Guggenheim 2.0

Guggenheim-säätiö antoi eilen uuden esityksen Helsinkiin rakennettavasta museosta. Sijaintitoivetta on muutettu ja arkkitehtuurikilpailulle löydetty rahoittaja. Kävijätavoitetta oli nostettu 20 000:lla ja Guggenheim-säätiön vuotuinen hallintamaksu sidottu kävijätavoitteiden toteuttamiseen. Kaikki hyviä asioita. Käyttökustannuksia, mm. henkilöstön määrää oli karsittu, mikä myös näyttää kokonaistuoton kannalta hyvältä. Toisaalta toiminnan pyörittämiseen käytettyjen resurssien leikkaaminen ei aina ole lopputuloksen kannalta paras vaihtoehto.

Ehdottomasti hienoin muutos ensimmäiseen esityskertaan verrattuna oli, että Guggenheim nyt toisella kierroksella haluaa avointa keskustelua sekä päättäjien että kansalaisten kanssa. Tähän keskusteluun Kiasmakin mielellään osallistuu. Alla muutama esiin noussut kysymys Guggenheim-säätiön, Helsingin kaupungin ja Valtion päättäjien, median sekä meidän jokaisen pohdittavaksi.

  1. Hanketta esiteltiin talouslukujen kautta. Museoiden tehtävänä on kuitenkin tuottaa korkeatasoisia taiteellisia sisältöjä, kerätä kokoelmaa ja luoda aktiivinen suhde yleisöön ja yhteiskuntaan. Toteuttaako suunniteltu Guggenheim Helsinki näitä tavoitteita, jos päätavoite on turismin ja elinkeinoelämän kasvattaminen. Kilpailevatko Guggenheim-museot taiteellisella sisällöllä sitten, kun wau-rakennuksen uutuusarvo haipuu. Saavutetaanko kävijätavoite arkkitehtuuria ihastelevilla ensikertalaisilla kymmenenkin vuoden kuluttua?
  2. Museon rakennuskustannuksiksi on arvioitu noin 130 miljoona euroa, minkä lisäksi tarvitaan rahaa vuosittaisiin käyttökustannuksiin. Museota on perusteltu taloudellisella tuottavuudella. Vertailun vuoksi kannattaisi myös pohtia, tuottaisiko sama summa johonkin muuhun kohteeseen sijoitettuna vielä paremmin? Niin, että kaikki tuotto jäisi Suomeen? Tuotto-odotuksia kannattaisi vertailla myös jo toteutuneisiin investointeihin.
  3. Valtion taidemuseo muuttuu vuoden vaihteessa Kansallisgalleriaksi ja budjettineuvotteluja käydään parhaillaan. Kynnyskysymykseksi on noussut alv-osuuden summa, joka on Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon osalta yhteensä 1,2 miljoonaa euroa. Tämä on ensimmäisessä talousarvioesityksessä poissa toimintamäärärahastamme. Jos valtiolla ei ole varaa kasvattaa tukeaan näille kansallisille instituutioille, jotka tarjoavat omista kokoelmistaan yleisölle mm. Albert Edelfeltin, Helene Schjerfbeckin, Akseli Gallen-Kallelan, Kalervo Palsan ja Eija-Liisa Ahtilan näyttelyitä, mistä löytyy raha uuden museon rakentamiseen ja käyttökustannuksiin? Ja keneltä se on pois?
  4. Helsingin turismi on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana. Kuitenkin Museoliitto viimekeväisessä tutkimuksessaan osoitti, että museokävijöiden määrä on pysynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana samana. Turismin kasvaminen ei siis yksiselitteisesti johda museokävijöiden määrän kasvuun. Toki museoilla on paljon opittavaa matkailijoiden houkuttelemisessa, mutta en usko, että edeltäjäni tai muut suomalaisten museoiden johtajat tässä aivan aloittelijoita ovat olleet. Kannattaa myös arvioida, miten paljon yksitäinen kohde vaikuttaa turismin määrään.
  5. Lopuksi: Avoimeen kansalaiskeskusteluun kutsuvan Guggenheim-säätiön toivoisi esittelevän puolestapuhujansa myös julkisuudessa. Tähän asti olemme liian usein joutuneet keskustelemaan ”kohdetta lähellä olevan tahon” kanssa.

Jatketaan keskustelua, ja otetaan seuraavaksi mukaan myös sisällöt.

Pirkko Siitari
museonjohtaja

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.