Mitä kaikkea voi tehdä televisioilla?

Kuva: VTM/KKA, Petri Virtanen

Kuva: VTM/KKA, Petri Virtanen

Korealaista taiteilijaa Nam June Paikia kutsutaan usein videotaiteen isäksi. Paik venytti ja vanutti videokuvaa eri tavoin itse kehittämällään varhaisella videosyntetisaattorilla, ja käytti TV-monitoreita mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla taiteessaan. Välillä hänen teoksensa olivat psykedeelistä ilotulitusta, välillä rauhallista mietiskelyä, kuten ARS 83 –näyttelyssäkin nähty TV-Buddha (1974), jossa Buddha katsoo omaa kuvaansa televisiosta. Lue lisää

Guggenheim 2.0

Guggenheim-säätiö antoi eilen uuden esityksen Helsinkiin rakennettavasta museosta. Sijaintitoivetta on muutettu ja arkkitehtuurikilpailulle löydetty rahoittaja. Kävijätavoitetta oli nostettu 20 000:lla ja Guggenheim-säätiön vuotuinen hallintamaksu sidottu kävijätavoitteiden toteuttamiseen. Kaikki hyviä asioita. Käyttökustannuksia, mm. henkilöstön määrää oli karsittu, mikä myös näyttää kokonaistuoton kannalta hyvältä. Toisaalta toiminnan pyörittämiseen käytettyjen resurssien leikkaaminen ei aina ole lopputuloksen kannalta paras vaihtoehto.

Ehdottomasti hienoin muutos ensimmäiseen esityskertaan verrattuna oli, että Guggenheim nyt toisella kierroksella haluaa avointa keskustelua sekä päättäjien että kansalaisten kanssa. Tähän keskusteluun Kiasmakin mielellään osallistuu. Alla muutama esiin noussut kysymys Guggenheim-säätiön, Helsingin kaupungin ja Valtion päättäjien, median sekä meidän jokaisen pohdittavaksi.

  1. Hanketta esiteltiin talouslukujen kautta. Museoiden tehtävänä on kuitenkin tuottaa korkeatasoisia taiteellisia sisältöjä, kerätä kokoelmaa ja luoda aktiivinen suhde yleisöön ja yhteiskuntaan. Toteuttaako suunniteltu Guggenheim Helsinki näitä tavoitteita, jos päätavoite on turismin ja elinkeinoelämän kasvattaminen. Kilpailevatko Guggenheim-museot taiteellisella sisällöllä sitten, kun wau-rakennuksen uutuusarvo haipuu. Saavutetaanko kävijätavoite arkkitehtuuria ihastelevilla ensikertalaisilla kymmenenkin vuoden kuluttua?
  2. Museon rakennuskustannuksiksi on arvioitu noin 130 miljoona euroa, minkä lisäksi tarvitaan rahaa vuosittaisiin käyttökustannuksiin. Museota on perusteltu taloudellisella tuottavuudella. Vertailun vuoksi kannattaisi myös pohtia, tuottaisiko sama summa johonkin muuhun kohteeseen sijoitettuna vielä paremmin? Niin, että kaikki tuotto jäisi Suomeen? Tuotto-odotuksia kannattaisi vertailla myös jo toteutuneisiin investointeihin.
  3. Valtion taidemuseo muuttuu vuoden vaihteessa Kansallisgalleriaksi ja budjettineuvotteluja käydään parhaillaan. Kynnyskysymykseksi on noussut alv-osuuden summa, joka on Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon osalta yhteensä 1,2 miljoonaa euroa. Tämä on ensimmäisessä talousarvioesityksessä poissa toimintamäärärahastamme. Jos valtiolla ei ole varaa kasvattaa tukeaan näille kansallisille instituutioille, jotka tarjoavat omista kokoelmistaan yleisölle mm. Albert Edelfeltin, Helene Schjerfbeckin, Akseli Gallen-Kallelan, Kalervo Palsan ja Eija-Liisa Ahtilan näyttelyitä, mistä löytyy raha uuden museon rakentamiseen ja käyttökustannuksiin? Ja keneltä se on pois?
  4. Helsingin turismi on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana. Kuitenkin Museoliitto viimekeväisessä tutkimuksessaan osoitti, että museokävijöiden määrä on pysynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana samana. Turismin kasvaminen ei siis yksiselitteisesti johda museokävijöiden määrän kasvuun. Toki museoilla on paljon opittavaa matkailijoiden houkuttelemisessa, mutta en usko, että edeltäjäni tai muut suomalaisten museoiden johtajat tässä aivan aloittelijoita ovat olleet. Kannattaa myös arvioida, miten paljon yksitäinen kohde vaikuttaa turismin määrään.
  5. Lopuksi: Avoimeen kansalaiskeskusteluun kutsuvan Guggenheim-säätiön toivoisi esittelevän puolestapuhujansa myös julkisuudessa. Tähän asti olemme liian usein joutuneet keskustelemaan ”kohdetta lähellä olevan tahon” kanssa.

Jatketaan keskustelua, ja otetaan seuraavaksi mukaan myös sisällöt.

Pirkko Siitari
museonjohtaja

Kiasma on kiinni – Kiasma on auki!

URB-festivaalin päätöskonsertti Kiasman edustalla vuonna 2003. Kuva: Hanna Maunuksela

URB-festivaalin päätöskonsertti Kiasman edustalla vuonna 2003. Kuva: Hanna Maunuksela

Vuoden kuluttua Kiasmassa alkavat laajat kunnostustyöt. Energiatehokkuutta parannetaan, rakenteita uusitaan ja tekniikkaa nykyaikaistetaan. Sisääntuloaula on poissa käytöstä mahdollisesti jopa puoli vuotta.

Kiasmalle tämä tarkoittaa loistavaa tilaisuutta miettiä, miten nykytaidetta tuodaan ulos museorakennuksesta! Jo tämän vuoden aikana Kiasma toimii kaupungeissa ympäri Suomea Heimo-projektin kautta. Lappeenranta, Outokumpu, Turku, Kemi ja Lahti saavat osansa nykytaiteesta. Aiempina vuosina Kiasma vieraili mm. Kivikossa, Hernesaaressa, Munkkiniemessä, Vuosaaressa Kalliossa. Kiasman kiertokoulu vei taidetta ympäri Suomea. Minne ensi vuonna?

Entä miten esitellä kokoelmia kun ei ole museorakennusta, jossa on vaadittavat olosuhteet taiteen esittämiselle? Voisiko taidetta esitellä sisäseinien sijaan seinien ulkopinnoilla? Vaikka Kiasma olisi suljettu, on se edelleen keskeisellä paikalla Helsingissä. Miltä näyttäisi Kiasman kokoelmanäyttely Mannerheimintieltä katsottuna?

Tai mitä jos pääoven sijaan raotetaan sivuovea ja kutsutaan ihmisiä Kiasmaan katsomaan taidetta tapahtumissa. Miltä kuulostaisi ruoan ja taiteen yhdistävä tapahtuma aidossa kokkisota hengessä, kokkeina tietenkin nykytaiteilijat? Tai tuhannen vauvan värileikkipaja tyhjässä viidennessä kerroksessa? Tai mitä jos teatteriesitykset projisoitaisiin museon ulkopuolelle kaikkien nähtäville. Tai järjestettäisiin kaikkien aikojen remonttibileet

Kiasmaattinen taidenäyttely voi näyttää aivan joltain muulta kuin perinteinen museonäyttely. Vaihtoehtoja on valtavasti, ja uusi tilanne mahdollisuus tarkastella Kiasmaa ja nykytaidetta uusin silmin. Tähän tarkasteluun ja ideointiin toivotamme myös yleisömme tervetulleeksi. Kerro meille miten haluaisit Kiasman toimivan syksyllä 2014.

Mutta sitä ennen meillä on aikaa juhlia 15-vuotiasta Kiasmaa ja Kiasman kokoelmia, jotka ovat esillä perjantaina avautuvassa Kiasma Hits -näyttelyssä. Ja vuoden päästä yllätetään taas ja annetaan nykytaiteen yllättää meidät.

Pirkko Siitari
museonjohtaja