Openness and museums

Jakob Dahlgren, The Wonderful World of Abstraction, 2009. Photo: FNG/CAA, Pirje Mykkänen

Jakob Dahlgren, The Wonderful World of Abstraction, 2009. Photo: VTM/KKA, Ella Tommila

Openness is one of the most popular words when museums nowadays describe their values, missions or strategies.

Together with Openness, there is a lively debate going on about the notions like engagement, sharing, user-generated content, Crowdsourcing, working with communities etc. All these notions tell about the will to find the new ways to communicate with audiences.

For Kiasma, to be “open” means also acts. I will give you three examples of our ongoing projects which represent new kind of usership in the museum context.

  1. Opening up the collection data and content as well as organizing events that bring people together to build up open cultural commons. Open data allows users not only to enjoy the riches of the world’s memory institutions, but also to contribute, participate and share.
  2. Rethinking the curatorial practice and programme planning, and promoting new forms of interaction with audiences = thinking the public not only as a passive participant, but also as a producer of the content. In the upcoming KIASMA HITS collection exhibition, openness is one of the underlying concepts. There has been in-house procedures to do with openness: during the curatorial process the museum staff, representing different tasks, was interviewed about their views on the collections. The content planning team was formed so that different professions in the museum were represented. The content planning team of the exhibition included also members from the group of young volunteers of Kiasma. Children working as curators: The exhibition will include a section with works selected from the collections by children from the Vironniemi day-care centre. Preparation for the exhibition included also several open writing events for the audience to update Wikipedia about the artists represented in the collections.
  3. The third example is an ongoing open process organized by Kiasma in cooperation with The School of Activism. HEIMO (TRIBE in English) is an interactive art project for young people and professional contemporary artists. Young people’s proposals for improving a certain place or situation has been collected online. Later on, the artists, together with the local youngsters, try to solve the problem in a creative way.

In any case, openness should be a natural code of ethics for all public institutions like Kiasma.

Today Kiasma hosts a seminar organized by Checkpoint Helsinki. This seminar itself is one way to be open, to collect on the same platform different representatives of contemporary culture, which is today obviously both local and global.  I hope that during these days we all will have new ideas for developing openness in our important work for the contemporary art!

Pirkko Siitari
Museum Director, Kiasma

Kokoelmat karttuvat yhteistyöllä

Eija-Liisa Ahtila, Marian ilmestys, 2010. © 2010 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy. Kuva: Antti Ruusuvuori

Eija-Liisa Ahtila, Marian ilmestys, 2010. © 2010 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy. Kuva: Antti Ruusuvuori

Vielä viikon ajan Kiasmassa on esillä Eija-Liisa Ahtilan näyttely Rinnakkaiset maailmat. Ahtila on yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia nykytaiteilijoita, jonka teoksia löytyy maailman merkittävimpien museoiden kokoelmissa. Laajin kokonaisuus Ahtilan teoksia löytyy kuitenkin Suomesta, Kiasmasta.

Tämä kokonaisuus on nyt saanut merkittävän lisän, kun näyttelyssäkin esillä oleva teos Marian ilmestys on voitu hankkia kokoelmiimme. Se ei olisi ollut mahdollista ilman saamaamme merkittävää lahjoitusta: Teoshankinnan on mahdollistanut Helene och Walter Grönqvists stiftelse Kiasman tukisäätiön kautta. Saatu lahjoitus kattaa 40 % teoksen hankintahinnasta.

Tämän lahjoituksen ja Kiasman Tukisäätiön aiemmin lahjoittaman Eija-Liisa Ahtilan teoksen Missä on missä? ansiosta Kiasman kokoelmiin kuuluva teoskokonaisuus kattaa Ahtilan tuotantoa varhaisimmista teoksista kaikkein uusimpiin.

Kiasman vuosittainen taidehankintamääräraha on noin 450 000 euroa. Kiasma ostaa kattavasti nykytaidetta, hankintojen pääpaino on suomalaisessa taiteessa, mutta myös kansainvälisiä hankintoja tehdään. Mm. kansainvälistä nykytaidetta esittelevistä ARS-näyttelyistä on hankittu teoksia Kiasman kokoelmiin. Määrärahojen jakautuminen herättää aina vilkasta keskustelua. Selvää on, että nykytasolla taidehankintamääräraha ei riitä kaikkeen, joten valintoja on tehtävä.

Varsinkin laajempien teosten ja teoskokonaisuuksien hankkiminen on haasteellista, ja kaikki apu tervetullutta. Useita rahoituslähteitä yhdistelemällä voidaan kokoelmia kartuttaa halutulla tavalla.

Yksi keino hankkia teoksia ovat nk. komissiot eli tilausteokset. Taiteilijalta tilataan näyttelyyn teos, jonka tuotantokustannuksiin museo osallistuu. Näyttelyn jälkeen teos siirtyy osaksi museon kokoelmia. Tällä tavalla Kiasman kokoelmiin saadaan mm. 27.9. avautuvaan kokoelmanäyttelyyn Kiasma Hits esille tuleva Miroslav Balkan teos Kosketa minua/ Löydä minut.

Pirkko Siitari
Museonjohtaja, Kiasma

Marian Ilmestys (2010-2011) on kolmen projisoidun kuvan installaatio. Siinä sekä ihmis- että eläinnäyttelijät rakentavat uudelleen liikkuvan kuvan avulla kristillisen kuvaston keskeisen maalauksen. Näkökulmana teokseen on eestiläisen filosofin Jakob von Uexküllin ajatus elävien olentojen erilaisten maailmojen yhtäaikaisesta olemassaolosta. Ajatuksen avulla lähestytään ihmeen olemusta ja sen kokemisen mahdollisuutta nykypäivänä. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen.

Marian Ilmestys (2010-2011) on kolmen projisoidun kuvan installaatio. Siinä sekä ihmis- että eläinnäyttelijät rakentavat uudelleen liikkuvan kuvan avulla kristillisen kuvaston keskeisen maalauksen. Näkökulmana teokseen on eestiläisen filosofin Jakob von Uexküllin ajatus elävien olentojen erilaisten maailmojen yhtäaikaisesta olemassaolosta. Ajatuksen avulla lähestytään ihmeen olemusta ja sen kokemisen mahdollisuutta nykypäivänä. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Avantgarde elää

Sasu Ripatti ja Vito Acconci Kiasmassa 19. elokuuta 2013. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Sasu Ripatti ja Vito Acconci Kiasmassa 19. elokuuta 2013. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Tänä vuonna Helsingissä on vieraillut eri yhteyksissä useampikin amerikkalaisen avantgardetaiteen edustaja, kuten Yoko Ono, Patti Smith ja Philip Glass. Elokuvantekijä Jonas Mekasin neljä filmiä on lisäksi katsottavissa Kiasmassa 29. syyskuuta saakka.

Tunnettu kuvataiteilija Vito Acconci (s. 1940) puolestaan vieraili Kiasmassa sateisena elokuun maanantaina suunnittelemassa tulevaa esitysteostaan. Se tullaan kokemaan Kiasmassa lauantaina 16. marraskuuta. Yhteistyökumppanina Acconccilla on suomalainen nuoremman polven äänitaiteilija Sasu Ripatti eli Vladislav Delay (s. 1976), elektronisen musiikin tekijä, esittäjä ja tuottaja.

Vito Acconcia yhdistää Kiasmaan hänen läheinen suhteensa arkkitehti Steven Holliin. He ovat mm. suunnitelleet yhteistyössä New Yorkiin 1990-luvun alussa saneerauksen galleriatilaan Storefront for Art and Architecture. Se tunnetaan eritoten julkisivustaan, jonka seinäluukut voidaan tarvittaessa avata.

Runoilijana uransa 1960-luvulla aloittanut Acconci tuli tunnetuksi performanssi-, video- ja käsitetaiteilijana. 1980-luvun lopulta lähtien hän on keskittynyt maisemasuunnitteluun ja arkkitehtuuriin. Kiasman kokoelmissa oleviin Acconcin 1970-luvun videoteoksiin voi tutustua uudessa kokoelmanäyttelyssä 27. syyskuuta alkaen.

Samaan sukupolveen kuuluvan suomalaisen avantgarden pioneerin Erkki Kurenniemen (s. 1941) monipuoliseen tuotantoon on Kiasmassa mahdollisuus perehtyä 1. marraskuuta lähtien, näyttelyssä Kohti vuotta 2048. Hienoa, että tänä päivänä vielä aktiivisesti toimivien 70-, 80- ja jopa 90-vuotiaiden taiteilijoiden tekemiset kiinnostavat ja innoittavat nuorempia tekijöitä.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi