Sanoista tekoihin: Kiasma goes Taidehalli!

Kiasma Goes Taidehalli. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Kiasma Goes Taidehalli. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Kulttuurilaitosten välisestä yhteistyöstä on helppo puhua. Juhlapuheissa luvataan synergiaetuja ja kokouksissa nyökytellään yhteistyöideoille. Mutta kun tulee aika tehdä jotain konkreettista, ei yhteisille hankkeille tahdo löytyä aikaa eikä resursseja. Aidon yhteistyön toteutuminen vaatiikin todellista tahtoa ja ennen kaikkea resurssien suuntaamista yhteisiin hankkeisiin.

Taidelaitokset ovat tehneet yhteistyötä lainaamalla teoksia ja kierrättämällä näyttelyitä. Huomenna yleisölle avautuvassa Kiasma goes Taidehalli –näyttelyssä on kuitenkin kyse enemmästä. Olemme tuottaneet ja kuratoineet yhdessä näyttelyn Kiasman kokoelmista ja valinneet teokset nimenomaan Taidehallin tiloja ajatellen. Kiasman näyttelyrakentajat ja kuraattorit ovat työskennelleet Taidehallin henkilöstön kanssa. Yleisölle suunnattu ohjelma tehdään yhteistyössä. Olemme siis tuottaneet uuden näyttelyn yhteisiä resursseja hyödyntäen. Parhaimmillaan taidelaitosten yhteistyö onkin uusien taiteellisten tuotantojen kuten teosten ja näyttelyiden toteuttamista. Luodaan yhdessä jotain sellaista, johon yksi ei kykene.

Yksi kimmoke yhteistyölle oli Kiasman poikkeuksellinen tilanne, jossa olemme suljettuina uudistustöiden vuoksi maaliskuuhun saakka. Tulee kuitenkin mieleen, eikö näin voisi toimia muulloinkin kuin vain poikkeustilan aikana?

Yhteistyön tavoitteena on saada meidät katsomaan näitä teoksia tuorein mielin. Uudenlainen ympäristö ja tilat rakentavat merkityksiä ja avaavat mahdollisuuden nähdä teokset uudella tavalla. On kiinnostavaa nähdä miten teoksiin liitettävät merkitykset muuttuvat niiden ollessa esillä Taidehallissa.

Keskeinen osa tätä yhteistyötä on myös toimintatapojen ja työkulttuurien kohtaamisessa. Kahden erilaisen ja erikokoisen toimijan on mahdollista oppia toisiltaan. Sen merkitystä osana tätä yhteistyötä on mahdotonta vähätellä.

Kiasman kokoelmissa on yhteensä yli 8500 teosta. Osana Kansallisgallerian kokoelmaa ne ovat tavallaan meidän kaikkien omistuksessa. Kiasmalle onkin enemmän kuin luontevaa esittää kokoelmia paitsi omissa näyttelyissä, myös muissa, uusissa yhteyksissä.

Taidehallin näyttely on eräänlainen laboratoriokoe. Yhteistyön lopputuloksena näemme erinomaisen näyttelyn, johon on valittu vahvoja ja merkittäviä teoksia, jotka säväyttävät ja kohahduttavat, herättävät ajatuksia ja kutkuttelevat uteliaisuuttamme.

Taidehalli sijaitsee parin minuutin kävelymatkan päässä Kiasmasta. Samoin Tennispalatsi. Parin vuoden kuluttua avautuva uusi Amos Andersonin taidemuseo on miltei Kiasman pihalla. Meillä on loistava taidekeskittymä keskellä Kamppia. Töölönlahden suunnalla tarjonnan kirjo laajenee ja muodostaa kulttuurikampuksen, jonka huippuna toivon mukaan alueelle saadaan keskustakirjasto.

Taiteen ja kulttuurin keskittymä mahdollistaa ainutlaatuinen yhteistyön. Tarttukaamme siihen!

Pirkko Siitari
Museonjohtaja, Kiasma​

Tallennettu kategorioihin Kiasma, Kokoelmat, Näyttelyt | Avainsanoina , | Kommentit poissa käytöstä

Toimii kuin naisten Viagra?

Kiasma. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Kiasma. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Museobrändäyksen huippunimi Damien Whitmore vieraili torstaina Suomessa ravistelemassa Suomen taidekenttää. Tarjolla oli painavaa puhetta Whitmorelle tyypilliseen vauhdikkaaseen tyyliin. Viestit olivat tärkeitä: Miettikää, mikä on museonne tarkoitus. Ilman yleisöä museo on pelkkä varasto. Fokusoikaa voimavaranne yhteisen päämäärän saavuttamiseen. Tuottakaa sisältöä maailmanlaajuisesti. Menestyksen avaimia, joita monessa museossa Helsingissäkin varmasti pyöritellään.

Räväkät ideat pitivät yleisön hereillä. ”Tiedättekö kuka on Gordon Ramsay?” Samaan tyyliin rapakuntoiset museot kuntoon. Valtiovalta pitää saada mukaan suomalaisen taiteen kansainväliseen markkinointiin. ”Soittakaa joku pääministerillenne, miksei hän ole täällä!” Ja vielä: ”Kiasma-nimi on kauhea, vaihtakaa se!”

Kiasma-nimestä Whitmorelle tulee mieleen naisten Viagra. Mutta onko se sitten niin paha asia? Viagra on maailmanlaajuisesti tunnettu brändi. Helsingistä Whitmoren mieleen oli jäänyt yhden museon nimi: Kiasma. Samaa vaikutusta kuin Viagra emme voi Kiasman yleisöille luvata, mutta elämyksiä, kokemuksia ja taiteen tuomaa hyvinvointia kyllä. Kannattaa tulla kokeilemaan maaliskuussa avautuvaan Robert Mapplethorpen näyttelyyn. Toimii takuulla!

Piia Laita
Viestintäpäällikkö

p.s. Kiasman valtakunnallinen tunnettuus Suomessa on 97%. Brändiguruna Damien Whitmore ymmärtänee, että emme nimen muutosta hänen ohjeestaan huolimatta harkitse.​

Lue lisää Whittmoren vierailusta

Tallennettu kategorioihin Kiasma | Avainsanoina , | 2 kommenttia

Kuvia pelastamassa

Alfredo Jaar, Kasvoja, 1982. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Alfredo Jaar, Kasvoja, 1982. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Alfredo Jaarin näyttelyssä Kiasmassa on viidennen kerroksen Panoraama-tilassa esillä kasvokuvien sarja. Se syntyi 1980-luvun alussa, jolloin juuri New Yorkiin muuttanut chileläinen taiteilija valitsi aiheekseen henkilökohtaisesti kokemansa sotilasdiktatuurin alkuajat kotimaassaan. Jaar käytti teokseensa lehtikuvia, joita oli kerännyt arkistoonsa monien vuosien ajan. Kuvasarjan jokainen osa koostuu yksittäisestä lehtikuvasta ja sen rinnalle suurennetusta, väkijoukosta poimitun anonyymin henkilön lähikuvasta.

Teokseensa Jaar on valinnut mm. syyskuussa 1973 Santiagossa järjestetyistä runoilija Pablo Nerudan hautajaisista julkaistuja lehtikuvia. Vaikka vasta muutamaa viikkoa aiemmin vallan kaapannut kenraali Pinochet oli kieltänyt julkiset kokoontumiset, paikalle kerääntyi protestina valtava, sotilaiden vartioima ihmisjoukko. Jaar nostaa teoksessaan esiin historian käännekohdissa nimettömäksi jääneitä ihmiskohtaloita ja herättää kysymään, mitä näille henkilöille tapahtui. Diktatuurin ajan Chilessä kuka tahansa saattoi kadota jäljettömiin ja osallistuminen julkisiin mielenilmauksiin – ja niissä kuvatuksi tuleminen – sisälsi todellisia riskejä.

Jaarin mukaan Kasvoja-teoksen motiivina oli yksittäisten, sisällöltään tärkeiden kuvien ”pelastaminen” unohdukselta ottamalla ne talteen ja tuomalla ne päivänvaloon uudessa yhteydessä, toisessa ajassa.

Kuvasarja oli mukana Jaarin taannoisessa yksityisnäyttelyssä Yhdysvalloissa, Savannahin SCAD Museum of Artissa 18.2.-29.7. Näyttelyn toisena teoksena oli uusi installaatio Shadows. Sen lähtökohdaksi Jaar valitsi hollantilaisen valokuvajournalistin Koen Wessingin mustavalkoisen kuvan Nicaraguasta vuodelta 1978. Siinä kaksi naista suree kasvojensa ja kehojensa koko ilmaisuvoimalla sotilaiden surmaamaa isäänsä. Teoksessa suurelle valkokankaalle projisoidut valokuvan hahmot muuttuvat hitaasti valon täyttämiksi varjokuviksi ja kirjaimellisesti palavat puhki.

Shadows on kolmiosaiseksi suunnitellun teossarjan toinen toteutunut teos. Trilogian ensimmäinen teos on Kiasman näyttelyssä mukana oleva The Sound of Silence (2006), jota pidetään yhtenä Jaarin merkittävimmistä teoksista. Siinäkin laajempi, eettisistä valinnoista kertova tarina syntyy yhden unohtumasta pelastetun valokuvan ja sen kuvaajan, Kevin Carterin, elämäntarinan ympärille.

Alfredo Jaarin näyttely Kun runous ei riitä on esillä Kiasmassa 7. syyskuuta asti.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

PS. Newyorkilaisen tutkijan Kathleen MacQueenin ja Alfredo Jaarin oheista aihetta käsittelevä keskustelu on luettavissa: http://bombmagazine.org/article/1000084/alfredo-jaar
MacQueenin tuore kirja Tactical Response: Art in an Age of Terror (2014 Agon Press) käsittelee Jaarin ohella kahta muuta poliittisen nykytaiteen klassikkoa, Hans Haackea ja Krzysztof Wodiczkoa.

Tallennettu kategorioihin Kiasma, Näyttelyt | Kommentit poissa käytöstä