Museoihin mahtuu

Kuva: VTM/KKA, Petri Summanen

Maailman suosituimmissa museoissa voi monien käytäntöjen, yleisön viihtyvyyden ja kaikkien turvallisuuden kannalta muodostua ongelmaksi näyttely, jonka kaikki haluavat nähdä yhdessä ja yhtä aikaa. Tämä ”vaiva” voi olla myös krooninen, kuten esimerkiksi Lontoon Tate Modernissa. Vanhaan voimalaan saneeratut tilat suunniteltiin alun pitäen kahden miljoonan vuosikävijän mukaan, mutta viime vuonna määrä ylitti jo ennätyksellisesti viiden miljoonaan rajan. Se on vielä matkan päässä taidemuseoiden ravintoketjun huipulla olevasta Louvresta, jossa vuosittainen kävijämäärä on lähes 9 miljoonaa.

Tate Modernin yleisötyöstä ja viestinnästä vastaava johtaja Marc Sands on muistuttanut myös siitä, että nykyään – ja yhä enenevässä määrin tulevaisuudessa – museon asiakkaisiin ja palvelujen käyttäjiin luetaan mukaan myös virtuaalisesti eri medioiden kautta museoon yhteydessä olevat henkilöt, asuivatpa he sitten vaikka New Delhissä. Nämä verkossa vierailevat museokävijät huomioidaan ja tilastoidaan jo myös useimmissa suomalaisissa museoissa.

Tate Modernin johtaja Chris Dercon on puolestaan kertonut haastattelussa, että heidän haasteenaan tulevaisuudessa ei ole yleisömäärän kasvattaminen määrällisesti, vaan panostaminen niihin laadullisiin ja sisällöllisiin keinoihin, joilla miljoonat yksilölliset asiakkaat saadaan pidettyä tyytyväisenä museon palveluihin ja palaamaan aina uudelleen. Etenkin kun Tate Modernin monikerroksinen lisärakennus on valmistumassa vuonna 2016, mikä tuskin tulee vähentämän suurten yleisöjoukkojen kiinnostusta megamuseota kohtaan.

Satojatuhansia katsojia vetävät blockbuster-näyttelyt ja niiden mielekkyys yleisön tai taiteenkaan kannalta ovat herättäneet keskustelua. Nykyään puhutaan jopa galleriaraivosta (gallery rage) eli vihanpurkauksesta, jonka tuntikausien jonotus ja täpötäydet näyttelysalit nostattavat turhautuneissa asiakkaissa, kuten kävi esimerkiksi Tate Modernin Gauguin–näyttelyn aikana pari vuotta sitten. Tulevaisuuden luksusta saattavat edustaa näyttelyt, joissa voi kulkea omaan tahtiin itse valitsemaan suuntaan ja jossa näkee muutakin kuin toisten katselijoiden takaraivoja.

Ihmistungoksen aiheuttamat seuraamukset, kuten lika ja kuumuus, ovat erityisen tuttuja maailman suosituimmissa taideturismin kohteissa, kuten Sikstuksen kappelissa Vatikaanissa. Siellä seinämaalausten säilyvyyden vuoksi on jouduttu turvautumaan erityistoimenpiteisiin, mm. alentamaan lämpötilaa ja puhdistamaan sisääntulijoita heidän mukanaan kantamista pölyistä. Myös ihmisjoukkojen aikaansaama meteli on koettu rasitteeksi.

Yksittäisen, jo entuudestaan kuvajäljenteistä tai muusta mediasta tutun klassikkotaiteilijan iso soolonäyttely näyttää toimivan parhaiten suurimpien yleisövirtojen magneettina. Esimerkiksi Pariisin Pompidou-keskus veti viime vuonna yli 3.6 miljoonaa kävijää, kun ohjelmistossa olivat mm. Henri Matissen ja Salvador Dalín sekä Gerhard Richterin yksityisnäyttelyt. Tate Modernin kävijäennätykseen vaikuttivat olympiavuonna 2012 Damien Hirstin ja Edvard Munchin näyttelyt.

Talouskriiseistä, jonotuksesta, tungoksesta tai korotetuista sisäänpääsymaksuista huolimatta tunnetuimpien museoiden ja taiteilijain vetovoima ei näytä laantuvan, päinvastoin. Monille megasuositun näyttelyn joukkokokeminen voi vastata samanlaista yhteisöllistä kokemusta kuin stadionkonsertti tai urheiluottelu. Myös populaarikulttuurin ikonit kiinnostavat museokontekstissakin. Juuri nyt Lontoon Victor & Albert –museoon jonottavat popikoni David Bowien fanit ja seuraavana on vuorossa toinen nostalgiapommi, kun Tukholmassa avataan toukokuun alussa Abba-museo.

Kulttuurinkulutuksen nouseva buumi näkyy myös Suomessa. Museoliiton uutisen mukaan viime vuonna Suomen viiden suosituimman museon kävijämäärä rikkoi ensi kertaa miljoonan rajapyykin. Kolmen kärjessä olivat Ateneum ja Kiasma sekä Helsingin kaupunginmuseo monine kohteineen. Mutta vielä on tilaa toiselle – ja vaikka kolmannelle – miljoonalle, joten tervemenoa suomalaiseen museoon!

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Museoilla ennätysvuosi: miljoonan kävijän raja ylittyi suosikkimuseoissa

Museoilla ennätysvuosi: miljoonan kävijän raja ylittyi suosikkimuseoissa

Museon omakuva teini-ikäisenä

Cildo Meireles Babel, 2001 ääni-installaatio

Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Nykytaiteen museo Kiasma viettää 15-vuotispäiviään toukokuussa 2013. Se on hyvä hetki pohtia peruskysymyksiä nykytaiteen museon toiminnasta: Mikä se on? Mikä on sen merkitys? Millaiset toimintatavat ovat? Kenelle sen tuottamat palvelut on suunnattu?

Kiasma on nykytaiteen johtava museo Suomessa ja yksi suurimmista alansa toimijoista Pohjoismaissa ja Baltiassa. Itään päin mentäessäkään ei vastaavaa nykytaiteen laitosta vielä ole lähimailla. Lisäksi näillä leveysasteilla harva museo Kiasman tavoin keskittyy ainoastaan nykytaiteeseen, puhumattakaan omasta, esitystaiteeseen keskittyvästä teatterista; Tate Modernissa Lontoossa sellainen avattiin vasta viime vuonna, Kiasmassa se on toiminut jo 15 vuotta!

Lyhyesti sanottuna Kiasman ydintehtävä on vahvistaa nykytaiteen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja tehdä nykytaidetta tunnetuksi myös kansainvälisesti. Perustoimintoinaan Kiasman järjestää näyttelyiden lisäksi esityksiä ja tapahtumia sekä kerää nykytaiteen kokoelmaa, yhteistä kansallisomaisuutta.

Kuva: VTM/KKA, Ella Tommila

Kaikkia toimintoja yhdistää ja tukee yleisötyö, joka pyrkii luomaan uusia vuorovaikutteisia tapoja keskustella yleisöjen kanssa. Uusi avaus Kiasmassa tällä saralla on mm. yhteisöllinen Heimo-hanke, joka rohkaisee nuoria muuttamaan isoja ja pieniä asioita yhdessä taiteilijoiden kanssa. Toinen yleisöläheinen innovaatio on Kiasma-teatterin tarjoama Escort-palvelu, jossa nähtyjä esityksiä voi pohtia alan ammattilaisen kanssa kahvikupin ääressä.

Kiasma muuttuu maailman mukana. Se hengittää samassa tahdissa muuttuvan taiteen ja yhteiskunnan kanssa. Eikä nykytaidekaan ole ihan samanlaista kuin 15 vuotta sitten. Sen huomaa konkreettisesti Kiasma-rakennuksessa: liikkuvan kuvan ja muun tekniikan määrä on kasvanut, samoin kuin äänen käyttö joko yksin tai osana teosta. Myös yleisötyö on muuttunut: se ei enää pyri vain opettamaan, vaan haluaa jakaa kokemuksia ja myös itse oppia yleisöltä.

Museokäsitekin on ajan saatossa muuttunut, ja melko ripeällä vauhdilla. Nykypäivän Kiasma on paljon muutakin kuin vain museo, joka kerää, varastoi ja asettaa esineitä esille. 15-vuotias Kiasma tarjoaa ennen kaikkea kokemuksia ja ilmiöitä, ajateltavaa ja ihmeteltävää; se on monimuotoisen nykykulttuurin keskus ja kohtaamispaikka keskellä kaupunkia. Monien tehtäviensä ja tarjoamiensa palveluiden kautta – ja jo keskeisen sijaintinsakin puolesta – Kiasma on mukana elämän virrassa, niin arjessa kuin juhlassa.

Pirkko Siitari
Museonjohtaja