Kaupunkikierroksella Berliinissä – 8. Berliinin biennaali

Tämänvuotisen Berliinin biennaalin kuraattorina toiminut kolumbialais-kanadalainen taidehistorioitsija Juan A. Gaitán on kutsunut näyttelyyn kaikkiaan 53 eri-ikäistä taiteilijaa tai taiteilijaryhmittymää ympäri maailmaa – Aasiasta, Euroopasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Haluamatta sitoutua liian tiukasti mihinkään ennalta annettuun teemaan, Gaitán on valinnut näyttelynsä lähtökohdaksi sen esityspaikan eli Berliinin kaupungin, jonka historiaa ja sen kerrostumia näyttelyn teokset – monet tätä näyttelyä varta vasten toteutetut – eri tavoin kommentoivat. Biennaali ponnistelee ulos myös vakiintuneesta kuvataidekontekstistaan KW-instituutista ja Auguststrasselta, esitellen teoksia myös kaukana kaupungin keskustasta, muun muassa Dahlemin etnografisessa museossa sekä Haus am Waldseessa. Dahlem, yksi kaupungin rikkaimmista asuinalueista, tarjoaakin nykytaiteelle kontrastisen esitysympäristön maalaismaisella kylätunnelmallaan, tosin kuitenkin kätevästi metrolinjan varrella sijaiten.

Museum Dahlem

Museum Dahlem

Nimeämättömän näyttelyn punainen lanka ei hahmottunut muutaman päivän vierailulla kovinkaan hyvin, mutta keskenään erilaiset ja kontekstiltaan rikkaat näyttelytilat muokkasivat näyttelystä kolme itsenäistä, ja osin toisistaan poikkeavaa kokonaisuutta. Haus am Waldseessa taideteokset kommentoivat talon mennyttä historiaa yksityisenä huvilana Waldsee-järven rannalla. Ruotsalaistaiteilija Matts Leiderstamin The Connoisseur’s Eye (2014) -sarjan valokuvat tekevät katsojille tutuksi Berliinin museoiden kokoelmiin kuuluvien historiallisten maalausten provenienssia. Järven rannalla taiteilijaryhmä Slavs and Tatars’in jättikokoiset maahan upotetut kaiuttimet ääni-installaatiossa Ezan Çılgınnnnnları (2014) luovat uudenlaisen äänimaiseman porvarilliselle asuinalueelle minareetin rukouskutsua imitoivalla laulullaan.

Matts Leiderstam, The Connoisseur’s Eye (2014)

Matts Leiderstam, The Connoisseur’s Eye (2014)

Dahlemin etnografisessa museossa sekä Aasialaisen taiteen museossa nykytaiteilijoiden teokset rinnastuvat kiinnostavalla tavalla historiallisten esineiden ja jäännösten luomaan narratiiviin. Dahlemissa esityspaikan valinta on toisaalta oivaltava, mutta samalla myös äärimmäisen väsyttävä, kun nykytaide kätkeytyy lasivitriinein täytettyjen huoneiden taakse – sen luokse päästäkseen on välillä tehtävä kunnolla työtä! Pakistanissa asuvan brittitaiteilijan David Chalmers Alesworthin kaunis akvarellisarja Trees of Pakistan (2013–14) rinnastuu oivalla tavalla pikkutarkassa kuvauksessaan ja kirkkaissa väreissään vuosisataiseen kasvistokuvausten jatkumoon. Italialaistaiteilija Rosa Barban filmi-installaatio Subconscious Society (2014) puolestaan kommentoi museaalista esineiden arkistointia apokalyptisessa visiossaan, jossa mennyttä edustavat erilaiset autioituneet jättömaat ja käytöstä poistetut puolijulkiset tilat. Historialliseen museokontekstiin ehkä parhaiten istui meksikolaistaiteilija Mario García Torresin hieno ”museologinen essee” Sounds Like Isolation to Me (2014) Meksikoon 1940-luvulla muuttaneesta amerikkalaissäveltäjästä Conlon Nancarrowista, joka sävelsi lähes yksinomaan musiikkia koneille.

Mario García Torres, Sounds Like Isolation to Me (2014)

Mario García Torres, Sounds Like Isolation to Me (2014)

KW-instituutissa nykytaide on kotonaan monimuotoisena ja paikoin humoristisenakin. Kuubalaissyntyisen Tonelin installaatiossa Commerce (2014) kylmän sodan raskas historia pukeutuu naiviin, mutta viiltävän terävään sarjakuva-asuun. Kiasmassakin ARS11 näyttelyssä esiintyneen nigerialaissyntyisen Otobong Nkangan installaatiossa In Pursuit of Bling: The Coalition (2014) puolestaan paneudutaan kiillemineraalin louhimiseen liittyviin työvoima- ja ympäristöongelmiin sekä materiaalin moninaisiin jatkokäyttötarkoituksiin. Kiinalaisen Li Xiaofein videoinstallaatiossa Assembly Line (2010-) tehdastyöläisten monotoninen työ liukuhihnalla muuttuu kiehtovaksi ja vähäeleiseksi kuvaukseksi ihmisen ja koneen välisestä, lähes symbioottisesta, suhteesta.

Otobong Nkanga, In Pursuit of Bling: The Coalition (2014)

Otobong Nkanga, In Pursuit of Bling: The Coalition (2014)

Verrattuna kahden vuoden takaiseen Arthur Zmijewskin kuratoimaan 7. Berliinin biennaaliin, joka oli voimakkaan poliittinen, Gaitánin kuratoima 8. biennaali on yleisöystävällisempi, ja samalla myös turvallisempi vaihtoehto biennaalin sponsoreille ja muille tukijoille – näyttelyyn valitut teokset, tai edes niiden esityspaikat, tuskin kun pahoittavat kenenkään mieltä. Samalla biennaali kuitenkin jää hieman laimeaksi, ja toistaa lähivuosien kansainvälisistä suurnäyttelyistä tutuksi tullutta historiaan, arkistoihin ja taiteen raja-alueiden kampaamiseen suuntautunutta virtausta (esim. Documenta (13), 2012 sekä Venetsian biennaalin päänäyttely The Encyclopedic Palace, 2013). Vaikka oli ilo huomata, että näyttelyn taiteilijalistassa on monia uusia nimiä, teokset sinänsä eivät tuoneet kovin paljon uutta nykytaiteen valtavirtaan.

KW – Institute for Contemporary Art, Museum Dahlem & Haus am Waldsee, Berliini, 29.5.-3.8.2014 | www.berlinbiennale.de/

Kati Kivinen
Amanuenssi

P.S. Berliiniin asettuneiden suomalaistaiteilijoiden elämään ja tuotantoon voi nyt tutustua Kansallisgallerian Suomalaisia kuvataiteilijoita Berliinissä -dokumentointiprojektissa, jossa arkiston tutkija ja kuvaaja haastattelivat ja kuvasivat suomalaisia kuvataiteilijoita ja galleristeja Berliinissä vuonna 2012.

Kuvat: Kati Kivinen

Kategoria(t): Kansainvälistä Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.