Kiasma-blogi

sanoi Taide –lehden päätoimittaja Arja Elovirta minulle elokuussa nauhoitetussa radio-ohjelmassa Kultakuume käymämme keskustelun jälkeen. Väittämä herätti paljon ajatuksia, mutta ennen kaikkea se oli mielestäni oire siitä, että päätoimittajan asia-argumentit olivat lopussa. En osaa kuvitella mitään muuta syytä näin puoluepoliittisen kommentin käyttämiseen.

Kyseiseen radio-ohjelmaan olivat sekä päätoimittaja Elovirta että haastattelun tehnyt toimittaja Anu Heikkinen nähtävästi valmistautuneet yhteisymmärryksessä. Radiotoimittajan olin tavannut aikaisemminkin. Viikkoa aiemmin hän oli pyytänyt minulta haastattelua liittyen Kiasman hankintapolitiikkaan ja sen merkitykseen. Kyseisen haastattelun aluksi hän laittoi päälle nauhurin, alkoi lukea ennakkoon valmisteltuja kysymyksiä suoraan paperista ja nostamatta katsettaan siirtyi parin ensimmäisen kysymyksen jälkeen käsittelemään kokonaan toista aihepiiriä: millainen olen museonjohtajana ja johtajana ylipäätään. Emme olleet sopineet tällaisesta ennakkoon eikä hän käsitellyt asiaa lainkaan ennen haastattelun alkua. Vaikutti siltä, että tämä aihepiiri olikin itse asiassa ollut koko haastattelun pääasia.

Minulla ei sinänsä ole mitään tällaista keskustelua vastaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että toimittaja tässä yhteydessä toimi epäammattimaisesti ja epäeettisesti täysin turhaan. Toinen yllätys oli, että kun haastattelu myöhemmin esitettiin Ylen Kulttuuriuutisissa, se sisälsi myös osia toimittajan tekemästä haastattelusta Kiasman entisen näyttelyintendentin Maaretta Jaukkurin kanssa. Ottamatta kantaa Jaukkurin haastattelun sisältöön olin suivaantunut siitä, että oma osuuteni haastattelusta oli editoitu osaksi kokonaisuutta niin, että tietämättäni tulin käyneeksi dialogia Jaukkurin kanssa.

Tämän aiemmin esitetyn haastattelun pohjalta toimittaja Heikkinen jatkoi uuden ohjelman valmistelua. Ohjelmassa esitetyille erilaisille vihjailuille etsittiin taustatukea taustatyön aikana muun muassa lähestymällä nykyisiä kollegoitani Kiasmassa. Tästä en ollut ollut tietoinen eikä minulle annettu tietoa Jaukkurin haastattelun sisällöstä. Lopputulos, nauhoitettu ja ohjelmassa esitetty keskustelu Arja Elovirran kanssa, ei siis ollut kovin hedelmällinen. Yleisesti ottaen keskusteluohjelman tasoon vaikuttaa, että keskustelijoille on annettu samat ohjeet, taustainformaatio sekä mahdollisuus valmistautua. Valmiilla agendalla, peitellyillä syytöksillä ja puolitotuuksilla ei keskustelussa päästäne kovin merkitykselliselle tasolle.

Näiden kahden haastatteluohjelman perusteella en voi kuin ihmetellä keskustelukumppanieni todellisia motiiveja. Olen aina ollut avoin keskustelulle mediassa ja useissa tapauksissa myös rohkaissut sitä. Museonjohtajana koen, ettei mikään taidelaitoksen johtamiseen, toiminnan sisältöihin tai yhteiskunnalliseen näkökulmaan liittyvä asia ole tabu. Keskustelen asioista mielelläni kenen tahansa, myös entisten intendenttien ja nykyisten toimittajien kanssa.

Entä olenko Kokoomuksen mandaatilla? Nykytaiteen museo Kiasman toiminta on puoluepolitiikan ulkopuolella. Museon toiminnan yhteiskunnallisuus tukee demokratian kehittymistä taiteen keinoin. Niinpä kaikkien puolueiden ohjelmat voivat esittää puheenvuoronsa tässä dialogissa.