Rahan liikkeitä Guggenheimista Guggenheimiin

Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti Guggenheim-laskelmien realistisuudesta, on esitetty arvioita, vertailulukuja ja otettu kantaa. On upeaa, että museoiden rahoitusmalleja ja kulurakennetta avataan näin laajasti julkisuudessa ja että niistä keskustellaan. Pari kysymystä on kuitenkin mielestäni vielä vastaamatta, ja esitänkin ne nyt.

Uudessa ehdotuksessa Guggenheim suunnittelee toteuttavansa Helsingissä 2-3 laajempaa ja 3-5 suppeampaa näyttelyä Kiasmaa vastaavan kokoiseen näyttelytilaan. Näyttelykustannuksiin on varattu 5 miljoonaa euroa. Kiasman toimintamääräraha, jolla se tuottaa ohjelmistot (näyttelyt, esitykset ja tapahtumat) on 500 000 euroa. Ja vaikka näyttelybudjeteissa on kasvattamisen varaa, ja isommalla budjetilla saadaan enemmän aikaan, tuntuu Guggenheimin ilmoittama summa aika suurelta.

Yksi selitys suurelle summalle ovat kansainvälisistä kiertonäyttelyistä maksettavat näyttelymaksut, feet, jotka saattavat nousta satoihin tuhansiin euroihin. Tarkoittaako tämä sitä, että kun Guggenheim lupaa hyödyntää museoverkostoaan tuomalla Helsinkiin näyttelyitä muista museoistaan, osa näyttelyihin varatusta rahasta siirtyy näyttelymaksuina säätiölle? Silloin säätiön saamat tulot sisältävät paitsi hallinto- ja lisenssimaksut, myös säätiölle maksettavat näyttelymaksut.

Toinen kysymykseni koskee ilmaiskävijöiden suhteellista osuutta. Me, jotka museoissa Suomessa työskentelemme, tiedämme että ilmaiskävijöiden määrä lähentelee 40 % kaikista kävijöistä. Suuri osa heistä koostuu alle 18-vuotiaista, jotka pääsevät lähes jokaiseen museoon ilmaiseksi. Guggenheim Helsingin tulosarviossa ilmaiskävijöiden määrä on huomattavasti pienempi, vain 20 % kaikista kävijöistä.

Mikä siis saa suhteessa suuremman osan kävijöistä maksamaan vierailunsa Guggenheimissa? Löytyykö vastaus hinnoittelupolitiikasta? New Yorkin Guggenheim-museoon pääsevät ilmaiseksi ainoastaan 12-vuotiaat ja sitä nuoremmat lapset. 13-17-vuotiaat maksavat museokäynnistään.

Alle 18-vuotiaiden sisäänpääsyn ilmaisuudella museot tukevat suomalaista taidekasvatusta, josta ollaan viime vuosina karsittu. Koululaisryhmille sisäänpääsyn maksuttomuus on elintärkeää, kuten on taiteeseen ja omaan kulttuurin tutustuminenkin. Aikuisuutta edeltävät vuodet ovat keskeisiä identiteetin muodostumisen kannalta. Nopeiden voittojen sijaan museoiden yhteiskuntavastuuseen kuuluu myös pitkäjänteinen kulttuurikasvatus, jonka tulokset kerätään aivan muualla kuin museoiden kassoilla.

Pirkko Siitari
Museonjohtaja

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | 3 kommenttia

Yllättävä puhelu. Markus Heikkerö lahjoitti tuotantonsa Kiasmaan

Markus Heikkerö, Marlene Punaisella torilla. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Markus Heikkerö, Marlene Punaisella torilla. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Elokuussa 2012 kännykkäni soi, kun olin hyppäämässä taksiin Pohjois-Esplanadilla. Kuvataiteilija Markus Heikkerö soitti ja kysyi haluaisiko Kiasma vastaanottaa hänen tuotantoaan lahjoituksena. Taiteilijan mielessä kiersi ajatus muutosta Berliiniin.

Esitin puhelun päätyttyä taiteilijan ehdotuksen Kiasman johtajalle Pirkko Siitarille, kokoelmaintendentti Arja Millerille ja amanuenssi Eija Aarniolle, joiden kanssa olin näyttelykierroksella. Ajatus tuntui heistä selvittämisen arvoiselta, kunhan taiteilijan tuotantoa tarkasteltaisiin kokonaisuutena.

Markus Heikkerö toimittikin minulle teoslistan ja kuvia teoksistaan eri vuosikymmeniltä. Kävimme talven aikana läpi taiteilijan koko tuotannon teos teokselta hänen Vallilan työhuoneellaan. Sain kuulla samalla värikkäitä tarinoita teosten syntyvaiheista, 60-luvun undergroundista, suomalaisista rock staroista ja Heikkerön matkoista eri puolille maailmaa. Alkutalvesta teosvalinnat oli tehty ja oli aika esitellä kokonaisuus hankintalautakunnalle.

Kesällä Kiasman konservaattorit ja näyttelymestarit noutivat valitut teokset Anjalankadun vanhasta liikehuoneistosta, jossa Heikkerö on työskennellyt viimeiset parikymmentä vuotta. Syksyn tullen allekirjoitettiin lahjoituskirja. Lisäksi Kiasma osti Markus Heikkerön uusimman maalauksen Europa, joka laitettiin esille syyskuussa avautuneeseen Kiasma Hits -kokoelmanäyttelyyn.

Leevi Haapala
amanuenssi

Kiasma on vastaanottanut merkittävän lahjoituksen taiteilija Markus Heikkeröltä. 111 teoksen lahjoitus kattaa Heikkerön tuotannon keskeiset teokset vuodesta 1967 aina 2000-luvun teoksiin. Lahjoituksen myötä Kiasman kokoelmissa on 119 Heikkerön teosta, joista ensimmäinen hankittiin Nykytaiteen museolle vuonna 1995. Kokoelma on laajuudessaan ainutlaatuinen.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Kommentit poissa käytöstä

Data on auki

Kiasma, Ateneumin taidemuseo ja Sinebrychoffin taidemuseo muodostavat yhdessä Valtion taidemuseon, joka on Suomen suurin taidemuseo-organisaatio. Nämä kolme museota hallinnoivat taidekokoelmaa, johon kuuluu yli 36 000 teosta yli 6000 taiteilijalta. Tähän asti teoksiin on voinut tutustua Taidekokoelmat-palvelussa. Nyt avaamme kokoelmateoksiin liittyvän metadatan kaikkien vapaaseen käyttöön.

Metadatan avaamisen myötä Valtion taidemuseon taideteoksiin liittyvä tieto on saatavissa sellaisessa muodossa, että tiedon avulla voi rakentaa sovelluksia ja tietoa voi käsitellä tietokoneohjelmilla. Tieto avataan hyvin vapaalla käyttölisenssillä (CC0). Ainoa selkeä rajoite on teoskuvien rajautuminen tiedon ulkopuolelle. Teoskuvat ovat jatkossakin tekijänoikeuden alaisia.

Millaisen ruokaympyrän saa aikaan Kiasman kokoelmateoksista? Entä jos Ateneumin kokoelmien maisemamaalaukset yhdistää karttapalveluun, ollaanko aina Tuusulanjärvellä? Miten vanhaa on vanha taide Sinebrychoffin kokoelmissa?

Mitä hyötyä metadatan avaamisesta sitten on? Vastaus on, että emme vielä tiedä. Sovelluskohteet riippuvat tiedon käyttäjien mielikuvituksesta. Tietoa on mahdollista yhdistellä muualta saadun tiedon kanssa ja siitä voi tuottaa esimerkiksi visualisointeja ja verkkosovelluksia. Teosdataa voi yhdistää johonkin toiseen tietolähteeseen, esimerkiksi Europeanan data-aineistoihin.

Kuulemme mielellämme hauskoista ja hyödyllisistä tiedon sovelluksista. Parhailla toteutuksilla kannattaa myös osallistua Apps4Finland –kilpailuun, joka on käynnissä vielä lokakuun ajan.

Metadatan voi ladata sivustolta suoraan tiedostopaketteina, tai ohjelmistorajapinnan kautta pienemmissä osissa. Ohjelmistorajapinnan arkkitehtuurimalli on REST ja sitä käytetään HTTP-pyynnöillä. Rajapinnan käyttö edellyttää API-avainta. API-avain on ilmainen, mutta edellyttää rekisteröitymistä ja toimivaa sähköpostiosoitetta.

Piia Laita
Viestintäpäällikkö

 
Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Kommentit poissa käytöstä