Kun aika pysähtyi

Alfredo Jaar, 11. syyskuuta 1973, 1974, kehystetty digitaalinen vedos.

Alfredo Jaar, 11. syyskuuta 1973, 1974, kehystetty digitaalinen vedos.

Chileläissyntyisen taiteilijan Alfredo Jaarin (s. 1956) laajassa näyttelyssä Kiasmassa on mukana myös hänen varhaisimpia teoksiaan, alkaen vuodesta 1974. Osa niistä syntyi reaktiona Chilen sotilasvallankaappaukseen 11. syyskuuta 1973, jolloin Augusto Pinochetin johtama armeija otti vallan presidentti Salvador Allenden hallitukselta. Tuolloin arkkitehtiopintojaan Santiagossa suorittanut Alfredo Jaar teki ensimmäisen käsitetaideteoksensa, vuoden 1973 kalenterin, jossa vallankaappauksen päivämäärää toistetaan aina vuoden loppuun saakka, osoituksena ajan traumaattisesta paikalleen pysähtymisestä.

Jaarin yrityksiin hankkia elantoa diktatuurin ajan Chilessä liittyvät näyttelyn teokset Taikuri (1979) ja Appelsiinimehu (1981). Ne dokumentoivat hänen lyhyttä uraansa esiintyvänä taikurina sekä hänen bisnesideaansa appelsiinimehuyrittäjäksi ryhtymisestä. Nämä teokset kertovat siitä toivottomuudesta, joka sävytti Jaarin nuoruusvuosia kotimaassaan, jossa toimeentulo taiteilijana oli käytännössä mahdoton.

Vielä 1980-luvun alussa, ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin vuonna 1982, Alfredo Jaar testasi sotilashallinnon kulttuurinlukutaitoa teoksellaan Tutkielmia onnellisuudesta. Se perustui Santiagon asukkaille esitettyyn suoraan kysymykseen ”Oletko onnellinen?”. Diktatuurin aikaan, sensuurin ja pelon ilmapiirin vallitessa, jo tällaisen kysymyksen esittäminen ja siihen vastaaminen vaati siviilirohkeutta. Jaarin teokseen, jonka tavoitteena oli antaa chileläisille toivoa ja avata mahdollisuus henkilökohtaiseen vastarintaan, kuului mm. kaduille tuotuja julisteita, videoituja haastatteluja ja valokuvia.

Alfredo Jaar, valokuva sarjasta ”Tutkielmia onnellisuudesta, julkisen tilan teoksia”, 1981. Courtesy Galerie Thomas Schulte, Berlin.

Alfredo Jaar, valokuva sarjasta ”Tutkielmia onnellisuudesta, julkisen tilan teoksia”, 1981. Courtesy Galerie Thomas Schulte, Berlin.

Chilen vallankaappauksen tapahtumat vaikuttivat aina Suomeen asti. Ne synnyttivät poliittiset rajat ylittäneen solidaarisuusliikkeen ja niiden johdosta maamme sai ensimmäiset poliittiset pakolaisensa. Santiagon Suomen edustuston asianhoitaja Tapani Brotherus ja varakonsuli Ilkka Jaamala esittivät tärkeää roolia pakolaisten maastapoistumislupien saamisessa ja heidän ohjaamisessa turvaan myös muita diplomaattisia reittejä pitkin.

Chilen poliittisen laululiikkeen vaikutus maan tilanteen tiedostamiseen kansainvälisesti oli merkittävä 1970-luvun kulttuurinen voima, jonka vaikutukset tunnettiin Suomessa asti. Osin näiden, yhden sukupolven muistiin jääneiden laulujen ansiosta Chilen tapahtumia muistellaan meillä vieläkin. Viime vuoden syyskuussa, vallankaappauksen 40-vuotispäivänä, sen tiimoilta kokoonnuttiin yhteen eri puolilla Suomea. Ja taas oli aika laulaa yhdessä: ”Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa.”

Jari-Pekka Vanhala
Amanuenssi

Linkkivinkki: Näkökulma: Valtio unohti Chilen suomalaissankarin

Kategoria(t): Kansainvälistä, Näyttelyt Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.