Guggenheim 2.0

Guggenheim-säätiö antoi eilen uuden esityksen Helsinkiin rakennettavasta museosta. Sijaintitoivetta on muutettu ja arkkitehtuurikilpailulle löydetty rahoittaja. Kävijätavoitetta oli nostettu 20 000:lla ja Guggenheim-säätiön vuotuinen hallintamaksu sidottu kävijätavoitteiden toteuttamiseen. Kaikki hyviä asioita. Käyttökustannuksia, mm. henkilöstön määrää oli karsittu, mikä myös näyttää kokonaistuoton kannalta hyvältä. Toisaalta toiminnan pyörittämiseen käytettyjen resurssien leikkaaminen ei aina ole lopputuloksen kannalta paras vaihtoehto.

Ehdottomasti hienoin muutos ensimmäiseen esityskertaan verrattuna oli, että Guggenheim nyt toisella kierroksella haluaa avointa keskustelua sekä päättäjien että kansalaisten kanssa. Tähän keskusteluun Kiasmakin mielellään osallistuu. Alla muutama esiin noussut kysymys Guggenheim-säätiön, Helsingin kaupungin ja Valtion päättäjien, median sekä meidän jokaisen pohdittavaksi.

  1. Hanketta esiteltiin talouslukujen kautta. Museoiden tehtävänä on kuitenkin tuottaa korkeatasoisia taiteellisia sisältöjä, kerätä kokoelmaa ja luoda aktiivinen suhde yleisöön ja yhteiskuntaan. Toteuttaako suunniteltu Guggenheim Helsinki näitä tavoitteita, jos päätavoite on turismin ja elinkeinoelämän kasvattaminen. Kilpailevatko Guggenheim-museot taiteellisella sisällöllä sitten, kun wau-rakennuksen uutuusarvo haipuu. Saavutetaanko kävijätavoite arkkitehtuuria ihastelevilla ensikertalaisilla kymmenenkin vuoden kuluttua?
  2. Museon rakennuskustannuksiksi on arvioitu noin 130 miljoona euroa, minkä lisäksi tarvitaan rahaa vuosittaisiin käyttökustannuksiin. Museota on perusteltu taloudellisella tuottavuudella. Vertailun vuoksi kannattaisi myös pohtia, tuottaisiko sama summa johonkin muuhun kohteeseen sijoitettuna vielä paremmin? Niin, että kaikki tuotto jäisi Suomeen? Tuotto-odotuksia kannattaisi vertailla myös jo toteutuneisiin investointeihin.
  3. Valtion taidemuseo muuttuu vuoden vaihteessa Kansallisgalleriaksi ja budjettineuvotteluja käydään parhaillaan. Kynnyskysymykseksi on noussut alv-osuuden summa, joka on Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon osalta yhteensä 1,2 miljoonaa euroa. Tämä on ensimmäisessä talousarvioesityksessä poissa toimintamäärärahastamme. Jos valtiolla ei ole varaa kasvattaa tukeaan näille kansallisille instituutioille, jotka tarjoavat omista kokoelmistaan yleisölle mm. Albert Edelfeltin, Helene Schjerfbeckin, Akseli Gallen-Kallelan, Kalervo Palsan ja Eija-Liisa Ahtilan näyttelyitä, mistä löytyy raha uuden museon rakentamiseen ja käyttökustannuksiin? Ja keneltä se on pois?
  4. Helsingin turismi on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana. Kuitenkin Museoliitto viimekeväisessä tutkimuksessaan osoitti, että museokävijöiden määrä on pysynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana samana. Turismin kasvaminen ei siis yksiselitteisesti johda museokävijöiden määrän kasvuun. Toki museoilla on paljon opittavaa matkailijoiden houkuttelemisessa, mutta en usko, että edeltäjäni tai muut suomalaisten museoiden johtajat tässä aivan aloittelijoita ovat olleet. Kannattaa myös arvioida, miten paljon yksitäinen kohde vaikuttaa turismin määrään.
  5. Lopuksi: Avoimeen kansalaiskeskusteluun kutsuvan Guggenheim-säätiön toivoisi esittelevän puolestapuhujansa myös julkisuudessa. Tähän asti olemme liian usein joutuneet keskustelemaan ”kohdetta lähellä olevan tahon” kanssa.

Jatketaan keskustelua, ja otetaan seuraavaksi mukaan myös sisällöt.

Pirkko Siitari
museonjohtaja

Kiasma on kiinni – Kiasma on auki!

URB-festivaalin päätöskonsertti Kiasman edustalla vuonna 2003. Kuva: Hanna Maunuksela

URB-festivaalin päätöskonsertti Kiasman edustalla vuonna 2003. Kuva: Hanna Maunuksela

Vuoden kuluttua Kiasmassa alkavat laajat kunnostustyöt. Energiatehokkuutta parannetaan, rakenteita uusitaan ja tekniikkaa nykyaikaistetaan. Sisääntuloaula on poissa käytöstä mahdollisesti jopa puoli vuotta.

Kiasmalle tämä tarkoittaa loistavaa tilaisuutta miettiä, miten nykytaidetta tuodaan ulos museorakennuksesta! Jo tämän vuoden aikana Kiasma toimii kaupungeissa ympäri Suomea Heimo-projektin kautta. Lappeenranta, Outokumpu, Turku, Kemi ja Lahti saavat osansa nykytaiteesta. Aiempina vuosina Kiasma vieraili mm. Kivikossa, Hernesaaressa, Munkkiniemessä, Vuosaaressa Kalliossa. Kiasman kiertokoulu vei taidetta ympäri Suomea. Minne ensi vuonna?

Entä miten esitellä kokoelmia kun ei ole museorakennusta, jossa on vaadittavat olosuhteet taiteen esittämiselle? Voisiko taidetta esitellä sisäseinien sijaan seinien ulkopinnoilla? Vaikka Kiasma olisi suljettu, on se edelleen keskeisellä paikalla Helsingissä. Miltä näyttäisi Kiasman kokoelmanäyttely Mannerheimintieltä katsottuna?

Tai mitä jos pääoven sijaan raotetaan sivuovea ja kutsutaan ihmisiä Kiasmaan katsomaan taidetta tapahtumissa. Miltä kuulostaisi ruoan ja taiteen yhdistävä tapahtuma aidossa kokkisota hengessä, kokkeina tietenkin nykytaiteilijat? Tai tuhannen vauvan värileikkipaja tyhjässä viidennessä kerroksessa? Tai mitä jos teatteriesitykset projisoitaisiin museon ulkopuolelle kaikkien nähtäville. Tai järjestettäisiin kaikkien aikojen remonttibileet

Kiasmaattinen taidenäyttely voi näyttää aivan joltain muulta kuin perinteinen museonäyttely. Vaihtoehtoja on valtavasti, ja uusi tilanne mahdollisuus tarkastella Kiasmaa ja nykytaidetta uusin silmin. Tähän tarkasteluun ja ideointiin toivotamme myös yleisömme tervetulleeksi. Kerro meille miten haluaisit Kiasman toimivan syksyllä 2014.

Mutta sitä ennen meillä on aikaa juhlia 15-vuotiasta Kiasmaa ja Kiasman kokoelmia, jotka ovat esillä perjantaina avautuvassa Kiasma Hits -näyttelyssä. Ja vuoden päästä yllätetään taas ja annetaan nykytaiteen yllättää meidät.

Pirkko Siitari
museonjohtaja

Biennaalien syksy

ethridge

Syyskuussa avautuu useampikin kansainvälinen taidebiennaali. Niiden yleisteemat ovat monista aikaisemmista näyttelyistä tuttuja, kuten taide ja aktivismi, julkisen tilan rooli sekä erilaiset tarinoiden kerrontatavat.

Syyskauden aloittaa järjestyksessään seitsemäs Göteborgin nykytaiteen biennaali (7.9.-17.11.). ”PLAY! Recapturing the Radical Imagination” –nimisen kokonaisuuden teemana on pelin ja leikin suhde nykytaiteen poliittisiin sisältöihin ja aktivismin eri muotoihin. Mukana on mm. Kiasman ARS 11-näyttelystä tuttu nigerialaissyntyinen taiteilija Otobong Nkanga.

Lyonin biennaali (12.9.-5.1.) on saanut nimekseen kepeän arvoituksellisesti ”Meanwhile…suddenly, and then”. Sen on kuratoinut Oslon Astrup Fearnley -museon johtaja Gunnar B. Kvaran. Teemana ovat kerronnan eri ilmaisukeinot kuvataiteessa. Pitkässä taiteilijalistassa on mukana Kiasmassa vuonna 2011 ratsastajapatsaineen esiintynyt eteläafrikkalainen Mary Sibande, joka käyttää luomaansa fiktiivistä Sophie-nimistä hahmoa tarinoidensa tulkkina. Biennaalin osana on erityisprojekti ”Chez moi”, jossa taiteilijat toteuttavat teoksiaan kymmeniin yksityiskoteihin Lyonissa.

Samoihin aikoihin avataan 13. Istanbulin biennaali (14.9.-10.11), jonka otsikkona on kysymys “Mom, am I barbarian?”. Se on lainattu turkkilaisen runoilijan Lale Müldürin samannimisestä kirjasta. Temaattinen päänäyttely keskittyy julkiseen tilaan poliittisena näyttämönä ja taiteen rooliin demokratian eri muodoissa, sivistyksestä barbariaan. Kaiken kaikkiaan ajankohtainen aihe, ajatellen Turkin tai Egyptin sekä monien muiden lähialueiden maiden nykytilannetta, jossa politiikkaa tehdään joukkovoimin kaduilla. Istanbulissa näyttelypaikkoina on tarkoitus käyttää tyhjäksi jääneitä julkisia rakennuksia, kuten kouluja, postitoimistoja, rautatieasemia ja sotilasrakennuksia. Biennaalin aikaan (16.-18.8.) saa ensi-iltansa myös kansainväliset taidemessut ArtInternational Istanbul.

Naapurimaassa, kriisien Kreikassa on esillä 18.9.-31.1. neljäs Thessalonikin nykytaiteen biennaali, jonka päänäyttelyyn on kutsuttu mm. Kiasmassa 18.8. asti esillä ollut romanialainen Dan Perjovschi ja hänen taiteilijapuolisonsa Lia.

Moskovan 5. nykytaiteen biennaalin (19.9.-20.10.) päänäyttely on saanut nimekseen “More Light”. Se tulee esille Maneesi-näyttelyhalliin Kremlin naapuriin. Totuttuun tapaan biennaaliin aikana järjestetään lukuisa määrä näyttelyitä eri puolilla kaupunkia ja osin Moskovan ulkopuolellakin. Yksityisnäyttelyä on kutsuttu pitämään mm. puolalainen Miroslaw Balka, amerikkalainen käsitetaiteen klassikko John Baldessari, itävaltalainen Erwin Wurm sekä paraikaa Venetsian biennaalissa – joka on avoinna aina 24.11. saakka – Venäjää edustava Vadim Zakharov. Biennaalin aikana Moskovassa Gorkin puiston lammessa seilaa Ilya ja Emilia Kabakovin suvaitsevaisuusteos “Ship of Tolerance”, jonka purjeet on koottu sadoista moskovalaisten lasten tekemistä maalauksista. Kabakovit ovat esillä myös Moskovan multimediataiteen museossa näyttelyssä ”Utopia and Reality?” yhdessä avantgardekonkari El Lissitzkyn kanssa (17.9.—17.11.). Moskovassakin samaan aikaan biennaalin avajaisviikon kanssa järjestetään kansainväliset taidemessut (19.-22.9.).

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi