin luoda teoskokonaisuuteensa Conversation in Pieces muotokuvan Kennisin veljeksistä. Hän loi kuvan kuvantekijöistä. Kennisien esitysmuodoksi valikoitui marionettinukkepari, joka muistuttaa esikuviaan niin vartalonmuodoltaan kuin asustukseltaan.

Lähes metrin mittaiset, naruilla ohjattavat puiset nivelnuket on puettu rennosti kaulus- ja t-paitoihin ja farkkuihin. Molemmilla nukeilla on hoikka vartalo, pitkät raajat ja liehuva kihara tukka. Ruscica löysi marionettinukeilleen veistäjän, Petr Skacelin, Tšekistä, missä marionetti-nukketeatterilla ja taidokkaiden puunukkejen valmistamisella on jo pitkä perinteet.

Kiasman näyttelyssä Kennisin veljekset nousevat ylös valkoiselta jalustaltaan ja astuvat sen reunalta alas mustalle lattialle turkulaisen taiteilijan ja nukketeatteriohjaajan Antti-Juhani Mannisen ohjaamina. Manninen, jonka omat teokset ovat usein käsitelleet esiintymistä ja esitystä itseään, läsnäoloa, rentoutta ja taiteilijan vapautta, oli mainio löytö nukkeohjaajaksi Ruscican projektiin. Manninen herättää veljekset vuorollaan henkiin, ohjaamalla heitä hellästi ohuiden mustien lankojen avulla, jolloin hahmot kohoavat nivel niveleltä ja asento asennolta ylös ja liikkeeseen.

Kennisin veljeksille paleotaiteilijuus, eli tieteelliseen tietoon pohjaavien mallinnosten työstäminen esihistoriallisista elämänmuodoista, on ollut haaveammatti, jonka juuret ulottuvat jo heidän kouluvuosiinsa. Paleotaide-käsitteen otti 1980-luvun lopulla käyttöön amerikkalaistaiteilija Mark Hallett. Perinteisestä kuvataiteesta tai kuvanveistosta paleotaiteen erottaa sen pyrkimys seurata mahdollisimman tarkasti tieteellisen tutkimuksen tuloksia sekä valmistaa mallinnoksia tiiviissä vuorovaikutuksessa tutkijakentän kanssa. Paleotaiteessa vältetään improvisointia tai fiktiivisyyttä, vaikka dokumentoinnin ulkopuolelle jäävän historian osa on aina hieman epävarma. Ihmisen kehityshistoria on jo pitkään kiinnostanut Kennisin veljeksiä, ja omissa luomuksissaan he pyrkivät aina tekemään mahdollisimman hyvin käytettävissä olevaa tieteellistä tietoa.

Lisätietoa

Kennis & Kennis Reconstructions: www.kenniskennis.com

Antti-Juhani Mannisen työryhmä nukketeatteri Kuumaankanpoikanen: www.kuumaankanpoikanen.com


Kokoelmaintendentti

Kuratoi somessa, museossa ja kotona.