Seniorien kanssa New Yorkissa

Viime kesänä Kiasmassa Camouflage-näyttelyssä ilahduttaneet Riitta Ikosen ja Karoline Hjorthin valokuvat luonnonantimiin puetuista norjalaisvanhuksista olivat juuri esillä newyorkilaisyleisölle. Niiden seurana oli viime vuoden kesällä Suomessa otettuja uusia henkilökuvia sekä aivan tuoreeltaan New Yorkissa paikallisten seniorien kanssa tehtyjä muotokuvia ja niihin liittyviä pukuja.

Suomalaisnorjalaisen työparin näyttely Eyes as Big as Plates (Lautasenkokoiset silmät) oli esillä maalis-huhtikuun aikana studio- ja näyttelytila Pioneer Worksissa. Näyttely kuului Recess-organisaation järjestämään residenssiohjelmaan, jonka puitteissa taiteilija voi käyttää tiloja foorumina kaikenlaisille avoimille ja yhteisöllisille kokeiluille. Näyttelyn aikana ja lopuksi järjestettiin performanssitapahtumat, joissa taiteilijat kertoivat projektin synnystä ja prosessista.  Mukana oli projektin aikana syntyneitä pukuja, valokuvia ja esineitä sekä tietysti kuvissa poseeraavia eläkeläismalleja.

Ikonen ja Hjorth ottavat paraikaa osaa myös kaupungin kulttuuritoimen ylläpitämään residenssiohjelmaan SPARC – Seniors Partnering with Artists Citywide, joka on nimensä mukaisesti vanhemmalle väestönosalle suunnattu kulttuurihanke. Sen yhteydessä he työskentelevät City Hall Senior Centerin asukkaiden kanssa. Tuloksena työpajoista on ollut mm. seniorimanhattanilaisten suunnittelemia pukuja, joiden taustalla on ollut heidän kertomiaan tarinoita, heidän koko persoonansa ja kulttuurinen taustansa. Residenssiprojektin osana tulee olemaan toukokuun lopulla Chinatownissa pidettävä julkinen esitys sekä asuista järjestetty näyttely Christopher Henry galleriassa kesäkuussa.

“Eyes as Big as Plates #Bob” ©Karoline Hjorth & Riitta Ikonen

“Eyes as Big as Plates #Bob” ©Karoline Hjorth & Riitta Ikonen

Seniorien tarinoiden pohjalta Riitta Ikonen ja Karoline Hjorth ovat toteuttaneet myös valokuvamuotokuvia, joissa malli on sijoitettu maisemaan asustettuna kuvausympäristöstä löytyneeseen luonnonmateriaaliin. Päämääränä on ylistää elettyä elämää ja korostaa ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä. Lisäksi valokuvissa on viittauksia amerikkalaiseen kansanperinteeseen. Myös Norjassa ja Suomessa otetuilla, samaan sarjaan kuuluvilla kuvilla on vastaava visuaalinen tai ajatuksellinen linkki paikallisiin traditioihin, kuten sanalaskuihin tai sanontoihin.

Empaattinen, mutta samalla sekä tekijöiltä että osallistujilta rohkeutta ja paneutumista vaativa idea toimii eri puolilla maailmaa, siellä missä eri-ikäisiä ihmisiä on.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Blogiraportti kuvan “Eyes as Big as Plates #Bob” tekoprosessista: eyesasbigasplates.wordpress.com

Afrikkaa arabiassa

Kiasman ARS11-näyttelyn taiteilijoita maailmalla

Yhdistyneet Arabiemiirikunnat on Lähi-idän kuvataiteen mekka. Se on ollut uutisissa viime vuosina erityisesti museohankkeidensa ansiosta: Abu Dhabiin on rakenteilla sekä paikallinen Guggenheimin että Louvre. Molempien rakennustyöt ovat olleet vastatuulessa ja viimeisimpien arvioiden mukaan Abu Dhabin Louvren pitäisi valmistua vuonna 2015 ja Guggenheimin pari vuotta sen jälkeen.

Tunnetuin Arabiemiraateissa järjestettävä kansainvälinen nykytaiteen tapahtuma on Sharjahin biennaali. Tänä vuonna 13. toukokuuta päättyvässä suurtapahtumassa on mukana mm. Ars 11-näyttelyyn osallistunut nigerialaissyntyinen taiteilija Otobong Nkanga.  Nyt 11. kerran järjestettävä taidebiennaali pyrkii tämän vuoden editiossaan luomaan yhteyksiä Lähi-idän ja erityisesti Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan välille: Eurooppa ja Yhdysvallat eivät enää itsestään selvästi ole huomion keskipisteessä, maailman napana. Tästä kertoo myös japanilaisen kuraattorin Yuko Hasegawan näyttelylleen antama otsikko Re:emerge – Towards a New Cultural Cartography.

Otobong Nkangan biennaaliteos Taste of a Stone: Itiat Esa Ufok on sijoitettu kaupungin historiallisessa osassa sijaitsevan rakennuksen avoimelle sisäpihalle. Teos jatkaa Nkangan tapaa käyttää henkilöhistoriaansa liittyviä muistoja teostensa aiheiden innoittajana, aivan kuten Kiasman kokoelmaan ARS11-näyttelystä hankitussa tekstiiliteoksessa. Kaikki installaation osat liittyvät performanssiin: kiviin vedostetut tekstit, kasvit ja tekstiili. Sharjahin biennaalin avajaisviikolla taiteilija oli itsekin osa teostaan esityksensä muodossa. Sen aikana hän tasapainoili valkealla soralla kukkaruukku päänsä päällä ja esitteli myös laulutaitojaan.

Dubaissa, tuossa suomalaisille matkailijoille tutummassa emiraatissa, on puolestaan jo seitsemän vuoden aikana järjestetty kansainväliset Art Dubai -taidemessut. Tänä vuonna tapahtumaan sisältyi teemallinen näyttelykokonaisuus Marker 2013, joka esitteli länsiafrikkalaista nykytaidetta. Sen oli koonnut Lagosin nykytaiteen keskuksen johtaja Bisi Silva, joka kuratoi Kiasman ARS11-näyttelyyn nigerialaisen veteraanivalokuvaajan J.D. ’Okhai Oijeikeren takautuvan osuuden. Dubaissa Silvan näyttelyssä oli mukana nuoremman polven nigerialaistaiteilija Emeka Ogboh, jonka ääniteos Lagos Soundscape kaikui Kiasman etupihalla ARS11:n aikana.

Lagos Soundscape

Viime vuodenvaiheessa Ogboh osallistui Houstonissa Yhdysvalloissa teemanäyttelyyn, joka käsitteli afrikkalaisten nykytaiteilijoiden suhdetta rakkauteen. Hänen teoksensa A Lagos State of Mind oli galleriatilaan tuotu keltainen minibussi, kutsumanimeltään ”danfo”. Lagosin kaupunkikuvalle tyypillisen ajoneuvon sisällä saattoi kuunnella ääniä Lagosin ruuhkaisilta kaduilta sekä – näyttelyn lemmenteemaan liittyen – nigerialaista radio-ohjelmaa, jossa keskusteltiin ihmissuhdeasioista. Toisen kehitteillä olevan äänitaideprojektinsa LOS – HEL (Lagos – Helsinki) puitteissa Ogboh on tehnyt yhteistyötä suomalaisen säveltäjän Ilpo Jauhiaisen kanssa. Yhteistyö sai alkunsa Kiasman ARS11 -näyttelyn aikoihin. Jauhiaista inspiroi myös samassa näyttelyssä mukana ollut värimaalari Odili Donald Odita, jolle hän omisti sävellyksen.

Afrikkalaiset nykytaiteilijat saavat huomiota myös biennaaleja pitkäjänteisemmällä tavalla. Viime vuoden lopulla Otobong Nkanga kutsuttiin esiintymään Lontooseen Tate Moderniin. Performanssi avasi kaksivuotisen teemaprojektin, joka nostaa esiin afrikkalaisia nykytaiteilijoita ja -taidetta. Sen tavoitteisiin kuuluu myös täydentää Taten kokoelmia afrikkalaisella modernismilla ja nykytaiteella. Näitä hankintoja ja näyttelyitä tukemaan on nimetty erityinen alan asiantuntijakuraattori Elvira Dyangani Ose. Hän kävi Kiasmassa luennoimassa afrikkalaisen nykytaiteen poliittisuudesta syyskuussa 2011.

Afrikkafokus näkyy myös Tate Modernin tulevan kesän näyttelyissä. Heinä-syyskuussa siellä on esillä afrikkalaista modernismia edustavan maalarin, sudanilaisen Ibrahim El-Salahin laaja retrospektiivi. Samaan aikaan tulee esille kokoelmateos, beniniläisen Meschac Gaban installaatio Museum of Contemporary African Art 1997–2002, johon sisältyy 12 eri teeman mukaan rakennettua huonetta. Gaban lippuaiheisia teoksia, jotka kuuluvat myös tämän kuvitteellisen museon kokoelmaan, oli mukana Kiasman ARS-näyttelyssä vuonna 2001.

Myös Pohjolassa tapahtuu pientä liikettä afrikkalaistaiteen rintamalla: kamerunilainen ARS11 -taiteilija Barthélémy Toguo on kutsuttu mukaan 19. kesäkuuta alkavaan, maailman pohjoisimpaan kansainväliseen taidebiennaaliin Luleå Art Biennial. Tänä vuonna se laajenee XBorder Art Biennial 2013 -nimisenä kolmeen maahan, kolmeen eri kaupunkiin: Luulaja, Rovaniemi ja Severomorsk.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Museo on myös tietopankki

Taiteilija Marja Kanervo työhuoneellaan. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Taiteilija Marja Kanervo työhuoneellaan. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Taidemuseoissa näyttelysuunnittelun ja yleisölle jaettavan tiedon tukena ja taustalla on aina tutkimustyötä ja tiedonkeruuta. Esimerkiksi Kiasmassa 17. toukokuuta avattavan Marja Kanervon laajan näyttelyn suunnitteluvaiheessa ja aineistoksi julkaisua varten koottiin yhteistyössä taiteilijan kanssa valokuvia ja muuta materiaalia taiteilijan tuotannon koko ajalta, 1980-luvulta lähtien.

Kaikki kerätty tieto ja dokumentit jäävät myös tulevien tutkijasukupolvien käyttöön Kuvataiteen keskusarkistoon. Osin tähän materiaaliin perustuen Kanervon taiteellisen tuotannon vaiheita käsitellään näyttelykirjaa varten tilatuissa neljän suomalaisen taidehistorioitsijan teksteissä.

Kuvataiteen keskusarkiston kuvaaja aloitti Marja Kanervon työskentelyn dokumentoinnin videolle jo pari vuotta sitten. Sen tuloksia nähdään lyhyessä dokumentissa, joka tulee esille näyttelyyn. Näyttelyn kuraattori kävi haastattelemassa taiteilijaa tämän työhuoneella muutamaan otteeseen ja siellä vierailivat prosessin eri vaiheissa myös niin allekirjoittanut kuin näyttelyintendentti ja projektista vastaavat museomestarit. Valmistuneiden teosten tai niiden elementtien valokuvaus aloitettiin heti kun se oli käytännössä mahdollista.

Tämän kaltaiseen pitkäjänteiseen tutkimustyöhön pyritään aina mahdollisuuksien mukaan ja erityisesti kun on kyseessä suomalaisen taiteilijan laaja, Kiasmaa varten toteutettava näyttelyhanke. Vastaavat prosessit ovat olleet jo pidempään käynnissä marraskuussa avattavien Erkki Kurenniemen ja Mika Taanilan näyttelyiden osalta.

Tiedonkeruuta on tänä vuonna Kiasmassa harjoitettu myös tapahtumissa, joissa yleisöä on kutsuttu kirjoittamaan nykytaiteesta. Wikimaraton ja Wikisprintti -tapahtumien tuloksena olemme saaneet sekä uusia että täydennettyjä ja muokattuja artikkeleita suomenkieliseen Wikipediaan.

Kokemuksellista tietoa Kiasmasta kerätään vuosittaisten yleisötutkimuksien ja asiakkailta suoraan saadun palautteen kautta. Paikan päällä palautetta voi jättää kirjallisesti vaatenaulakolla olevaan palautelaatikkoon tai museon toisen kerroksen tasanteella olevalle ilmoitustaululle. Lisäksi museokävijöille on varattu mahdollisuus antaa sähköisesti pikapalautetta uloskäynnin edessä olevan hymiölaitteen kautta.

Sosiaalisen median kanavat Twitteristä Facebookiin ovat yleisön käytössä ympäri vuorokauden, samoin kuin Kiasma-blogi sekä Saattaa sisältää nykytaidetta –blogi. Kullanarvoista tietoa ja uusia näkökulmia Kiasman toiminnan kehittämiseksi saamme nuorten vapaaehtoistoimijoidemme kulttuuritulkkien eli Kultujen avulla. Kokeilemme parhaillaan myös uusia tapoja tuottaa näyttelytekstejä yhteistyössä yleisön kanssa.

Kaikki mielipiteet ja kommentit ovat tervetulleita ja niitä hyödynnetään kaikille paremman museokokemuksen kehittämiseksi.

Pirkko Siitari
museonjohtaja