Konfliktinratkaisumalleja taiteen keinoin

Osallistuin huhti-toukokuun vaihteessa kansainväliseen nykytaiteen kuraattoreiden kongressiin Tel Avivissa, Israelissa. IKT (International Association of Curators of Contemporary Art) -yhdistyksen vuosittain järjestämän kongressin tarkoituksena on tutustuttaa jäseniään monipuolisesti kulloisenkin valitun kohdekaupungin tai -alueen kuvataidekenttään sekä aktivoida kuraattoreiden professioon ja työskentely-ympäristöön liittyvää keskustelua. Tel Avivin kongressin puheohjelma oli koottu ”Curating the New Politics” -otsakkeen alle. Kahdesta eri suunnasta avautuvaa teemaa – joko näyttelykuratoinnin uusia politiikkoja tarkastelevaa tai kuraattorin roolia yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä käsittelevissä näyttelyprojekteissa – kommentoivat puheenvuoroissaan muun muassa kansainvälisen taiteen ja muotoilun professori Jonathan Harris Southamptonin yliopistosta sekä MIT – Massachusetts Institute of Technologyn kuvataideohjelman johtaja ja kansainvälisesti meritoitunut kuraattori Ute Meta Bauer.

Israelin sisäisen poliittisen tilanteen vuoksi jouduin pohtimaan osallistumistani kongressiin normaalia pidempään, sillä maan ”ikuisuuskonflikti” lähialueiden palestiinalaisväestön kanssa sekä siihen liittyvät ihmisoikeusrikkomukset ovat asia, johon ei pidä suhtautua välinpitämättömästi. Kansainvälisen median välittämässä kuvassa Israel esittäytyy tavallisesti enemmän monisyisenä ongelmavyyhtenä, jonka kulttuurielämä – puhumattakaan nykytaidekentästä – harvoin ylittää uutiskynnyksen. Lopulta päätin lähteä matkaan, tavoitteenani oppia tuntemaan paremmin sekä maan tilannetta ja sen eri kulttuureja kuin myös tutustua paremmin monien seuraamieni, kiinnostavien israelilaistaiteilijoiden taustaan (esim. Yael Bartana, Omer Fast, Sigalit Landau ja Keren Cytter).

Valtiollisten ja kunnallisten taidemuseoiden tilat ja kokoelmat yllättivät iloisesti koollaan ja korkealla laadullaan. Jerusalemissa toimivan Israel museon kattavat kokoelmat olivatkin jo entuudestaan tuttuja meille Kiasmassa, sillä olemme taannoin tehneet yhteistyötä brittitaiteilija Yinka Shonibaren, MBE näyttelyn yhteydessä. Myös galleriatarjonta – ainakin Tel Avivissa – oli varsin tasokasta, ihan kansainvälisessä mittapuussa ajateltuna; esillä oli muun muassa brittitaiteilija Douglas Gordonin ja puolalaisen Miroslaw Balkan uusia yhteistyössä toteuttamia teoksia. Kiinnostavimmasta annista vastasivat kuitenkin monet pienemmät, kunnalliset taideinstituutiot, kuten Petah Tikvan taidemuseo sekä Holonin digitaalisen taiteen keskus, molemmat Tel Avivin metropolialueella. Molemmissa instituutioissa maan poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne on toistuvasti käsittelyn aiheena näyttelyohjelmassa, jonka ohjenuorana toimii ”sosiaalisesti orientoitunut kuratoriaalinen lähestymistapa” kuten Petah Tikva taidemuseon johtaja Drorit Gur Arie määrittelee museonsa toimintatavan.

Myös Jerusalemissa toimiva yksityinen museo Museum on the Seam toimii sosio-poliittisen agendan ohjaamana, tarkoituksenaan käsitellä kansainvälisen ja israelilaisen nykytaiteen avulla yhteiskunnallisia ja poliittisia konfliktitilanteita, joita erilaiset taloudelliset, kansalliset ja etniset raja-alueet tuottavat ympäri maailman. Museon johtajalle Raphie Etgarille taide on rajaton kieli, jonka avulla on mahdollista nostaa julkiseen keskusteluun kiistanalaisia sosiaalisia kysymyksiä. Israelin ja Lähi-idän kulttuurillista ja historiallistakin tilannetta huonommin tuntevalle ihmiselle nämä museot tarjosivat runsaasti ja monipuolisesti uutta tietoa entisen mutu-tuntuman tilalle, myös palestiinalaistaiteilijoiden näkökulmasta tilannetta tarkastellen. Tämä olikin yksi matkan parhaita anteja, kokemus siitä, että taide voi ja että sen pitää yhä nykypäivänä ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja että taidemuseoilla voi olla aktiivinen rooli yhteiskunnallisen keskustelun areenana muiden joukossa.

Lähi-idässä toimivien kulttuuri-instituutioiden toiminta ei kuitenkaan ole riskitöntä, kuten teatteriohjaaja Udi Aloni juuri kertoi vierailleessaan Länsirannalla toimivan Freedom Theatren kanssa Kansallisteatterissa Helsingissä. Aloni summasi taiteen roolin ja vaikutusmahdollisuudet Lähi-idässä toteamalla, että ”taide on vaarallista sellaisissa paikoissa, joissa se voi muuttaa asioita. Länsimaissa taide ei ole yhtä vaarallista, mutta sillä ei myöskään ole yhtä suurta vaikutusta.” Ehkä meilläkin pitäisi olla vähän enemmän ”vaarallista taidetta” ja sitä kautta enemmän taiteen ja taideinstituutioiden generoimaa yhteiskunnallista keskustelua.

Kati Kivinen

vs. intendentti, näyttelyt / hallituksen jäsen, IKT – International Association of Curators of Contemporary Art (2011-2014)

Linkkejä:
IKT – International Association of Curators of Contemporary Art
The Israel Museum, Jerusalem
Petah Tikva Museum of Art
The Israeli Center for Digital Art, Holon
Museum on the Seam, Jerusalem
Freedom Theater, Ramallah
Palestiinalaisvierailu Kansallisteatterissa, YLE Uutiset

Kategoria(t): Kansainvälistä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.