Wau mikä talo

Kuva: Finnish National Gallery / Pirje Mykkänen

Kuva: Finnish National Gallery / Pirje Mykkänen

Olen tänä keväänä katsellut valtavia määriä valokuvia Kiasma-rakennuksesta. Kiasmaa auringonlaskussa, kuun loisteessa ja lumen keskellä. Kaarevia ja risteäviä linjoja, portaita, kaiteita ja lavuaareja, punaista messinkiä ja sinertävää sinkkipeltiä. Vaikka näen näitä asioita livenä päivittäin, välillä suusta pääsi se kolmikirjaiminen sana. Wau.

Steven Hollin suunnittelema Kiasma on paitsi taidemuseo myös kansainvälisesti arvostettu arkkitehtuurikohde. Kansallisgallerian valokuvaajat ovat dokumentoineet museota ympäristöineen sen rakennusvaiheista lähtien. Valikoima näitä valokuvia tuodaan nyt kaikkien käyttöön avoimella lisenssillä Flickr-kuvapalvelussa.

Kuvien lisenssi on CC BY 2.0. Se tarkoittaa, että kuvia saa muokata ja käyttää vapaasti, myös kaupallisesti, kunhan mainitsee kuvan alkuperäisen tekijän. Vanhimmat kuvat ovat kooltaan pieniä ja sopivat lähinnä nettikäyttöön, mutta tuoreemmista voi painaa vaikka kirjoja tai julisteita.

Etukäteen on vaikea ennustaa, mihin kuvat löytävät tiensä. Toivomme, että niistä on iloa ja hyötyä esimerkiksi tutkijoille, opiskelijoille, opettajille, matkailijoille, toimittajille ja sovelluskehittäjille – ja tietenkin kaikille arkkitehtuuria, museoita ja Helsinkiä rakastaville.

Kuva: Finnish National Gallery / Petri Virtanen

Kuva: Finnish National Gallery / Petri Virtanen

Kiasman kuva-albumit palauttavat mieleen monta melkein unohtunutta asiaa: museon rakennustyömaata (1996–98) ympäröineen pinkin aidan, VR:n makasiinit ja Baanan paikalla kulkeneen satamaradan. Kuviin on liitetty tekstit, jotka kertovat arkkitehtuurin yksityiskohdista, arkkitehdin ideoista ja Kiasman vaiheista. Niistä selviää muun muassa, miksi osa pinkistä aidasta maalattiinkin harmaaksi ja missä voi ihailla Vuoden betonirakennetta 1997.

Kuvien julkaisu on osa laajempaa avoimen tiedon liikehdintää. Projekti liittyy Avoin kulttuuridata -mestarikurssiin, jonka Open Knowledge Finland järjesti tänä keväänä Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella. Mukana oli ammattilaisia paristakymmenestä muisti- ja kulttuuriorganisaatiosta. Samalla, kun opimme avoimesta tiedosta ja avoimista sisällöistä, jokainen organisaatio avasi yleisön vapaaseen käyttöön jotakin – esimerkiksi dataa tai kuvia. Kansallisgalleria on jo aiemmin avannut kokoelmadatansa kaikkien käyttöön. Nyt on komean talomme vuoro päästä esiin.

Sanna Hirvonen
Museolehtori

Kiasman kuva-albumit Flickrissä:

Kiasma-rakennus ympäristöineen

Kiasmaa rakennetaan

Vuoroin vieraissa: Bukarest-Helsinki

Dan Perjovschi, Budget Cut, 2011

Dan Perjovschi, Budget Cut, 2011

”Jotkut meistä ovat perineet rahaa tai omaisuutta, joillakin meistä on varakas puoliso ja loppujen on vain selvittävä.” Näin vastasi Bukarestin nykytaiteen museon johtaja Ruxandra Balaci kysymykseeni, kuinka taidemuseon työntekijät voivat selvitä parin sadan euron kuukausipalkalla.

Romaniassa ei mene hyvin taloudessa ja se heijastuu, kuten kaikkialla, myös kulttuurilaitosten toimintamahdollisuuksiin. Bukarestin nykytaiteen museo on valtion omistama laitos, joka on toiminut vuodesta 2004 entisessä Ceaușescun hallintopalatsissa, joka on Pentagonin jälkeen maailman toiseksi suurin rakennus. Taidemuseon kolmessa kerroksessa sijaitsevat tilat ovat vain muutama prosentti valtavan rakennuksen kokonaispinta-alasta. Rakennuksen pääasiallinen käyttäjä on Romanian parlamentti ja sisäänkäynti rakennukseen on vartioitu.

Minut oli kutsuttu Bukarestiin luennoimaan Kiasmasta ja siitä kuinka valtion omistama nykytaiteen museo Suomessa toimii. Luentoa seurasi keskustelutilaisuus keinoista, joilla taidemuseot voisivat selvitä taloudellisen laman aikana. Kävimme läpi viime vuosien museoalan keskusteluista tuttuja teemoja, kuten mahdollisuuksia kasvattaa yksityisen rahoituksen osuutta, lipputuloja ja muita omia rahoituslähteitä sekä yhteistuotantojen tarjoamia mahdollisuuksia.

Bukarestissa näyttelytoiminta on kaikesta huolimatta vilkasta. Yksi nykytaiteen museossa esillä olleista näyttelyistä oli Subreal-ryhmän retrospektiivi. Vuonna 1990 perustettu taiteilijakollektiivi, johon alun perin kuuluivat Călin Dan, Iosif Király ja Dan Mihălţianu, on teoksissaan peilannut Romanian siirtymäajan kulttuuria ja luonut kontakteja kansainväliseen taidemaailmaan. Heidän teoksiaan on ollut esillä myös Suomessa 2000-luvun alussa.

Bukarestissa on myös oma kansainvälinen taidebiennaalinsa, jonka kuudes editio toteutetaan vuonna 2014, Wienin taidehallin nykyisen johtajan Nicolaus Schafhausenin kuratoimana. Tämän hetken tunnetuimpiin romanialaisiin taiteilijoihin kuuluvan Dan Perjovschin näyttely puolestaan avautuu Kiasmassa helmikuussa.

Pirkko Siitari
museonjohtaja

MNAC – National Museum of contemporary Art
www.mnac.ro | www.bucharestbiennale.org