Kiasma ja Guggenheim

Helsingin kaupungin tilaamassa selvityksessä Guggenheim-museon perustamisesta päädyttiin esittämään Guggenheim-museon perustamista Helsinkiin. Uudessa museossa keskeisen roolin saisivat arkkitehtuuri ja muotoilu. Niiden lisäksi museossa esiteltäisiin kuvataidetta – modernia ja nykytaidetta.

Selvitystyön tekijät tavoittelevat laaja-alaista museokonseptia, jota ei Helsingissä ole. Tosin meillä on valtakunnallisina erikoismuseoina toimivat Arkkitehtuurimuseo ja Design-museo ja kuvataiteen keskusmuseona toimiva Valtion taidemuseo, johon kuuluvat Kiasma, Ateneum ja Sinebrychoffin taidemuseo.

Miten uusi museo vaikuttaisi Kiasmaan, sen toimintaan, rahoitukseen ja yleisöihin? Entä muihin museoihin ja koko kulttuurin kenttään?

Kiasmalla on oma vahva profiilinsa ja tehtävänsä, jotka ovat tärkeitä myös mahdollisen uuden Guggenheim-museon rakentamisen jälkeen. Valtakunnallisena nykytaiteen museona edistämme suomalaisen nykytaiteen asemaa. Kiasman toiminnan kolme peruspilaria ovat kokoelmat, vaihtuvat näyttelyt ja Kiasma-teatterin esitystaide. Vaikka kokoelmat alkavat 1960-luvulta, ohjelmistomme keskittyy pääsääntöisesti uusimpaan kuva- ja esitystaiteeseen.

Toisin kuin paikalliset Guggenheim-museot eri puolilla maailmaa, Kiasma tuottaa pääasiassa itse näyttelynsä. Näkökulmat ja teemat valitaan sen mukaan, mikä on tärkeää ja ajankohtaista Suomessa. Toimintamme pääpaino on suomalaisessa taiteessa, mutta yhtä tärkeää on esitellä kansainvälistä taidetta suomalaisessa kontekstissa, rinnakkain kotimaisen taiteen kanssa. Turistit näkevät Kiasmassa ainutlaatuista suomalaista taidetta sekä kansainvälistä taidetta suomalaisesta näkökulmasta esiteltynä, eivät useissa museoissa kiertäneitä kiertonäyttelyitä.

Kiasma on visuaalisen kulttuurin keskus, jolla on perinteistä museotoimintaa monimuotoisempi ohjelmisto. Tämä ohjelmisto palvelee erityisesti museon suurinta kävijäryhmää: nuoria. Kiasma on nuorten ja nuorten aikuisten suosima museo, 65 % kävijöistämme on alle 35-vuotiaita. Tämä on merkittävä saavutus museomaailmassa, joissa kävijöiden keski-ikä on yleensä huomattavasti korkeampi. Kiasma vahvistaa tätä erityspiirrettään nuorten museona myös tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä yksi merkittävimmistä kysymyksistä on, miten mahdollinen Guggenheim-museohanke rahoitetaan. Hanke ei saa vaarantaa Kiasman tai muiden kulttuuri-instituutioiden asemaa eikä rahoitusta. Toivon, ettei valtio tule rahoittamaan uutta museota vaan sen rahoitus järjestetään muulla tavoin. Mikäli valtiolla on ”ylimääräistä” rahaa museotoimintaan, olisi se ensisijaisesti suunnattava jo olemassa oleville kansallisille kulttuuri-instituutioille, joiden tehtävänä on kulttuuriperinnöstämme huolehtiminen – näiden toimintaedellytyksiähän on jo huomattavasti kavennettu viimevuosien aikana. Esimerkiksi Kiasmalla on käytössä toimintaansa noin miljoona euroa vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten eli 0,9 miljoonaa. Summa on vain hieman enemmän kuin Guggenheim-raportissa valtion osuudeksi kaavailtu 0,7 miljoonaa euroa.

Kiasman näkökulmasta hanke tulisi toteuttaa niin, ettei se entisestään kavenna Kiasman tai alan muiden toimijoiden jo pienentyneitä määrärahoja. Jos museohankkeen käynnistäminen kuitenkin tarkoittaisi toimintakykyisten kulttuuri-instituutioiden aseman heikentämistä ja rahoituksen leikkaamista, kaventaa se merkittävästi suomalaista taidekenttää ja vaarantaa monimuotoisen taidetarjonnan.

Uuden museon vuosittaiseksi kävijämääräksi on arvioitu 500 000, joista 200 000 ulkomaisia. Kiasman ensimmäinen näyttely 1998 keräsi 350 000 katsojaa, Ateneumin Picasso-näyttely 315 000 kävijää vuonna 2009. Nämä ovat ennätyksiä – esimerkiksi Espoon EMMAn avajaisnäyttelyissä vieraili 64 000 kävijää. Guggenheim-selvityksen arvio vaikuttaakin korkealta. Uusia kävijöitä odotetaan varmasti esimerkiksi Pietarin suunnasta.

Parhaimmillaan uusi museo voisi täydentää Helsingin näyttelytarjontaa.  Samalla se voisi synnyttää synergiaa ja tuoda kaupunkiin uusia yleisöjä, joista kaikki hyötyisivät. Uuden museon mukanaan tuoma kulttuurimatkailun lisääntyminen voisi tuoda uusia asiakkaita myös muille museoille, lisätä kiinnostusta visuaalista kulttuuria kohtaan ja samalla kasvattaa tämän alan tuntemusta.

Vasta nyt, selvitystyön valmistuttua, on mahdollista keskustella ja arvioida esitystä uudeksi museoksi. Toivottavasti tälle keskustelulle on varattu tarpeeksi aikaa ja toivottavasti siitä tulisi monimuotoisuuden ja eri näkökulmat sallivaa.

Kategoria(t): Kiasma Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.