Miten tehdä parempia näyttelytekstejä – yleisöraadin neuvot kirjoittajalle

Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Kokosimme vuonna 2013 yleisöraadin auttamaan näyttelytekstien kehittämisessä. Haimme näkemystä siitä, mikä näyttelyteksteissä on toivottavaa ja mikä vältettävää. Mistä tiedosta on hyötyä, mikä on turhaa tai ärsyttävää?

Näitä raati toivoi

  1. Tekstin ja teoksen on oltava lähekkäin, jotta niiden yhteys on selvä. (Yksinkertaista mutta ei itsestään selvää!)
  2. Faktaa: tietoa taiteilijasta, teoksen synnystä, taiteilijan ajatuksista ja mahdollisesta tyylisuunnasta.
  3. Liittymäkohtia johonkin ennestään tuttuun, esim. omaan kokemukseen tai näyttelyn teemaan. Kun esitellään vieras asia, se pitää selittää.
  4. Tulkintaa voi auttaa korostamalla joitakin teoksen piirteitä, ehkä myös esittämällä kysymyksiä.
Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Toisessa tapaamisessa ryhmä antoi palautetta laatimistamme koeteksteistä. Tiivistin palautteen kuuteen ohjeeseen.

  1. Käytä helppoja sanoja ja arkisia ilmaisuja.
    Näitä pidettiin vaikeina: ”käsitteellinen tausta”, ”äänikollaasit”, ”maalauksen itseensä viittaava perinne”, ”pitkänomaiset, poikkileikkaukseltaan neliömäiset kappaleet”, ”kehollinen kokemus”, ”ympäristöömme piiloutuvat abstraktit rakenteet”.
  2. Konkreettinen esimerkki on parempi kuin abstrakti yleistys.
    Sano ”äänilevyt” mieluummin kuin ”musiikin tallentamiseen liittyvä välineistö”. Jos kerrot taiteilijan työskentelyn ulottuvan monille aloille, kerro myös, mille.
  3. Mene suoraan asiaan. Aloita teoksesta, jonka museokävijä näkee edessään, älä siitä, mitä muuta taiteilija on tehnyt.
  4. Huumori on hyvästä. Kirjoita letkeästi, jos se sopii teoksen tyyliin. Ei taide (aina) ole kuolemanvakavaa.
  5. Puhu suoraan lukijalle; aktivoi. Ei kannata kertoa, mitä ”katsoja” kokee teoksen ääressä. Katsoja lukee tekstisi. Häneltä voi kysyä, häntä voi kannustaa ja haastaa.
  6. Muista, kenelle kirjoitat. Älä kirjoita toisille ammattilaisille, jos näyttely on suunnattu laajalle yleisölle.

Sanna Hirvonen
Museolehtori

Lue lisää raadin työskentelystä.

Tallennettu kategorioihin Kiasma | Avainsanoina , | Kommentit poissa käytöstä

”Ammattilaisten keskustelua keskenään” – Miten tehdä parempia näyttelytekstejä?

Tosi kyseessä -näyttely, kuvan teos: Topi Ruotsalainen: To Do, 2011. Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Tosi kyseessä -näyttely, kuvan teos: Topi Ruotsalainen, To Do, 2011. Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Teosten taustoja valottavat näyttelytekstit ovat asiakaspalvelun muoto, jota Kiasmassa on kehitetty pitkäjänteisesti. Tiedämme aiemman tutkimuksen ja palautteen perusteella, että moni tarvitsee nykytaiteen katsomiseen apua ja rohkaisua. On vaikea muodostaa käsitystä tai saada kiksejä sellaisesta, mikä tuntuu liian vieraalta, jopa käsittämättömältä. Taustatieto auttaa.

Raati apuun

Kiasma Hits -näyttelyn yhteydessä pyysimme tekstien tekoon apua niiden käyttäjiltä. Perustimme yleisöraadin, jonka avulla selvitimme, millaiset tekstit parhaiten auttaisivat tutustumaan näyttelyyn ja saamaan taiteesta enemmän irti. Raatiin kutsuimme joukon kulttuurinkuluttajia, joille nykytaide on melko vierasta. Kahdeksan naisen ryhmä kokoontui vuonna 2013 kolme kertaa.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla ryhmä perehtyi valikoituihin teoksiin ja teksteihin Tosi kyseessä -näyttelyssä. Haimme näkemystä siitä, mikä näyttelyteksteissä on toivottavaa ja mikä vältettävää. Toisessa tapaamisessa ryhmä tutustui muutamiin tulevan Kiasma Hits -näyttelyn teoksiin kuvien avulla. Teoksista oli laadittu vaihtoehtoisia koetekstejä, joista saimme ryhmän arviot. Kolmannella kerralla ryhmä antoi palautetta valmiista näyttelystä teksteineen.

Uskon, että sanavalmiin ryhmän neuvoista on hyötyä muillekin museotekstejä – ja ehkä muitakin tietotekstejä – kirjoittaville. Kooste ryhmän vinkeistä löytyy täältä.

Tosi kyseessä -näyttely, kuvan teos: Christian Boltanski: Monumentti (Purim-juhla), 1989. Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Tosi kyseessä -näyttely, kuvan teos: Christian Boltanski, Monumentti (Purim-juhla), 1989. Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Mikä muuttui?

Raadin kommentit vaikuttivat Kiasma Hits -näyttelyn teksteihin. Toimme teksteihin entistä enemmän taustatietoa taiteilijoista sekä nykytaiteen suuntauksista ja ilmiöistä. Teimme teksteistä vaihtelevan mittaisia, yleensä entistä pidempiä. Kiinnitimme enemmän huomiota tekstin ja teoksen sijoitteluun näyttelytilassa.

Ryhmän palaute valmiista näyttelystä kertoi, että olemme matkalla oikeaan suuntaan. Tekstejä pidettiin ymmärrettävinä ja sopivan pitkinä, ja niissä olevia tietoja ja anekdootteja kiiteltiin. Myös viimeisimmän kävijätutkimuksemme mukaan Kiasman kävijät ovat aiempaa tyytyväisempiä näyttelyissä tarjottavan taustatiedon määrään, luettavuuteen ja kiinnostavuuteen.

Mutta uskalsimmeko uudistua tarpeeksi?

Näyttelyn valmistuttua jäin miettimään, uskalsimmeko hyvästä yrityksestä huolimatta päästää tarpeeksi irti perinteisestä museotyylistä. Jokin tuntuu pistävän vastaan: ei kai museoammattilainen voi kirjoittaa taiteesta kuin maallikko, on sentään kuulostettava asiantuntijalta. Mutta kannattaisiko silti tulla puoliväliin vastaan? Vai olisiko kaikkein pahinta, jos kollegat luulisivat, ettemme ole huomanneet, että tässähän on kyse kehollisuudesta tai postkolonialismista?

Itse ajattelen näin: museotekstien tavoite ei ole oman asiantuntijuuden osoittaminen tai kollegojen vakuuttaminen. Niiden tavoite on yleisön palvelu. Siksi on uskallettava kirjoittaa niille, jotka tekstejä tarvitsevat.

Palaute Kiasman näyttelyteksteistä on jatkuvasti tervetullutta. Sitä voi lähettää esimerkiksi Kiasman Facebook- ja Twitter-kanavien kautta tai sähköpostina suoraan allekirjoittaneelle.

Sanna Hirvonen
Museolehtori

Otsikon lainaus on erään raatilaisen kommentti hänen lukemastaan koetekstistä.
Lue yleisöraadin neuvot näyttelytekstien kirjoittajalle.

Tallennettu kategorioihin Kiasma | Avainsanoina , | Kommentit poissa käytöstä

Ikkuna kulttuurivaikuttaja Matti Waskilammen maailmaan

Taakse on jäänyt aikamoinen matkapäivä. Olimme Kiasmassa pari viikkoa aikaisemmin päättäneet päiväseltään vierailla Viitasaarella, tutustuaksemme Matti Waskilammen lesken pyynnöstä sekä edesmenneen taiteilijan teoksiin että pariskunnan keräämään taidekokoelmaan.

1970-luvun Konstruktio-teos B-rappumerkinnällä

1970-luvun Konstruktio-teos B-rappumerkinnällä

Heti portaikossa näimme esineteoksen, johon oli lisätty B-kirjain. Arvasimme tulleemme oikeaan paikkaan. Taiteilijan kodissa oli esillä viime vuosisatojen eurooppalaista kuvataidetta. Kiertelin huoneita, joiden seiniä täyttivät vanhat maalaukset ja grafiikan vedokset. Huomasin yllättäen miettiväni taiteilijan arkielämää keskellä kokoelmaansa. Mitä ajatuksia teokset ovatkaan herättäneet Waskilammessa sekä taiteilijana että keräilijänä? Ehkä samaa löytämisen riemua kuin kollegani, jonka tehtävänä oli valita teoksia Waskilammen vanhan taiteen kokoelmasta Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseoiden kokoelmiin.

Arnold Schwarzenegger -aiheinen kuvakollaasi

Arnold Schwarzenegger -aiheinen kuvakollaasi

Taiteilijan työhuone tuntui lähes koskemattomalta. Sivellin ja paletti odottivat pöydällä edelleen taiteilijaa. Huoneen seiniltä löytyi kuvia sen hetkisistä inspiraation lähteistä. Waskilampea olivat ruokkineet jo nuoruusiästä lähtien elokuvien, sarjakuvien ja kirjallisuuden maailmat. Irti reväistyissä kuvissa Arnold Schwarzenegger oli päässyt pullistelemaan taas lihaksiaan.

A. Gallén 1918 veljessodassa, 2006

A. Gallén 1918 veljessodassa, 2006

Vaikka Matti Waskilampi tunnetaan ehkä parhaiten graafikkona, tällä kertaa kiinnostuksemme kohdistui realistisella maalaustyylillä toteutettuihin nykyhistorian merkkihenkilöistä tehtyihin maalauksiin, joita pääsimme tihrustelemaan kapeassa kellaritilassa lähes ilman luonnon valoa. Maalauspinojen alta löytyi muun muassa kiinnostavia, aiheena vähän nähtyjä töitä vuoden 1918 veljessodasta. Löysimme myös maalauksia, joissa tunnistettavat henkilöt, kuten Akseli Gallen-Kallela, Mauno Koivisto, Joseph Beuys tai Jackson Pollock, kulttuurin ja politiikan saralta asettuivat keskelle paikallisia ja maailman poliittisia tapahtumia oivaltavin rinnastuksin.

Joseph Beuys ja amerikkalainen performanssi, 1999; Teoslöytöjä kellarista

Joseph Beuys ja amerikkalainen performanssi, 1999; Teoslöytöjä kellarista

Myös sodan ja väkivallan kauhut näyttäytyivät maalauksissa. Waskilampi oli kantaaottava taiteilijapersoona, jolle yhteiskunnalliset epäkohdat ja vääryydet olivat lähellä sydäntä. Hän oli myös teräväkynäinen kirjoittaja, joka ehti vaikuttaa viitasaarelaiseen kulttuurielämään monin eri tavoin. Valtion taiteilijaeläkkeelle siirtymisen jälkeenkin vuonna 2005 hän jatkoi räväkkää ja sanavalmista puheterroria taiteen kaupallisuutta vastaan.

Päivä oli taas kerran ainutlaatuinen. Koen todella olevani monin tavoin etuoikeutetussa asemassa työni kautta päästessäni tutustumaan taiteilijoiden koteihin ja työhuoneisiin, joihin muilla ei välttämättä ole asiaa. Käynti Viitasaarella avasi ikkunan taiteilijan ajatusmaailmaan.

Eija Aarnio
kuraattori

kuvat: Leevi Haapala

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Kommentit poissa käytöstä