Kesä-Urhot

Julkaistu: 23.5.2013 | Kirjoittanut: Kiasma
Työryhmä URHO, URHO. Kuva: Frank A. Unger

Työryhmä URHO, URHO. Kuva: Frank A. Unger

Kiasma-teatterissa kuluneen kevään aikana nähty esitys URHO ei vietä kesälomaa, vaan on mukana kesäkuun alussa järjestettävillä Hangon Teatteritreffeillä. Kiasman esitysversiossa Urho Kekkosen oloinen androgyyni hahmo harjoitti monia presidentillisiä taitoja, kuten puheen pitämistä, hiihtämistä, korkeushyppyä, korkokengillä kävelyä ja porkkanan syöntiä. Projekti elää myös verkossa.

UKK:n persoona ja elämäntyö vaikuttavat muutenkin innoittavan nykykulttuurin saralla – nostalgiaa vai ostalgiaa? Kesäkuussa Ilmajoen Musiikkijuhlilla tullaan kokemaan uuden kotimaisen oopperateoksen ensi-ilta. Kekkos-oopperan on säveltänyt Uljas Pulkkis ja libreton on kirjoittanut Lasse Lehtinen. Kekkosen ohella lavalla tulee laulamaan mm. Nikita Hrustsevin roolihahmo.

Helsingin Tamminiemessä, Kekkos-museon Cafe Adjutantissa on puolestaan vuoden lopulle asti esillä taiteilija Rosa Liksomin maalauksia ja posliinitöitä, joiden aiheina ovat hänen lapsuutensa ajan Kekkonen ja Suomi. Mukana muistorikkaista tähtihetkistä ovat niin ETYK-kokous, Lapin hiihtoreissut kuin Neuvostoliiton Kostamus-hankekin.

Juuri Kostamuksen kaivoskaupungissa, itärajan tuolla puolen, Kekkonen kokee tänä vuonna uuden tulemisen: hänelle ja Neuvostoliiton pääministerille Kosyginille tullaan uutisten mukaan pystyttämään sinne muistomerkki. Moskovalaisen kuvanveistäjän A. Kovaltshukin johtaman tekijäryhmän luomassa näköispatsaassa Kekkonen ja Kosygin on ikuistettu kannon päällä istumassa, keskusteluun syventyneinä.

Eikä siinä vielä kaikki: elokuussa on tulossa ensi-iltaan 1970-luvun Lappiin sijoittuva, Marja Pyykön ohjaama elokuva Kekkonen – hän tulee. Pia Pesosen romaaniin perustuvassa tarinassa Tasavallan Presidentti on tekemässä tuloaan Allin Baariin matkallaan etäämmäs Pohjois-Lappiin.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Tallennettu kategorioihin Kiasma-teatteri | Avainsanoina , | Kommentit poissa käytöstä

Yhteistyössä auringon kanssa – Kanervo ja Kapoor

Julkaistu: 21.5.2013 | Kirjoittanut: Kiasma
Aurinko valaisee, säästä riippuen, Marja Kanervon ENEMMÄN/VÄHEMMÄN-installaation Kiasman 5. kerroksessa. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen.

Aurinko valaisee, säästä riippuen, Marja Kanervon ENEMMÄN/VÄHEMMÄN-installaation Kiasman 5. kerroksessa. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen.

Kuvataiteilija Marja Kanervo on kaivanut arkeologin tavoin esiin viisitoista vuotta Kiasman ja nykytaiteen historiaa. Juuri avautuneessa Esiinkatoavaa-näyttelyssään Kanervo työstää tilaa purkaen ja poistaen.

Tila elää päivänkierron mukaan. Valo paljastaa ja piilottaa näyttelysalin seinistä esiin kuoritut sanat. Toukokuisena iltapäivänä valtavalta tuntuva tyhjä tila hohtaa valoa. Päivänvalolla on teoksessa keskeinen rooli: tilassa ei näyttelyn aikana käytetä lainkaan keinovaloa.

Berliinin Martin Gropius Bau -taidemuseossa avautui viikonloppuna laaja kuvanveistäjä Anish Kapoorin töiden näyttely. Kapoor in Berlin -näyttelyn pääteos, Symphony for a Beloved Sun, ottaa käyttöönsä koko taidemuseon historiallisen atriumpihan monikerroksisen tilan.

Lasikaton alla liukuhihnat kurottuvat lattialuukusta ja seinänaukoista kohti taivasta. Hihnat kuljettavat vahapaloja kohti valoa, kunnes ne hihnan päässä putoavat läsähtäen lattiaan. Vaha pehmenee valossa ja lämmössä ja jättää tilaan lihaisia jälkiä. Shooting Into the Corner -teoksen tykki ampuu verenpunaisia vahakiekkoja valumaan valkoiseen seinänurkkaan.

Kanervo on antanut auringon piirtää. Kevään valo -teoksen videossa ja värivalokuvissa valo muuttui kuviksi, mutta se sai myös polttaa. Linssin läpi teroitettu aurinko piirsi jälkensä paperille vain hetken kerrallaan, 45 minuutin välein. Teoksella on ekologinen lähtökohtansa; se kertoo auringon voimasta. Pilvisellä säällä paperi jäi tyhjäksi.

Kanervo haluaa tarjota tilaa myös yleisölle. Näyttelysalin suuresta ikkunasta eduskuntatalolle avautuva seinäpinta on avoin ehdotuksille juhannukseen saakka, sen jälkeen taiteilija toteuttaa yhden kävijöiden ehdotuksista luonnoksen mukaan. Vuorovaikutteinen tila mahdollistaa elävän kommunikaation ympäristön kanssa.

Myös Kapoor katsoo ulos museosta. Ikkunoiden alla kiemursi vielä parikymmentä vuotta sitten Berliinin muuri ja sitä ennen kadun toisella puolella sijaitsi SS-joukkojen päämaja. Ympäröivän kaupungin historia on näyttelyssä vahvasti mukana, mutta Kapoor haluaa kommentoida myös nykyaikaa. The Guardian-lehdessä hän toteaa Death of the Leviathan -teoksensa viittaavan valtion kuolemaan tai rajuun arvonalennukseen. Tilanne vaikuttaa hänestä olevan sama kaikkialla maailmassa: yksilöt joutuvat huolehtimaan asoista, jotka ennen olivat valtion vastuulla.

Katriina Rosavaara
korkeakouluharjoittelija

Marja Kanervo: Esiinkatoavaa, Kiasma 17.5-29.9.2013
Anish Kapoor: Kapoor in Berlin, Martin Gropius Bau 18.5.-29.11.2013

Tallennettu kategorioihin Kansainvälistä, Kiasma, Näyttelyt | Kommentit poissa käytöstä

Vanha jengi koossa: Jonas Mekas ystävineen Helsingissä

Julkaistu: 17.5.2013 | Kirjoittanut: Kiasma

Elokuvantekijä Jonas Mekas kuuluu elokuussa Helsingissä konsertoivan säveltäjän Philip Glassin varhaisiin tukijoihin. Glassin kokeellista musiikkia esitettiin New Yorkissa konsertissa ensimmäisen kerran Mekasin perustamassa elokuvakeskuksessa Film-Makers Cinemathèque. Syyskuussa 1968 pidetyn esityksen minimalistiset sävellykset ja niiden kokeileva esitystapa saivat hyvän vastaanoton newyorkilaisissa taiteilijapiireissä, jossa kaikenlaiset muodon ja sisällön uudistukset eri taiteen aloilla olivat ajan hengen ytimessä.

Mekas ja Glass olivat molemmat mukana Fluxus-taiteen pioneerin Georges Maciunasin 1960-luvulla Sohoon perustamassa taiteilijaosuuskunnassa Fluxhouse Cooperative Buildings, joka hankki käyttöönsä kunnostettavia kiinteistöjä. Mekas toimi taloyhtiön hallituksessa, Glass oli mukana puolestaan putkimiehen taitojensa ansiosta.  Sävellystyötään hän rahoitti myös taksikuskin ammattia harjoittamalla.

Vielä 1990-luvulla Jonas Mekas oli myötävaikuttamassa Philip Glassin hankkeeseen perustaa esiintymisfoorumi nuorille säveltäjille. MATA: Music at the Anthology on toiminnassa edelleen. Mekas vaikutti myös Philip Glassin uraan elokuvien parissa. Hän esitteli Glassille elokuvaohjaaja Godfrey Reggion, joka suunnitteli omaperäistä kerrontaa, kuvaa ja ääntä hyödyntävää elokuvaa ja etsi siihen sopivaa säveltäjää. Vuonna 1982 ensi-iltansa saanut Koyaanisqatsi jäi elokuvan historiaan. Sen jälkeen Glass on tehnyt musiikkia yli sataan elokuvaan. Tulevien Helsingin Juhlaviikkojen aikana on mahdollisuus tutustua Glassin tuotantoon myös elokuvasäveltäjänä.

George Maciunas, Yoko Ono ja John Lennon risteilyllä Hudson-joelle 7.7.1971. Elokuvasta ”Happy Birthday to John”, 1995. © Jonas Mekas

George Maciunas, Yoko Ono ja John Lennon risteilyllä Hudson-joelle 7.7.1971. Elokuvasta ”Happy Birthday to John”, 1995. © Jonas Mekas

Toinen Jonas Mekasin vanha ystävä, 80-vuotias ikinuori Yoko Ono, on myös yksi tulevien Juhlaviikkojen tähtivieraita. Hän esiintyy Helsingissä elokuussa muusikon roolissa. Aiemmin Onoa on Helsingissä nähty kuvataiteilijana, mm. Kiasmassa yksittäisillä teoksillaan vuosina 2002 ja 2008.

Yoko Ono on Kiasmassa läsnä koko kesän ajan Jonas Mekasin päiväkirjaelokuvien sarjassa The Sixties Quartet. Näissä rennolla kotikaitafilmiasenteella toteutetuissa filmikollaaseissa herää hetkeksi henkiin myös jo moni edesmennyt ikoninen hahmo kuten Andy Warhol supertähtineen. Ono esiintyy Mekasin elokuvakvartetissa mm. yhteislaulukohtauksissa John Lennonin 30-vuotissyntymäpäivillä vuonna 1972. Aikanaan kiistelty parivaljakko Ono ja Lennon on taltioitu filmille myös näyttelynsä avajaisissa, kuvaamassa omia elokuviaan, osallistumassa performansseihin ja konsertoimassa New Yorkissa. Elokuvan Hyvää syntymäpäivää, John alussa ääniraidalla kuullaan Lennonin pohdintaa hänen omasta elokuvausharrastuksestaan. Filmin lopussa on pätkä Mekasin vuonna 1980 kuvaamaa materiaalia Lennonin muistotilaisuudesta Central Parkissa.

Kolmas Jonas Mekasin ystävä, lauluntekijä Patti Smith konsertoi Suomessa heinäkuussa. Hän on mukana Mekasin vuonna 2007 toteuttamassa mittavassa internetprojektissa 365 Day Project, eli elokuva vuoden jokaiselle päivälle. Huhtikuun 8. päivänä kyseisenä vuonna Mekas näyttää olleen paikalla kameroineen, kun Patti Smith lausui Allen Ginsbergin runoa ”HOWL” Philip Glassin säestäessä pianolla.

Taiteiden yönä 22.8. Kiasma-teatterissa nähdään erikoisesityksenä Jonas Mekasin lähes kolmetuntinen elokuva Lost Lost Lost vuodelta 1976. Sen aineisto koostuu Mekasin elokuvapäiväkirjoista vuosilta 1949-63, alkaen hänen saapumisesta New Yorkiin sodan melskeiden jälkeen. Siitä yhä päättymätön elämän elokuvaus alkoi.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Tallennettu kategorioihin Kansainvälistä, Kiasma, Kiasma-teatteri | Kommentit poissa käytöstä