Nykytaide astuu Venäjän kartalle

Venäjällä tapahtuu ihmeitä: öljy, kaasu ja teräs, tee ja tupakka muuttuvat taiteeksi oligarkkien sijoittaessa eri tavoin hankittuja omaisuuksiaan myös nykytaiteeseen. Se käy siinä määrin näyttävästi ja suuressa mittakaavassa, että muutama kuukausi sitten brittikeräilijä Charles Saatchi ärähti julkisesti näistä taiteen kentälle ilmestyneistä sivistymättömistä nousukkaista. Joukossa on kuitenkin myös monia laajemmin kulttuurisesta näkyvyydestä ja vaikuttavuudesta kiinnostuneita ison rahan käyttäjiä. Heistä yksi on Roman Abramovich, joka hintavan jalkapalloharrastuksensa ohella on kunnostautunut myös kulttuurin ja taiteen mesenaattina. Uusimmissa hankkeissa on mukana hänen partnerinsa Daria Zhukova.

Zhukovan perustaman Iris-säätiön nimissä toimiva nykytaiteen keskus Garage Center for Contemporary Culture avattiin Moskovassa vuonna 2008. 1920-luvulla rakennettuihin linja-autotalleihin sijoitetuissa näyttelytiloissa on esitelty useita kansainvälisen nykytaiteen vakiotähtiä, useimmat heistä ensi kertaa Venäjällä. Tämän vuoden aikana keskuksen toiminta on siirtymässä Moskovan ydinkeskustaan, legendaariseen Gorkin puistoon. Siellä uudistetaan näyttelykäyttöön eri aikakausilta peräisin olevia puiston rakennuksia. Ensimmäisessä vaiheessa valmistuu näyttelytilat 1960-luvulta peräisin oleva entiseen ravintolaan ja sen jälkeen maatalousnäyttelyä varten 1920-luvulla rakennettuun kuusikulmaiseen halliin. Kyseessä on osa monimuotoiseen virkistyskäyttöön tulevan laajan puistoalueen uudistustyöstä, jota Abramovich on rahoittanut merkittävällä panoksella.

Suurin osa Moskovan nykytaiteen gallerioista sijaitsee vanhoissa teollisuuskiinteistöissä klubien, ravintoloiden, putiikkien, designtoimistojen ja muiden pienyritysten seurana. Näihin uutta aikakautta eläviin kulttuurikomplekseihin kuuluvat entinen suklaatehdas Punainen lokakuu, paperitehtaan tiloissa toimiva Proekt_Fabrika sekä nykytaiteen keskus Winzavod, jossa aiemmin keskityttiin oluen ja viinin valmistukseen. Aivan sen naapurissa, samoin entisellä tehdasalueella sijaitseva ArtPlay Design Center oli viime vuonna Moskovan biennaalin päänäyttämönä. Siellä sijaitsevaan pommisuojaan on suunnitteilla Moskovan designmuseo, jonka liikkuvaksi osaksi tulee ympäri pääkaupunkia ja sen lähiseutuja ajeleva, näyttelytilaksi muutettu linja-auto. Innovatiivinen idea lanseerattiin menestyksellä tämän vuoden helmikuussa Lontoon design-viikoilla.

Pyörien päällä onkin varminta olla, sillä kulttuuritilojen pitkäikäisyydestä ei ole takeita: esimerkiksi juuri Punaisen lokakuun tehdasalue, joka sijaitsee Moskovan parhaalla paikalla Kremlin vastarannalla, tullaan lähivuosina todennäköisimmin muuttamaan hintavaksi asuinalueeksi. Siellä aloitti toimintansa galleriana Baibakov Art Project (BAP), jonka omistaja, johtaja ja kuraattori on 26-vuotias Maria Baibakova. Hän on julkisesti pahoitellut sitä, että Venäjällä nykytaiteelta puuttuu sitä arvostava yleisö ja hänen haasteenaan onkin saada nykytaiteelle ymmärrystä ja tehdä Moskovasta kansainvälisesti tunnustettu nykytaiteen keskus. BAPin uusin toimintamalli keskittyy pysyvän näyttelytilan tai kokoelmien keräämisen sijaan taidekasvatukselliseen toimintaan ja kansainvälisten yhteyksien luomiseen. Samoihin päämääriin panostaa vuonna 2009 toimintansa aloittanut Victoria – The Art of Being Contemporary Foundation. Sen taustavoimiin kuuluu kaasumiljonääri Leonid Mikhelson, joka nimesi säätiön tyttärensä mukaan. Mikhelson nousi otsikoihin viime vuonna sponsoroituaan säätiönsä nimissä näyttelyn New Yorkin New Museumiin. ”Ostalgia” esitteli ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa laajassa mittakaavassa Euroopan entisten kommunistimaiden taidetta.

Vastaavia tavoitteita venäläisen taiteen näkyvyyden lisäämiseen ulkomailla on Stella Art Foundation -säätiön perustajalla Stella Kesaevalla. Hänen pitkän tähtäimen projektinaan on saada Moskovaan kansainväliset normit täyttävä nykytaiteen museo, jonka perustaksi hän kasvattaa taidekokoelmaansa. Kesaeva kuuluu Daria Zukhovan ja Maria Baibakovan ohella Moskovan nykytaiteen tsaarittarien lukuisaan joukkoon. Hänellä on vaikutusvaltainen asema Venäjän paviljongin komissaarina Venetsian biennaalissa vuoteen 2015 saakka. Moskovalaisen taide-elämän kokeneimpiin vaikuttajanaisiin kuuluu Olga Sviblova, jonka elämäntyö, valtiollisiin museoihin kuuluva Multimediataiteen museo MAMM avattiin sisätiloiltaan uudistettuna ja laajennettuna vuonna 2010. Sen toiminnan ytimessä on valokuva- ja mediataide. Museo järjestää myös alan opetusta avantgardetaiteilija Aleksander Rodtsenkon mukaan nimetyssä koulussaan.

Moskovan ohella nykytaiteen toimijat ovat heränneet Pietarissa. Vuonna 2010 Vasilin saarella avattiin peräti kaksi yksityistä taidemuseota, molemmat vanhoihin rakennuksiin saneerattuina. Marina Varvarinan Erarta-museon ja liikemies Aslan Chekhoyevin Novy Muzein kokoelmien ja näyttelyiden painopiste on venäläisessä ja erityisesti pietarilaisessa taiteessa. Yksityispohjaiset museohankkeet voidaan toteuttaa julkisia hankkeita nopeammin ja kevyemmällä byrokratialla, mutta ne voivat myös kadota kartalta yhtä nopeasti kuin ne sinne ilmaantuivat, niiden yhteiskuntavastuu kun on omistajansa povitaskussa.

Ylipäätään näyttää siltä, että ainakin taidetilojen ollessa kyseessä uudisrakentaminen ei Venäjällä juuri innosta, vaan mieluummin uudistetaan jo olemassa olevaa. Näin tapahtuu myös Pietarin keskustassa sijaitsevalla New Hollandin tekosaarella, jonne Roman Abramovich ja Daria Zukhova ovat luomassa Moskovan Garagea vastaavaa nykytaiteen keskusta. Entinen sotilastukikohta, joka on viimeiset 300 vuotta ollut suljettu alue, halutaan tuoda osaksi suurkaupungin elämää sijoittamalla sinne taidenäyttelytilojen lisäksi myös muita toimintoja, kuten asuntoja sekä majoitus- ja toimistotiloja. Komean tiiliarkkitehtuurinkohteen modernisoinnin suunnittelee newyorkilainen toimisto Work AC. Odotukset ovat korkealla: valmistuttuaan, arvioidusti vuonna 2017, paikan toivotaan tekevän Pietaria Venetsian tavoin maailmalla tunnetuksi arkkitehtuurinsa ja historiansa ohella myös kansainväliseen nykytaiteen keskuksena.

Nykytaiteen ilosanoma leviää myös metropolien ulkopuolelle, pitkin laajaa Venäjän maata. Valtiolliset nykytaiteen keskukset ovat jo pitkään toimineet Moskovan ja Pietarin lisäksi Nizhny Novgorodissa, Jekaterinburgissa ja Kaliningradissa. Nykytaiteen uusimpiin tulokkaisiin kuuluvat keväällä 2009 Uralilla, Permin kaupungissa avattu nykytaiteen museo PERMM, samoin kuin Tverissä viime vuonna toimintansa aloittanut nykytaiteen keskus TverCA. Ne saavat rahoitusta toimintaansa valtiolta ja yksityisiltä tahoilta. Niiden perustaja on moskovalainen galleristi Marat Guelman, joka on kertonut suunnittelevansa vastaavien paikkojen avaamista vuoden 2013 aikana myös Kazanissa Tatarstanissa ja idempänä Volgan rannalla Samarassa. Näiden aloitteiden kautta myös suomalais-ugrilaiset seudut astuvat nykytaiteen kartalle.

Taiteilijaveteraani Ilja Glazunovin pääministeri Putinille taannoin esittämä vetoomus nykytaiteen rajoittamiseksi ei hyvässä vedossa olevaa taide-elämän kansainvälistymistä Venäjällä hidasta. Klassisten venäläisten museoiden, tretjakovien ja eremitaasien rinnalle tarvitaan ajanmukaisia tiloja myös nykypäivän taiteelle. Kulttuuriministeri Alexander Avdeyev onkin myöntänyt, että Venäjällä on kirimistä nykytaidekulttuurin suhteen: ”Meidän olisi pitänyt luoda oma Pompidou-keskuksemme 40 vuotta sitten.”

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Kuva: Entinen suklaatehdas Punainen lokakuu Moskovan keskustassa. Jari-Pekka Vanhala.

Lähteet:
Charles Saatchi: The hideousness of the art world, The Guardian, 2.12.2011
Sarah Douglas: Conversation with Maria Baibakova, Art+Auction, September 2009
Simon Hewitt: What Makes a Market?, Art+Auction, September 2010
Sophia Kishkovsky: Moscow art dealer opens contemporary art centre in Tver, The Art Newspaper, 13.7.2011
http://www.newhollandsp.ru/en/project/about.php

Lisää aiheesta:
Selvitys Pietarin ja Moskovan kulttuurikeskuksista (2010)

Kategoria(t): Kansainvälistä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.