Yhteistyössä auringon kanssa – Kanervo ja Kapoor

Aurinko valaisee, säästä riippuen, Marja Kanervon ENEMMÄN/VÄHEMMÄN-installaation Kiasman 5. kerroksessa. Kuva:  VTM/KKA, Pirje Mykkänen.

Aurinko valaisee, säästä riippuen, Marja Kanervon ENEMMÄN/VÄHEMMÄN-installaation Kiasman 5. kerroksessa. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen.

Kuvataiteilija Marja Kanervo on kaivanut arkeologin tavoin esiin viisitoista vuotta Kiasman ja nykytaiteen historiaa. Juuri avautuneessa Esiinkatoavaa-näyttelyssään Kanervo työstää tilaa purkaen ja poistaen.

Tila elää päivänkierron mukaan. Valo paljastaa ja piilottaa näyttelysalin seinistä esiin kuoritut sanat. Toukokuisena iltapäivänä valtavalta tuntuva tyhjä tila hohtaa valoa. Päivänvalolla on teoksessa keskeinen rooli: tilassa ei näyttelyn aikana käytetä lainkaan keinovaloa.

Berliinin Martin Gropius Bau -taidemuseossa avautui viikonloppuna laaja kuvanveistäjä Anish Kapoorin töiden näyttely. Kapoor in Berlin -näyttelyn pääteos, Symphony for a Beloved Sun, ottaa käyttöönsä koko taidemuseon historiallisen atriumpihan monikerroksisen tilan.

Lasikaton alla liukuhihnat kurottuvat lattialuukusta ja seinänaukoista kohti taivasta. Hihnat kuljettavat vahapaloja kohti valoa, kunnes ne hihnan päässä putoavat läsähtäen lattiaan. Vaha pehmenee valossa ja lämmössä ja jättää tilaan lihaisia jälkiä. Shooting Into the Corner -teoksen tykki ampuu verenpunaisia vahakiekkoja valumaan valkoiseen seinänurkkaan.

Kanervo on antanut auringon piirtää. Kevään valo -teoksen videossa ja värivalokuvissa valo muuttui kuviksi, mutta se sai myös polttaa. Linssin läpi teroitettu aurinko piirsi jälkensä paperille vain hetken kerrallaan, 45 minuutin välein. Teoksella on ekologinen lähtökohtansa; se kertoo auringon voimasta. Pilvisellä säällä paperi jäi tyhjäksi.

Kanervo haluaa tarjota tilaa myös yleisölle. Näyttelysalin suuresta ikkunasta eduskuntatalolle avautuva seinäpinta on avoin ehdotuksille juhannukseen saakka, sen jälkeen taiteilija toteuttaa yhden kävijöiden ehdotuksista luonnoksen mukaan. Vuorovaikutteinen tila mahdollistaa elävän kommunikaation ympäristön kanssa.

Myös Kapoor katsoo ulos museosta. Ikkunoiden alla kiemursi vielä parikymmentä vuotta sitten Berliinin muuri ja sitä ennen kadun toisella puolella sijaitsi SS-joukkojen päämaja. Ympäröivän kaupungin historia on näyttelyssä vahvasti mukana, mutta Kapoor haluaa kommentoida myös nykyaikaa. The Guardian-lehdessä hän toteaa Death of the Leviathan -teoksensa viittaavan valtion kuolemaan tai rajuun arvonalennukseen. Tilanne vaikuttaa hänestä olevan sama kaikkialla maailmassa: yksilöt joutuvat huolehtimaan asoista, jotka ennen olivat valtion vastuulla.

Katriina Rosavaara
korkeakouluharjoittelija

Marja Kanervo: Esiinkatoavaa, Kiasma 17.5-29.9.2013
Anish Kapoor: Kapoor in Berlin, Martin Gropius Bau 18.5.-29.11.2013

Vanha jengi koossa: Jonas Mekas ystävineen Helsingissä

Elokuvantekijä Jonas Mekas kuuluu elokuussa Helsingissä konsertoivan säveltäjän Philip Glassin varhaisiin tukijoihin. Glassin kokeellista musiikkia esitettiin New Yorkissa konsertissa ensimmäisen kerran Mekasin perustamassa elokuvakeskuksessa Film-Makers Cinemathèque. Syyskuussa 1968 pidetyn esityksen minimalistiset sävellykset ja niiden kokeileva esitystapa saivat hyvän vastaanoton newyorkilaisissa taiteilijapiireissä, jossa kaikenlaiset muodon ja sisällön uudistukset eri taiteen aloilla olivat ajan hengen ytimessä.

Lue lisää

Tervetuloa päivänvaloon, Guggenheim!

Keskustelu Guggenheim-museon perustamisesta Helsinkiin virisi uudelleen eilen, kun julkisuuteen tihkui tietoja, joiden mukaan suomalainen viestintätoimisto Miltton Networks lobbaa hanketta ja että useat kaupungin virkamiehet ovat tavanneet Guggenheim-säätiön johtoa viime aikoina. Viime vuonna kaupungin hallitus päätti, ettei hanketta toteuteta.

Edellisellä kierroksella Guggenheim Helsinki -hanke lisäsi kaikkea keskustelua kuvataiteesta, mikä oli pelkästään positiivista. Se, että taiteen kentällä tapahtuu, lisää median kiinnostusta kuvataiteeseen. Parhaimmillaan lisääntynyt näkyvyys hyödyttää koko alaa taiteilijoista rahoittajiin. Se avaa myös lisää mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen kuvataiteen keskeisillä keinoilla, mikä on yksi Kiasmalle tärkeistä asioista. Vaikka nyt keskustelut on aloitettu vaivihkaa, toivon että jatkossa keskustelua käydään mahdollisimman monella foorumilla.

Toivoisin erityisesti monipuolista ja avointa kansalaiskeskustelua, yleisön mukaan ottaminen on taideinstituutiolle elinehto. Kiasma ja Kiasman ohjelmisto ovat herättäneet vilkasta keskustelua ja Kiasma onkin määrätietoisesti kehittänyt yleisölle kanavia paitsi osallistua keskusteluun, myös toimia museossa. Toivon myös, että keskustelua käydään nyt erityisesti toiminnan konseptista ja taiteellisista sisällöistä.

Jos Guggenheim-hanke saa näinä vaikeina taloudellisina aikoina innostetuksi yksityisiä suuntaamaan varoja kulttuurin tukemiseen, se on loistava asia. Kiasma osana Valtion taidemuseota siirtyy vuoden vaihteessa Veikkausvoittovaroista rahoitettavaksi. Julkisuudessa on jo puitu, miten se tulee vaikuttamaan muihin merkittäviin kansallisiin instituutioihin kuten Kansallisteatteriin ja Kansallisoopperaan, joten tälle kulttuurirahoituksen osa-alueelle en lisäleikkauksia toivo. Tämän näkökulman otti esille myös kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki omassa blogissaan.

Uudet museohankkeet ovat aina kiinnostavia. Jos tulijat tuntevat toimintaympäristön ja sen taloudelliset edellytykset, voivat ne parhaimmillaan täydentää olemassa olevaa tarjontaa. Museohanketta tulisi edeltää avoin valmisteluprosessi ja aito yhteistyö muiden alan toimijoiden kanssa. Silloin uudella museolla on kirkas toiminta-ajatus ja strategia. Nämä ovat museon onnistumisen edellytykset.

Pirkko Siitari
Museonjohtaja, Kiasma