Kiasman 15. vuosi

M.A. Numminen Erkki Kurenniemen ja Mika Taanilan näyttelyitä avaamassa 30.10.2013. Kuva: VTM/KKA. Petri Virtanen.

M.A. Numminen Erkki Kurenniemen ja Mika Taanilan näyttelyitä avaamassa 30.10.2013. Kuva: VTM/KKA. Petri Virtanen.

Viime vuonna Kiasman ohjelmiston yhtenä punaisena lankana on ollut mediataiteen eri ilmaisumuotojen esittelyt. Eija-Liisa Ahtilan vaikuttava yksityisnäyttely toteutettiin yhteistyönä Moderna museetin kanssa. Näyttelyssä mukana ollut teos ”Marian ilmestys” saatiin hankittua kokoelmiin Kiasman tukisäätiön avustuksella. Samaan aikaan esillä ollut, legendaarisen filmintekijän Jonas Mekasin elokuvasarja 1960-luvulta vaikutti yllättävän tuoreelta vielä nykymediaan tottunein silmin. Erityinen ilo oli saada itse 90-vuotias, yhä työtään aktiivisesti jatkava tekijä Kiasmaan tapaamaan yleisöä Kiasma-teatterissa syyskuussa järjestetyssä puhetilaisuudessa.

Newyorkilainen avantgardetaide oli hyvin esillä Suomessa kuluneen vuoden aikana, kun Mekasin lähipiiriin kuuluvat taiteilijat Patti Smith, Philip Glass ja Yoko Ono konsertoivat vuoden aikana Helsingissä. Samaan sukupolveen kuuluva taiteilija Vito Acconci esiintyi Kiasmassa multimediatapahtumassa marraskuussa yhdessä nuoren suomalaisen säveltäjän Sasu Ripatin kanssa. Ripatti, taiteilijanimeltään Vladislav Delay, toteutti myös ääniteokset Kiasman WC-tiloihin.

Mika Taanila & Circle Kiasma-teatterissa 22.11.2013. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen.

Mika Taanila & Circle Kiasma-teatterissa 22.11.2013. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen.

Mediataiteen eri sukupolvia vuoden ohjelmistossa edustavat myös Erkki Kurenniemi ja Mika Taanila, joiden näyttelyt ovat avoinna vielä maaliskuulle asti. Molemmat näyttelyt, samoin kuin niihin liittynyt, marraskuussa järjestetty Pneuma-festivaali, ovat saaneet myönteisiä arvioita myös kansainvälisissä media-alan julkaisuissa. Festivaalien ohjelmaan kuului Kiasma-teatterissa järjestetty Mika Taanilan ja Circlen visuaalinen konsertti, joka oli unohtumaton elämys. Yhteiseen kokemukseen perustuvat live-ohjelmat puheenvuoroista musiikkiin, tanssiin ja muihin esityksiin  muodostavat Kiasman ohjelmistossa – ja nykytaiteessa yleensä – olennaisen osan.

Prosessiin perustuvaa tekemisen tapaa ja katoavaa taidetta edustivat Marja Kanervon materiaaliset ja tilalliset teokset, jotka saivat hyvän parin romanialaisen Dan Perjovschin kantaaottavista seinäpiirustuksista. Suosittu Perjovschi palasi Suomeen melkein saman tien: hänen ja Lia-puolison yhteisnäyttely on esillä Pietarsaaren Galleri Grossa 12. tammikuuta saakka. Kanervo käytti näyttelyssään ”Esiinkatoavaa” Kiasman hulppeaa viidennen kerroksen tilaa rohkeasti, samalla tyhjentäen ja täyttäen sen seinäpintoihin hangattujen tekstien avulla. Mukana oli myös yleisön tekemien ehdotusten perusteella toteutettu seinämaalaus Panoraama-tilassa.

Kokoelmanostoja ovat edustaneet kuluneena vuonna Jouko Lehtolan valokuvista koottu näyttely ”Viattomuuden aika” sekä vielä jatkava, 15-vuotiasta museota juhlistava kokoelmanäyttely ”Kiasma Hits”. Siinä suosikkien suosikeiksi näyttävät nousseen Ken Feingoldin puhuva pää, Jacob Dahlgrenin raitanauhainstallaatio ja aina yhtä vaikuttava Kimmo Schroderuksen pitkäraajainen veistos ”Laajentuja”. Uusia tuulia kokoelmatoiminnassa edusti puolalaiselta taiteilijalta Miroslaw Balkalta tilattu tilateos, johon voi tutustua konkreettisesti omin käsin Kiasmassa 19. tammikuuta saakka. Merkittävä tapahtuma kokoelmien kannalta oli taiteilija Markus Heikkerön tekemä lahjoitus, joka sisälsi 100 hänen teostaan 1960-luvulta tähän päivään. Lisäksi uushankintoja kokoelmiin tehtiin vuoden aikana 87 teoksen verran, pääosin suomalaisilta taiteilijoilta.

Vuoden aikana on Nykytaiteen museon julkaisusarjassa ilmestynyt neljä uutta taidekirjaa. ”Kiasma Hits” –julkaisuun sisältyy kätevä nykytaiteen sanasto, johon voi tutustua myös Kiasman verkkosivuilla. Muita uusi julkaisuja tehtiin Eija-Liisa Ahtilan, Marja Kanervon ja Mika Taanilan tuotannosta. Erkki Kureniemen näyttelyyn liittyen kattavaa materiaalia toimitti verkkoon Kuvataiteen keskusarkisto: http://www.lahteilla.fi/kurenniemi/

Maaliskuussa Kiasmassa järjestettiin ensimmäisen kerran erityinen ohjelmallinen tapahtuma kansainvälisen naisten päivän kunniaksi. Muihin suosittuihin yleisötapahtumiin kuului viime vuoden alussa järjestetty Wikimaraton sekä yhteistyöprojektina elokuussa järjestetty koululaisten taideretki. Se tarjosi lähes 3000:lle toisen kouluvuotensa aloittavalle helsinkiläiselle konsertin Musiikkitalossa ja tapahtumallisen kierroksen Kiasmassa. Elokuussa URB-festivaalin ohjelmistossa näkyvimmän huomion sai Baanan varrelle noussut katutaiteen seinä ”Kiasma Wall”.

Heimo-projektin Roskatron-tapahtumassa siivottiin kaupunkia Helsingin keskustassa.

Heimo-projektin Roskatron-tapahtumassa siivottiin kaupunkia Helsingin keskustassa.

Yleisötyön saralla vuoden 2013 kunnianhimoisin ja haastavin hanke on yhteistötaideprojekti ”Heimo”. Se on tarjonnut nuorille mahdollisuuden vaikuttaa omaan ympäristöönsä, korjata sen epäkohtia. Projektin puitteissa on lähetetty seitsemän nykytaiteilijaa eri puolille Suomea – Lappeenranta, Outokumpu, Lahti, Turku, Kemi, Helsinki – toteuttamaan nettihaun tuloksena valittuja nuorten ehdotuksia. Opetusministeriön tukema hanke jatkaa Kiasman aikaisempaa valtakunnallista toimintaa. Heimolaiset kokoontuivat Kiasmassa 15. joulukuuta, Heimon nimipäivänä esittelemään projektin tuloksia.

Kiasman kaikkien aikojen nuorimmat kuraattorit ovat tehneet työtään tänä vuonna, kun Vironniemen päiväkodin lapset tekivät taideraadissa omia teosvalintoja kokoelmateoksista. Valintojen tulos tullaan näkemään Kiasmassa osana ”Kiasma Hits” -näyttelyn vaihtuvia osia tämän vuoden puolella.

Kuva: VTM/KKA Petri Virtanen

Kuva: VTM/KKA Petri Virtanen

Kiasman arjessa on paljon aktiivista ja pitkäjänteistä toimintaa, joka ei välttämättä näy ulospäin tai saa mediahuomiota. Esimerkiksi vuoden aikana niin vauvoille, lapsille, aikuisille kuin erityisryhmillekin suunnattuihin työpajoihin osallistui Kiasmassa kaiken kaikkiaan yli 3000 henkeä. Tapahtumapäivät mukaan lukien määrä moninkertaistuu.

Vuoden puheenaiheisiin kulttuurin saralla on kuulunut Helsinkiin ehdotetut uudet museohankkeet. Se kertoo siitä, että taide ja kulttuuri sekä erityisesti uusi arkkitehtuuri kaupungin vetovoimatekijöinä kiinnostavat.  Tulevaisuus näyttää, mitkä suunnitelmat toteutetaan ja mitkä jäävät haaveeksi. Paras tapa ilmaista mielipiteensä jo olemassa olevien museoiden puolesta on käydä niissä. Jokainen museokäynti on kannanotto taiteen ja kulttuurin puolesta, vaikuttamisen paikka. Näyttelykäynnin yhteydessä Kiasmassa on myös monin eri kanavin mahdollista antaa palautetta, jota seuramme kiinnostuneina. Kiitos vuodesta 2013 kaikille teille, jotka kävitte Kiasmassa ja tervetuloa uudelleen alkaneena vuonna – myös kaikki uudet taiteen ja museoiden ystävät!

Pirkko Siitari
Museonjohtaja

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Kommentit poissa käytöstä

Kohti vuotta 2014

Vuoden vaihteeseen kuuluvat pohdinnat ja ennustukset tulevasta. Tulevaisuuden visioita utopioista todellisuuteen taiteen keinoin tarjotaan Mika Taanilan ja Erkki Kurenniemen näyttelyissä Kiasmassa 2. maaliskuuta asti.

Kuva: Jussi Eerola, Kinotar Oy

Kuva: Jussi Eerola, Kinotar Oy

Mika Taanilan (s. 1965) näyttelyn ”Aikakoneita” keskeinen teos on Olkiluodon ydinvoimalan kolmannen reaktorin rakennusvaiheista kertova videotriptyykki ”Suomen sähköisin kunta”. Nimi on lainattu Eurajoen kunnan aiemmin käyttämästä sloganista, joka on nykyään muodossa ”Energistä elämää”. Kunnan tiedotteessa kerrotaan, että Eurajoella tuotetaan enemmän sähköä kuin missään muussa Suomen kunnassa ja että juuri paikallinen lääkäri, Samuel Roos, keksi suomen kieleen uudissanaksi ”sähkö” jo vuonna 1845. Myös sana ”lämpömittari” on hänen keksintöjään.

Taanilan videoteoksessa on latautunutta energiaa sen seuratessa ilman kommenttiraitaa voimalan rakennusvaiheita, ympäristön ja työntekijöiden säteilymittauksia sekä maaseudun arkielämää. Kolmen rinnakkaisen kuvan käyttö tarjoaa mahdollisuudet näyttävään visuaalisen kerrontaan ja jännitteisiin rinnastuksiin.

Olkiluodon voimalan valmistuminen on viivästynyt: sen piti olla käytössä jo vuonna 2009, mutta nyt uudeksi tavoitteeksi on asetettu vuosi 2016. On arvioitu, että valmistuessaan siitä tulee yksi maailman kalleimmista rakennuksista 8 miljardiin euroon yltävine kuluineen. Ennätys sekin.

Kuva: VTM/KKA Petri Virtanen

Kuva: VTM/KKA Petri Virtanen

Taanila on luonut Kiasman Panoraama-tilaan uuden tilateoksen, joka näkyy myös ulospäin Musiikkitalon suuntaan, parhaiten talvi-illan hämärtyessä. Mustavalkoisella filmillä on vanhaa tieteellistä tutkimusaineistoa yliopiston fonetiikan laitokselta. Sisällä voi keskittyä kaupunkimaisemien ihailun ohessa teoksen kokeelliseen äänimaisemaan.

Kuva: VTM/KKA Pirje Mykkänen

Kuva: VTM/KKA Pirje Mykkänen

Erkki Kurenniemen (s. 1941) elämäntyötä esittelevässä näyttelyssä ”Kohti vuotta 2048”on elektronisten soittimien ja arkistomateriaalin ohella esillä valikoima hänen maalauksiaan 1970-luvulta. Hän maalasi lähinnä omaksi ilokseen ja kokeili kuvantekoa eri tyylilajeissa. Mukana on omakuvia ja muotokuvia läheisistä sekä eroottisia aiheita. Moni maalaus on tehty valokuvan pohjalta. Näyttelyitä Kurenniemi ei ole maalauksistaan pitänyt ja Kiasmankin näyttelyssä ne ovat osana arkistomateriaalia osoituksena hänen kiinnostuksen aiheidensa laaja-alaisuudesta ja luovasta uteliaisuudesta.

Myös Kurenniemen näyttely jatkuu ulkotiloihin. Kiasman sisääntulon katoksessa soi Kurenniemen säveltämää musiikkia vuodelta 1970 ja Mannerheimintien puoleisella julkisivulla on näyttelyn arkkitehtina toimineen Jussi Ukkosen suunnittelema valoteos. Loisteputkista rakennettu kuvio koostuu yksittäisten valoviivojen ja valoviivaparien muodostamista merkeistä, jotka kuvaavat ykkösiä ja nollia binäärijärjestelmässä. Kuvioaiheena on binäärimuotoon muutetut kirjaimet EK, eli Erkki Kurenniemi. Näyttelysaleissa Kurenniemen nimi on puolestaan ilmaistu tilaa jakavissa seinäkkeissä tietotekniikan kehityksen alkuvaiheisiin kuuluneiden reikäkorttien avulla.

Kuva: VTM/KKA Petri Virtanen

Kuva: VTM/KKA Petri Virtanen

Hyvän johdannon Kurenniemen maailmasta ja ajattelusta saa Kiasman 4. kerroksessa esitettävästä Mika Taanilan lyhytelokuvasta “Tulevaisuus ei ole entisensä”. 1960-luvulta lähtien Kurenniemi on esittänyt visioita nyttemmin monista toteutuneista tietotekniikan innovaatioista.  Elokuvassa Kurenniemi pohtii mm. onko ihmisen ja koneen sulautuminen mahdollista – vai onko se jo tapahtunut? Tätä voi miettiä myös seuratessa pitkäkaulaisten nostokurkien nopeutettua mekaanista balettia Taanilan Olkiluoto-videossa.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Kommentit poissa käytöstä

Luonnon Garderobi Kiasmassa

Marja painaa kaasun pohjaan; pian tullaan rantaan mutta ehditäänkö ajoissa? Takapenkiltä soitetaan Hailuodon yhteysaluksen päivystysnumeroon. Niin, ollaan tulossa, voitteko odottaa yhden minuutin? Kiasman hankintalautakunta on menossa tapaamaan taiteilija Anni Rapinojaa Oulun Hailuotoon.

Lautalla meno rauhoittuu, ja pian päästään jatkamaan luodon puolella matkaa. Annin mökki löytyy helposti, ohjeet olivat selkeät. Hymyilevä Anni tulee kuistille vastaan. ”Mökki” on onnistunut yhdistelmä vanhaa ja uutta puurakentamista, asuintiloihin on yhdistetty upea ja korkea ateljeetila, joka toimii myös Annin töiden showroomina. Nyt ollaan Annin maailmassa.

DSC04287

Anni Rapinojan työ on kulkea rannoilla ja metsissä, kerätä luonnon materiaaleja ja työstää niistä eri tavoin taidetta. Pajunkissoista tulee tyylikäs käsilaukku tai pienen tytön pehmeät töppöset. Suovilla ja järviruoko taipuvat turkeiksi ja hatuiksi, puolukan ja juolukan lehdet kengiksi ja kasseiksi, hirvenpapanat mahtaviksi kattokruunuiksi.

1226-o0205300

Anni Rapinoja, Luonnon Garderobi, 2005-2011. Kuva: VTM/KKA Pirje Mykkänen

Menen auttamaan Annia pihavarastoon, jonka hyllyt ovat lattiasta kattoon täynnä erikokoisia pahvilaatikoita. Otamme varovasti muutaman laatikon alas katsottavaksi. Anni tarkistaa laatikoiden sisällön.

Yksi laatikko on täynnä kuusen käpyjä, toinen voikukkien hahtuvapalloja, kolmas hirvenpapanoita. Pehmeitä, kovia, sileitä, karvaisia ja tuoksuvia materiaaleja, Hailuodon, ja muidenkin paikkojen kukilta, puilta ja eläimiltä.

DSC04283

Kolmannesta laatikosta löytyy kymmeniä jäniksenkorvia. ”Paikalliset metsästäjät tuovat niitä minulle pyytämättä”, hän kommentoi. ”En ole vielä tohtinut käyttää niitä mihinkään”. Anni ojentaa minulle yhden pienen korvaparin kokeiltavaksi. Pakahduttavan sileä jäniksenkarva, surullinen ja voimakas hetki.

DSC04285

Anni kertoo työprosessistaan ja työtavoistaan, monet niksit on pitänyt kehitellä itse. Juolukanlehtilaukku pysyy kasassa ruispuurosta tehdyn rungon avulla. Monien teosten työstäminen vaatii valtavasti aikaa ja tutkiskelua. Lehtien väri muuttuu ajan kuluessa, kaikkeen ei voi, eikä pidä vaikuttaa. Luonto on Annin työtoveri, ja toinen toveri on aika.

Arja Miller
Intendentti

Kiasman hankintalautakunta päätti kokouksessaan 6.5.2013 ostaa Anni Rapinojan teoskokonaisuuden Luonnon garderobi. Installaatio on esillä osana Kiasma Hits -näyttelyä 5.12.2013 – 26.2.2014.

Tallennettu kategorioihin Kokoelmat, Näyttelyt | 1 kommentti