Suohpanterror, Isak-Mahtte, 2014. © Suohpanterror
Suohpanterror, Isak-Mahtte, 2014. © Suohpanterror

Eri mieltä – mutta mistä?

Ajatus näyttelystä, joka käsittelee nykytaiteen suhdetta maailman tilaan, syntyi Kiasman kuraattoritiimissä jo kolme vuotta sitten. Politiikka ja poliittinen tuntuivat olevan keskeisiä aiheita kolmen vuoden takaisessa taidekentässä: muun muassa Dokumenta 2012 ja Istanbulin biennaali 2013 käsittelivät monia ajankohtaisia konflikteja ja poliittisia kiistoja.

Olimme kuitenkin eri mieltä niistä tavoista, joilla poliittinen tuli usein esille näyttelyissä, nimittäin dokumentaationa ja yksittäisten tapahtumien kuvaamisena. Halusimme tehdä jotain erilaista, taiteen ehdoilla ilmenevää.

Tämä erimielisyyden idea oli siis jo alkuvaiheessa mukana suunnittelussa. Kun etenimme pidemmälle, löytyi teoreettiseksi kaikupohjaksi ranskalaisen filosofin Jacques Rancièren ajatus erimielisyydestä demokratian perustana. Hänen ajattelunsa mukaan politiikassa on kyse erimielisyydestä sen suhteen, mitä tulisi nähdä tai tehdä näkyväksi.

Cinthia Marcelle & Tiago Mata Machado, Vuosisata, 2011. Video Courtesy of the artists and Galeria Vermelho, São Paulo

Cinthia Marcelle & Tiago Mata Machado, Vuosisata, 2011. Video Courtesy of the artists and Galeria Vermelho, São Paulo

Rancièr kysyy, millä ja kenellä on oikeus tulla nähdyksi ja siten osalliseksi yhteisesti jaettavasta. Jaamme yhteisen maailman, mutta esimerkiksi miehinä, naisina, työläisinä ja työttöminä. Yhteiskunta näyttäytyy erilaisena sen mukaan, olemmeko hyväosaisia tai syrjäytettyjä. Yhteinen siis myös jakaa meidät. Se miten tätä yhteistä maailmaa jaetaan, suhteutuu siihen, kenellä on äänivalta, puheen valta ja näkyvyys.

Näitä ajatuksia mukaillen halusimme näyttelyn teosten pureutuvan yksittäisiä konflikteja yleisemmällä tasolla epätasa-arvoon, poliittisten järjestelmien valtaan, globaalin markkinatalouden ilmiöihin, yksilöiden osattomuuteen.

Tanja Muravskaja, Kolme sisarta / Julia-serkku, Venäjä, 2015.

Tanja Muravskaja, Kolme sisarta / Julia-serkku, Venäjä, 2015.

Näyttelyn teoksissa poliittisuus ilmenee myös hyvin erilaisin tavoin; teoksissa yhteisiä asioita pohditaan ironian ja parodian kautta, tulkitsemalla uudelleen ikonisia taideteoksia tai turvautumalla vaikkapa anarkistiseen taiteen valtaan. Myös ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä, kuten pakolaisuutta ja laitonta maahanmuuttoa tai Ukrainan sotaa käsitellään teoksissa.

Emme osanneet arvata näyttelyn suunnittelun aloitushetkellä, että nyt, näyttelyn avautumisen kynnyksellä asiat, joista taiteilijat teoksissaan puhuvat – pakolaisuus, sota, köyhyys, alistaminen, talouden kriisit – ovat entistäkin ajankohtaisempia. Epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo eivät ole vähentyneet. Poliittinen tilanne on räjähdysalttiimpi kuin koskaan.

Toivomme, että Eri mieltä -näyttely pystyy uutiskuvia herkemmällä tasolla avaamaan aikamme ilmiöitä ja herättämään katsojia – myös naurun avulla – yhteisyyteen ja toisista välittämiseen.


Intendentti

Taiteen ja tutkimuksen tuntija ranskalaisella aksentilla.