Kiova 2012: suuri, mahtava ja suljettu

Jalkapallohuuman laannuttua Ukrainassakin palattiin taiteen pariin ja heinäkuun loppuun saakka Kiovassa avoinna olleeseen biennaaliin ARSENALE 2012. Toukokuussa virallisesti avattu kansainvälinen suurnäyttely saatiin lopulta valmiiksi kesäkuun puolenvälin tietämillä. Viivästysten syinä olivat moninaiset tekniset ongelmat ja sekavina pidetyt järjestelyt. Historiallinen näyttelypaikka, 1800-luvun alussa valmistunut jättimäinen Arsenal-rakennus, asetti omat haasteensa näyttelyn rakentajille. Avarat hallimaiset tilat karkeine kivipintoineen loivat kuitenkin monille teoksille upean ympäristön enkä itse pannut pahakseni vaikka avajaisten jälkeisenä päivänä teoksia oltiin vielä purkamassa paketeista ja monista videoista oli esillä vain nimikyltit. Suurin harmi tilanteesta aiheutui niille taiteilijoille, joiden teokset eivät olleet nähtävillä kansainvälisen lehdistön ja taidemaailman toimijoiden saapuessa paikalle.

Ja pölystä nousee museo: Arsenale-rakennuksen sisäpihaa.

Vuonna 2014 tähän armeijan käytössä olleeseen rakennukseen, joka sijaitsee aivan Kiovan historiallisessa ytimessä luostarialueen naapurissa, on tarkoitus avata saneeratuissa tiloissa Mystetskyi Arsenal -taidemuseo. Siitä on lupauksien mukaan tulossa yksi, ei vain Ukrainan, vaan koko maailman suurimmista museoista. Neliöitä korttelin kokoisessa kaksikerroksisessa rakennuksessa onkin lähes 60 000 ja lisäksi suuri sisäpiha-alue. Museon linja kiinnostaa valtion korkeimmalla tasolla. Edellinen presidentti visioi siitä tulevan ”Ukrainan Eremitaasi” ja kansantaiteen museo. Hanketta nykyaikaisempaan suuntaan vetävän museonjohtajan Natalya Zabolotnan tukena on nykyinen presidentti, ja heillä on puolestaan esikuvana Pariisin Pompidou-keskus.

Ola Kolehmaisen Daavid ja Goljat.

Kiovan biennaalin yli sadan taiteilijan joukossa on suomalainen Ola Kolehmainen, jonka valokuvateos ”Composition with David and Goliath” ottaa kävijät vastaan heti Arsenalen ensimmäisessä salissa. Sama teos oli komeasti esillä Kiasman aulassa Kolehmaisen yksityisnäyttelyn aikaan vuonna 2009. Kiovassa teoksen nimestä muodostui enteellinen brittikuraattori David Elliotin kamppaillessa saadakseen meganäyttelynsä pystyyn. Tässä kamppailussa Kiovan Goljat taisi ottaa voiton ainakin alkuerässä.

Jake & Dinos Chapmanin taidenatsit.

Näyttelynä Kiovan biennaali on tasaisen korkeatasoinen, jopa siinä määrin, että kaikkien takuuvarmojen valintojen seassa pienten shokkien aiheuttajat jäivät parhaiten mieleen. Brittiveljesten Jake & Dinos Chapmanin teoksessa ”Fucking Dinosaurs” mustiin univormuihin pukeutuneet zombiehahmot ovat kerääntyneet abstraktien veistosten eteen. Hihanauhoissa on hakaristin sijaan hymynaama ja avoimeksi jäi ilkkuivatko hahmot rappiotaidetta 30-luvun tyyliin vai oliko siinä taidemafian kenraalikunta kokoontunut ihastelemaan keisarin uusia vaatteita.

Omana kokonaisuutena biennaalissa on esillä ukrainalaisia ja puolalaisia nykytaiteilijoita. Kiovalaisen performanssiryhmän TanzLaboratoriumin esityksessä ”PostUkrainian Body” yleisö sai luvan leikata saksilla vaatteet paikallaan seisovan esiintyjän päältä. Siinä oli kaikuja Yoko Onon 1960-luvulla tekemään vastaavaan aktioon, mutta myös ajankohtainen kannanotto taiteen sensurointiin. Kiovan yliopiston tiloissa toimineen Visuaalisen kulttuurin tutkimuslaitoksen kokoama näyttely ”Ukrainian Body” suljettiin muutama päivä sen avaamisen jälkeen helmikuussa 2012. Näyttelyssä oli nimensä mukaisesti kehollisuutta ja yhteiskuntaa käsitteleviä, yliopiston hallinnon lievästi ilmaistuna ”roskaksi” leimaamia teoksia paikallisilta taiteilijoilta. Näyttelyn sensurointi ja laitoksen toiminnan estäminen aiheutti kansainvälisen protestiaallon aktivistien parissa. Nyt tutkimuslaitos on löytänyt uudet tilat entisestä elokuvateatterista kaupungin keskustassa.

Tanzlaboratorium ja lupa leikata.

Biennaali innoitti myös paikallisia taidetoimijoita omien näyttelyiden järjestämiseen.

Ukrainalaissyntyinen Oleg Kulik, yksi biennaalin taiteilijoista, kokosi Kiovan venäläisen taiteen museon käytössä olevaan ”Suklaataloon” nuoremman polven ukrainalaisia ja venäläisiä tekijöitä. Kesäkuun puolivälissä viranomaiset sulkivat näyttelyn, koska sen katsottiin aiheuttavan sekä kävijöille että museon henkilökunnalle fyysisiä ja henkisiä haittoja. Syynä lienee ollut näyttelyn muutama alastomuutta sisältänyt teos, kuten moskovalaisen Andrey Kuzkinin video, jossa esiintyi ylösalaisin hiekkaan pystytettyjä ihmisiä. Suomalaisin saunasilmin teoksessa ei ollut mitään erotiikkaan vivahtavaa, lähinnä se vaikutti performanssiparodialta tai uudelta suomalaiselta juhannusrituaalilta – ehkä esityksen oikeampi tulkinta olisi vaatinut parempaa paikallispolitiikan lukutaitoa?

Epäsiveelliseksi tuomittiin myös pietarilaisen Masha Shan videoanimaatio, joka esitti tikku-ukkojen hahmoissa ihmisten välisiä surkuhupaisia lähentymisyrityksiä ja niiden ikäviä seuraamuksia. Pienimuotoinen teos komeron oveen projisoituna oli mielestäni koko biennaaliin parasta antia, samoin kuin toisen pietarilaistaiteilijan Marina Alekseevan elämän koomista pohjavirettä valottanut neljänäytöksinen hologrammivideo, jossa lääkärissä käynti sai aivan uusia ulottuvuuksia.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Kategoria(t): Kansainvälistä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.