Pastellinsävyinen räjähdyst virtuaalimaailmassa.
Rachel Rossin, Alembic Cache Passes (Time-snark), 2016. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Virtuaalisia elämyksiä

Pienehkössä toimistotilassa oli lattian poikki asetettu viistoittain lauta. Sen toiseen päähän minun piti asettua seisomaan. Sain virtuaalilasit päähäni. Yhtäkkiä olinkin rakenteilla olevan pilvenpiirtäjän harjalla. Kapea lankku johti toiselta tasanteelta toiselle. Alla syvyyksissä kuhisi suurkaupunki.

Lue lisää

Ryan Trecartin, Temple Time, 2016. Kuva: Ryan Trecartin / Andrea Rosen Gallery, New York ja Regen Projects, Los Angeles.

Parodiaa, tosi TV:tä, slapstick-huumoria – vai nettiajan painajainen?

ARS17-näyttelyssä esillä olevassa Ryan Trecartinin teoksessa Temple Time nuorisojoukko seikkailee tosi-TV:tä mukaillen luontoretkellä Los Angelesin Vapaamuurareiden tyhjilleen jäänen temppelin sokkeloisissa tiloissa. Ollaan kuin missä tahansa videopelissä tai seikkailusarjassa. Filmikerronta on toden ja epätoden rajoilla, toisteista ja epäjatkuvaa. Kuvapinta on jaettu samanaikaisesti eri tiloissa tapahtuviin kohtauksiin kuin valvontakameran monitorissa. Todellisuudessa kuvattuun filmimateriaaliin yhdistyy digitaalisia animaatioita.

Lue lisää

Featured Video Play Icon

Taiteilijan rooli muuttuu

Digitaalinen murros on muuttanut paitsi taiteen estetiikkaa myös taiteilijan roolia. Taiteilijasta itsestään on tullut eräänlainen tuottaja, kuraattori. Marja Sakari, Kiasman intendentti ja yksi ARS17-näyttelyn kuraattoreista, avaa vlogissa taiteilijan roolin muutosta.

Lue lisää ARS17-näyttelystä