Egopolitiikkaa

Juuri alkaneen Venetsian biennaalin puheenaiheeksi noussee kiinalaisen taiteilijan Ai Weiwein näkyvä läsnäolo näyttävine töineen. Hän on mukana sekä Saksan paviljongin ryhmänäyttelyssä että kahdella suurella installaatiollaan yksityisnäyttelyssä, joka jakaantuu kahteen eri paikkaan Venetsiassa.

Sant’Antonin kirkossa on esillä uunituore installaatio S.A.C.R.E.D., jonka aiheena on kuvittavan kirjaimellisesti Ai Weiwein vuonna 2011 kotimaassaan kärsimä vankilatuomio.  Se herätti aikanaan kansainväliset ihmisoikeusaktivistit ja taideyhteisön protestoimaan hänen vapauttamisensa puolesta. Vielä vuoden 2011 Venetsian biennaalissa viestittiin joka paikassa FREE AI WEIWEI.  Nyt hän on vapaana, mutta ei kuitenkaan vapaa: taiteilijan äiti Gao Ying edusti poikaansa biennaalin lehdistö- ja avajaispäivinä, koska Ai Weiwei ei saanut viranomaisilta matkustuslupaa.

S.A.C.R.E.D.

Ai Weiwei, S.A.C.R.E.D., 2013. Yksityiskohta installaatiosta. Kuva: Stefano Rellandini/Reuters.

Vastoinkäymiset eivät ole kesyttäneet Ai Weiweitä. Avoimesti poliittinen, viranomaisia ja koko yhteiskuntajärjestelmää kritisoiva teos S.A.C.R.E.D. koostuu kuudesta laatikkomaisesta näyttämöstä, joiden sisälle kurkistaessa avautuu dioraaman kaltainen hyperrealistinen kohtaus vankilaoloista. Jopa taiteilijan nukkuessa ja kylpyhuoneasioilla kaksi vartijaa seisoo hänen vieressään.

Teoksen osat valmistettiin Kiinassa, mutta taiteilija ei ole suostunut paljastamaan miten hänen onnistui kuljettaa ne ulos maasta. Vaikka Venetsiassa on tavanomaista, että biennaalin aikoihin nykytaidetta on esillä myös vanhoissa kirkoissa, Ai Weiwein henkilökohtainen kärsimysnäytelmä saa tästä sakraalista ympäristöstä lisädramatiikaa.

Toinen osa Ai Weiwein yksityisnäyttelyä on esillä Venetsiassa entisessä luostarissa Giudeccan saarella. Siellä on esillä uusi versio installaatiosta Straight. Päällepäin minimalistiselta materiaalikoosteelta näyttävä teos koostuu yli sadasta tonnista ruostepintaista harjaterästä, joka on peräisin vuoden 2008 maanjäristyksessä Sichuanissa romahtaneista kouluista. Katastrofi vaati yli 5000 koululaisen hengen ja osasyynä uhrien suureen määrään pidettiin koulujen puutteellista rakennustapaa.

Bang

Ai Weiwei, Bang, 2010-2013. Yksityiskohta installaatiosta. Kuva © Roman Mensing. Courtesy the German Pavilion.

Biennaalipuistossa Giardinissa Ai Weiwei on kutsuttu Saksan paviljonkiin neljän taiteilijan ryhmänäyttelyyn.  Teoksessaan Bang hän palaa usein aiemmin käyttämäänsä materiaaliin, kiinalaiseen antiikkiin ja perinteiseen käsityöhön. 886 puisesta jakkarasta rakentuu sokkeloinen organismi, jossa kunkin käsin valmistetun jakkaran yksilölliset piirteet alistuvat kokonaisuuden hyväksi.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Liettua on Fluxusta

Maciunas Jonas Mekasin elokuvassa Zefiro Torna: Images from the life of George Maciunas, 1992. © Jonas Mekas

Maciunas, Jonas Mekasin elokuvassa Zefiro Torna: Images from the life of George Maciunas, 1992.
© Jonas Mekas

Liettuan maaperä on synnyttänyt muutamia viime vuosisadan puolella kansainvälisen avantgardetaiteen kehitykseen vaikuttaneita kulttuuripersoonia. Heistä elokuvantekijänä ja kokeellisen elokuvan puolestapuhujana tunnetun Jonas Mekasin (s. 1922) laajaan tuotantoon saa lyhyen johdannon Kiasmassa pyörivän ”60-luvun kvartetti” -filmisarjan myötä. Vuonna 1949 Yhdysvaltoihin saapuneen Mekasin päiväkirjaelokuvat tarjoavat visuaalisia muistikuvia mm. uusia taidekäsityksiä edustaneen Fluxus-liikkeen keskeisistä hahmoista New Yorkissa 1960- ja 1970 -luvulla.

Mekasin filmikvartetissa saa erityisen kunnian oman elokuvan muodossa liettualainen Georges Maciunas (Jurgis Mačiūnas 1931-1978). Sodan jaloista vuonna 1944 Yhdysvaltoihin muuttanut Maciunas oli Fluxus-liikkeen varsinainen dynamo. Mekasin elokuvassa on vuosina 1952-1978 kuvattua materiaalia Maciunaksesta sekä hänen laajasta ystäväpiiristä, johon kuuluivat Yoko Ono, John Lennon, Nam June Paik ja Andy Warhol, monien muiden muassa.

Ehkä vähemmän muistettu liettualainen Fluxus-taiteilija on Vytautas Landsbergis (s. 1932), Maciunaksen lapsuudenystävä Kaunasista. 1960-luvun alussa hän alkoi uudelleen pitää yhteyttä New Yorkissa vaikuttaneeseen Maciunakseen. He vaihtoivat kirjeitse ajatuksia musiikista sekä ideoita Fluxus-tapahtumiksi ja –konserteiksi. Landsbergis on myöhemmin luonut uran politiikassa: nykyinen europarlamentaarikko toimi Neuvostoliitosta vapautuneen Liettuan ensimmäisenä valtionpäämiehenä vuosina 1990-1992.

Fluxus elää jälleen myös Vilnassa. Nykytaiteen keskuksessa (CAC) on pysyvästi esillä George Maciunas Fluxus Cabinet. Lähes 100 pienteosta usealta eri Fluxus-taiteilijalta sisältävä kabinetti saatiin lahjoituksena Yhdysvalloista vuonna 1997. Kymmenen vuotta myöhemmin Vilnassa avattiin The Jonas Mekas Visual Arts Center, joka esittelee ohjelmistossaan Mekasin elokuvien ohella vaihtuvia näyttelyitä ja tapahtumia. Sen hallussa on myös laaja Fluxus-taiteen kokoelma, josta on tulossa teoksia Pietarin Eremitaasissa ensi syksynä (20.9.-27.10.) järjestettävään Fluxus-näyttelyyn.

PS. Mielenkiintoinen alkuperäisaineisto Maciunaksen ja Landsbergisin kirjeenvaihdosta:
Petra Stegmann, Fluxus in Vilnius. An interview with Vytautas Landsbergis.

Kesä-Urhot

Työryhmä URHO, URHO. Kuva: Frank A. Unger

Työryhmä URHO, URHO. Kuva: Frank A. Unger

Kiasma-teatterissa kuluneen kevään aikana nähty esitys URHO ei vietä kesälomaa, vaan on mukana kesäkuun alussa järjestettävillä Hangon Teatteritreffeillä. Kiasman esitysversiossa Urho Kekkosen oloinen androgyyni hahmo harjoitti monia presidentillisiä taitoja, kuten puheen pitämistä, hiihtämistä, korkeushyppyä, korkokengillä kävelyä ja porkkanan syöntiä. Projekti elää myös verkossa.

Lue lisää