Vankilasta ja vapaudesta

Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen & John Webster

Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön ja Kiasma-teatterin ensimmäinen yhteistyöprojekti tutkii vankilasta vapautumisen vaikeutta.

Vapauden kauhu -dokumenttiteatteriprojektissa liikutaan vankilan ja siviilielämän rajamailla. Miksi yhteiskuntaan uudelleen sopeutuminen tuomion suorittamisen jälkeen on niin vaikeaa? Kuinka vankilakierre katkaistaan? Onko uusi alku elämässä mahdollinen, ja millaisilla reunaehdoilla? Miltä laitostuneesta ex-vangista tuntuu palata siviiliin pitkän tuomion jälkeen? Mikä on rikoksen uhrien näkökulma vapautuviin vankeihin? Kysymyksiä on paljon, eivätkä vastaukset ole yksinkertaisia.

Tällä hetkellä toimintamme on jalkautunut laajasti kentälle. Käynnissä on neljä eri työpajaa, joiden vetäjinä toimivat eri taiteenalojen ammattilaiset ja teatteripedagogit. Työpajoja on järjestetty vapautuneiden vankien vertaistukiryhmässä Rediksessä, Sillanpirtin pienyhteisössä, vapautuvien ja jo siviilissä olevien vankien koulussa Jatkoxissa sekä vankilan pitkäaikaisosastolla. Mukana työpajojen toiminnassa ovat allekirjoittaneiden lisäksi Asta Honkamaa, Jani Karvinen, Helena Korpela, Marjut Maristo, Tuija Minkkinen, Heikki Paasonen, Ilja Peltonen, Joonas Pehrsson, Taisto Reimaluoto, Anna Sinkkonen, Sanna Salmenkallio ja John Webster.

Syksyn mittaan karttuneet kokemukset työpajoista ovat olleet haastavia, rohkaisevia ja äärimmäisen kiinnostavia. Olemme kohdanneet hyvin eritaustaisia ja monenlaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, joista jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan. Työpajatyöskentelyn ja haastattelujen myötä kertyneen materiaalin pohjalta syntyy paitsi työpajojen omia demoesityksiä, myös marraskuussa 2015 Kiasma-teatterissa ensi-iltansa saava Vapauden kauhu -teatteriesitys.

Projektimme tarkoituksena on antaa taiteellisia keinoja käsitellä niitä ajatuksia ja tunteita, joita vankilasta vapautumisen aiheuttama elämänmuutos synnyttää. Toisaalta toivomme projektimme valottavan suurelle yleisölle vankilasta vapautumiseen liittyviä kysymyksiä näkökulmasta, joka julkisessa keskustelussa jää muuten monesti pimentoon.

Jussi Lehtonen - ohjaaja, Kiertuenäyttämön taiteellinen suunnittelija
Jyrki Koskelo - kenttätyödramaturgi

Tallennettu kategorioihin Kiasma-teatteri | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Jaar palasi pohjolaan

Alfredo Jaar, 22 Women, 2014, 22 framed pigment prints, 132 light projectors, 132 tripods. Courtesy the artist, New York.

Alfredo Jaar, 22 Women, 2014, 22 framed pigment prints, 132 light projectors, 132 tripods.
Courtesy the artist, New York.

Kiasmasta tuttu taiteilija Alfredo Jaar on toteuttanut uusimman teoksensa Norjaan, Sørlandets Kunstmuseumiin Kristiansandiin. Minikokoisista kasvokuvista ja suuresta joukosta valonheittimiä koostuva installaatio 22 Naista on jatkoa Kiasmassa nähdylle kolmiosaiselle teokselle 3 Naista (2010).

Nyt Jaar on asettanut valokeilaan kaikkiaan 22 vaikuttajanaista eri puolilta maailmaa. Vaikka he kaikki ovat omissa maissaan ja yhteisöissään tärkeitä yhteiskunnallisia toimijoita ja aktivisteja, yksikään nimi ei vaikuta heti pääuutisissa tutulta. Heidän tärkeä työnsä jää usein maailmanpolitiikan – ja miespuolisten kollegoiden – varjoon. Vai mitä sinulle kertovat esimerkiksi nämä nimet: Bertha Oliva Hondurasista, Camila Vallejo Chilestä, Hawa Abdi Somaliasta, Jenni Williams Zimbabwesta, Kalpona Akhter Bangladeshista tai Lina Ben Mhenni Tunisiasta? Teoksellaan Jaar asettaa nämä aktiiviset naiset kirjaimellisesti valokeilaan ja kannustaa selvittämään keitä he oikein ovat.

Ei tässä vielä kaikki: taiteilijan haaveena on toteuttaa teoksen seuraava versio sadan naisen kuvien voimin. Tosin sekin on vain murto-osa niistä naisista, jotka eri puolilla maailmaa kamppailevat päivittäin ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja paremman elämän puolesta. Mutta jostain on syytä aloittaa.

Jaarin teos on esillä Kristiansandissa 15.2.2015 saakka.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Tallennettu kategorioihin Kansainvälistä | Avainsanoina | Kommentit poissa käytöstä

Kuka määrää kaapin paikan

Donald Judd, Nimetön, 1989. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Donald Judd, Nimetön, 1989. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Nykytaiteen luonteeseen kuuluu kuvataiteen historian uudelleen tulkitseminen ja merkistöillä leikittely. Myös nykytaiteen kuratointi pyrkii etsimään uusia, raikkaita näkökulmia, konteksteja ja tapoja esittää teoksia. Se, mihin rajan voi vetää, on nähtävästi edelleen arka asia, ja herättää tunteikasta keskustelua.

Hyvänä esimerkkinä oivaltavasta nykytaiteilijasta käy ruotsalainen Jacob Dahlgren, joka rikkoo modernismille ominaisia periaatteita ja arvoja alkuperäisyyden vaatimuksesta. Raidoista ja ruuduista on tullut hänen perustyökalujaan. Taiteilijan käsissä modernismi ja abstrakti ovat menettäneet alkuperäisen arvostuksensa ja sisältönsä, ja muuttuneet merkeiksi muiden rinnalle.

Monissa tapauksissa taiteilijoista, kuten vaikkapa minimalisteista Donald Juddista tai Richard Serrasta on aikaa myöten muodostunut oman isminsä patriarkkoja. Teokset ovat saaneet lähes ikonisia ulottuvuuksia. Myös teosten esitystapaa kahlitsevat tuon ajan ajatustavat ja taiteilijoiden itsensä luomat esitysperinteet. Myös museot esityspaikkoina ovat olleet toistamassa tätä kaanonia.

Kiasma goes Taidehalli -näyttely ei pyri olemaan taidehistoriallisesti koostettu minimalistinen näyttely. Paremminkin näyttelyn tarkoituksena on johdatella katsojaa pohtimaan tilallisuutta, kauneutta ja sen paikkaa nykytaiteessa eri tavoin. Kokonaisuutta olemme kuvanneet myös Richard Deaconin teoksen nimellä Melkein kaunis. Voisi sanoa, että kauneuden tunne nyrjähtää juuri sen parikymmentä astetta.

Kauneus ei ole ollut enää pitkään aikaan taiteen keskeisenä päämääränä, mutta kauneuteen liittyvät käsityksen ja niiden takana olevat makumieltymykset voivat olla mahdollisia taideteosten aiheita – miksei myös näyttelyn alateemana.

Kiasma goes Taidehalli -näyttelyssä voi käydä katsomassa, miten ”kehnosti” minimalisti-Juddille kävikään. Korostuuko teoksen katsomistilanteessa edelleen katsojan ruumiilliset mittasuhteet suhteessa teoksen mittasuhteisiin? Rohkaisemme katsojia ennakkoluulottomasti pohtimaan kauneutta ja sen esittämisen eri mahdollisuuksia.

Eija Aarnio
Hanna Mamia-Walther
Näyttelyn kuraattorit

Tallennettu kategorioihin Kokoelmat, Näyttelyt | Avainsanoina | Kommentit poissa käytöstä