Istumisia Jepen tapaan

Jeppe Heinin teokset sarjasta Muunneltu yhteisöllinen penkki (2005) esiintyivät myös Kiasma-lehdessä Notkea Katu- näyttelyn yhteydessä.

Tukholmassa, Bonniersin taidehallissa on vastikään avattu tanskalaisen taiteilijan Jeppe Heinin tuotantoa esittelevä näyttely. Se on avoinna 28. heinäkuuta saakka.

Heinin valkoiset, standardimuodosta poikkeavat valkeat puistonpenkit viettivät kesää Kiasman piha-alueella vuonna 2008 osana museon 10-vuotisjuhlanäyttelyä Notkea katu. Ne haastoivat luovaan istumiseen ja uusiin kohtaamisiin muiden kanssa.

Muistan elävästi ensikohtaamiseni Jeppe Heinin teoksen kanssa Aarhusissa vuonna 2000: kun istui taiteilijan rakentamalle laatikkomaiselle penkille, alkoi vieressä oleva seinänpätkä liikkua kohti istujaa. Samaan teemaan liittyy myös Heinin toinen varhainen teos, jossa itse penkki lähtee liikkumaan, vieden istujan mukanaan.

Ulkona tai sisällä istumista harkitsevan kansalaisen yllättäminen kuuluu taiteilijan repertuaariin. Heinin klassikko tässä suhteessa on galleriatilassa oleva penkki, joka alkaa näyttävästi savuta kun sen päälle istuu. Itse näyttelykävijästä tuleekin nähtävyys, draaman päähenkilö ja teoksen aktiivinen osa. Teoksissaan Jeppe Hein tuo huumorin sävyttämää lämpöä minimalismin perinteeseen kuuluviin geometrisiin perusmuotoihin, tehden niistä leikitellen inhimillisiä.

Jeppe Hein, Savuava penkki

Jeppe Hein, Savuava penkki, 2002. Kuva: Per Kristiansen

Hyvä mieli ja onnellisuus kiinnostavat taiteilijaa. Osana Tukholman näyttelyä Hein toteuttaa vuorovaikutteisen taideprojektin, johon hän alkoi kerätä aineistoa jo viime vuoden syksyllä. A Smile for You on julistekampanja, jonka sisältämät viestit koostuvat vastauksista, joita yleisö on antanut taiteilijan esittämiin kysymyksiin onnesta, kuten: miltä se maistuu, miltä se tuoksuu ja miltä se kuulostaa? Näyttelyn aikana aiheesta alustavat Bonniersin taidehallissa mm. filosofi, aivotutkija ja joogaopettaja. Myös psykologi on kutsuttu vetämään näyttelyopastus omasta näkökulmastaan.

Jeppe Hein on ajankohtainen myös Suomessa, onhan hänet valittu kisailemaan vuoden 2013 Ars Fennica –taidepalkinnosta neljän muun pohjoismaisen kandidaatin rinnalla. Palkinnon saajalle, kuka se sitten lieneekään, järjestetään näyttely Amos Andersonin taidemuseossa 8.11. alkaen.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Lapsi katsoo taidetta

Eija-Liisa Ahtila, Kaverukset, 2011 © 2011 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy.
Kuva: VTM/KKA, Petri Virtanen, Kiasma 2013.

Viime kesänä kuljin taidekeskus Retretin näyttelyssä vuoden vanhan lapsen kanssa. Vuoden vanha juoksi innostuneena pitkin maanalaisia luolakäytäviä, joihin näyttely oli rakennettu. Mietin, miten lapsi reagoisi teoksiin, olisiko joku teos liian pelottava. Käytävän kulmassa tuli vastaan Pekka Jylhän teos Vavisten ja tutisten. Lapsen silmien tasalla maassa tutiseva jänis pysäytti ja jännitti.

Eija-Liisa Ahtila, Kalastajat / Etydit Nro 1, 2007. Kuva: © 2011 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy

Seuraavaksi lähestyimme Eija-Liisa Ahtilan teosta Kalastajat. Se oli projisoitu luolan perälle, mikä korosti kaatuvien kalastajien ja myrskyävien aaltojen synkkyyttä. Otin lapsen syliin ja kävelin hitaasti kohti teosta, valmiina lähtemään vauhdilla pois. Yksivuotias kuitenkin yllätti. Minua teos ahdisti, häntä taas nauratti. Lapsi hihitteli rentona ja osoitteli veteen kerta toisensa jälkeen kaatuvaa purtta. Hän näki siinä jotakin, mitä minä en nähnyt.

Audiovisuaalinen materiaali menee suoraan tunteisiin. Vahva kuva-aineisto voi jäädä mieleen kummittelemaan. Joskus on vaikea sanoa, mikä on lapselle pelottavaa, mikä taas kiinnostavaa tai hauskaa. Kaiken tummasävyisen välttäminen tuskin on mielekästä, joskus ahdistavaankin teokseen tutustuminen voi olla tärkeä keino lähestyä omia tunteita.

Tarkkoja ikäsuosituksia taiteen pariin onkin vaikea antaa. Parempi ohje lienee tilanteen tarkkailu. Lapselta voi kysyä, miltä teokset tuntuvat. Taiteesta on hyvä jutella yhdessä. Lähestyä töitä avoimesti ja varovasti.

Kiasmassa aukeava Eija-Liisa Ahtilan näyttely sopii suurimmilta osin myös lasten kanssa tutustuttavaksi. Vain yhtä teoksista, videoinstallaatiota Missä on missä?, ei suositella lapsille, sillä se sisältää väkivaltaisia kohtia. Kaverukset-videoinstallaatio taas on erityisesti lapsille suunnattu. Monessa teoksessa on aikuiskatsojalle pohdittavaa, mutta myös lapsia kiinnostavia asioita, kuten eläimiä tai yksityiskohtia, esimerkiksi hassusti paikallaan kaatuva kahvikuppi.

Kiasman nettisivuilta löytyy Ahtilan näyttelyyn liittyviä tehtäviä. Ne liittyvät teoksiin Kaverukset ja Vaakasuora. Aineistot on suunnattu opettajille, mutta ne voivat olla kiinnostavaa luettavaa myös vanhemmille. Tehtäviäkin voi halutessaan tehdä omin päin.

Helka Heinonen
Yleisötyön korkeakouluharjoittelija

Kiasmasta tuttuja kanavien kaupungissa

Kiasman näyttelyissä vuosien mittaan ahkerasti käynyt kohtaa monta tuttua taiteilijaa kesäkuussa avattavassa Venetsian taidebiennaalissa. 15-vuotias Kiasma on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt esitellä näyttelyissään monia vieläkin ajankohtaisia taiteilijoita eri puolilta maapalloa, aina Australiasta Uzbekistaniin.

Simryn Gill, ”Itsekylväytyviä”, 1998. Yksityiskohta installaatiosta. Kiasman kokoelmat. Kuva: VTM/KKA, Petri Virtanen.

Venetsian biennaalin kansallisissa paviljongeissa Australian edustajana tullaan näkemään Simryn Gill, jonka siemenistä koostuva ajoneuvoinstallaatio Itsekylväytyviä on Kiasman kokoelmissa, ja aina esillä ollessaan kovin pidetty.

Videotaiteilija Jesper Just on puolestaan Tanskan valinta. Useimpien taiteilijoiden tavoin hänkin tekee biennaalia varten aivan uuden tuotannon, viisiosaisen Pariisiin sijoittuvan elokuvan. Justin mainioita videoelokuvia on esitetty Kiasmassa vuonna 2006 Ars-näyttelyssä sekä vuonna 2008 osana Kiasman 10-vuotisjuhlanäyttelyä Notkea katu.

Vuoden 2006 Ars-näyttelystä hevosen nahasta ommellusta veistoksestaan mieleen jäänyt Berlinde De Bruyckere edustaa biennaalissa kotimaataan Belgiaa. Luvassa lienee varsin vaikuttava näyttely, sillä taiteilija on kutsunut hengenheimolaisekseen kokemansa Nobel-kirjailijan J.M. Coetzeen tekemään taiteellista yhteistyötä ja toimimaan kuraattorinaan. Myös Alfredo Jaar, joka edustaa Chileä, on kutsunut projektiinsa apuvoimia, lähes 20 kriitikkoa, kirjailijaa ja teoreetikkoa, joiden tekstit julkaistaan kirjana. Siitä tulee osa Jaarin biennaalia varten suunnittelemaa uutta tilateosta. Suomessa hänen teoksiaan on nähty joitakin kertoja, kuten Oulun taidemuseossa vuonna 1994, Helsingissä vuosien 1995 ja 2011 Ars-näyttelyissä sekä Meilahden taidemuseossa vuonna 2009. Vuonna 2011 Jaar toteutti uuden teoksen osana Turun kulttuuripääkaupunkivuoden näyttelyitä.

Nykyään ei ole mitenkään poikkeuksellista, jos biennaalin kansallisissa paviljongeissa on mukana edustajia myös muista maista. Esimerkiksi Syyrian kansainvälisessä taiteilijalistassa on mukana myös suomalainen, Roomassa toimiva taidemaalari Hannu Palosuo. Kuuban näyttelyssä, joka tulee esille Venetsian arkeologiseen museoon, on mukana kiinalainen Wang Du, joka esittäytyi veistoksillaan Kiasman Ars-näyttelyssä vuonna 2001. Toinen Kiasmasta tuttu kiinalaistaiteilija Li Wei on puolestaan kutsuttu mukaan Kenian paviljongin ryhmänäyttelyyn. Hänen lennokkaita valokuviaan oli mukana Kiasman Pilviin piirretty –näyttelyssä vuonna 2008.

Vuosien mittaan Kiasmassa on ollut esillä useita muitakin kiinalaisia taiteilijoita ja heidän läsnäolonsa nykytaiteen kansainvälisillä näyttämöillä näyttää vain voimistuvan. Nyt he eivät enää joudu odottelemaan länsimaisten museoiden kutsuja, vaan järjestävät ja rahoittavat näyttelynsä itse. Venetsiaan on tulossa biennaalin aikana eri puolille kaupunkia useampikin kiinalaistaiteen erikoisnäyttely, joita on organisoimassa mm. Shanghain ja Chengdunin nykytaiteen museot, Guangdongin taidemuseo sekä eri viranomaistahot. Tunnettu kiinalainen toisinajattelijataiteilija Ai Wei Wei on myös esillä Venetsiassa omalla näyttelyllään.

Indonesian ryhmäesiintymisessä Venetsiassa ovat mukana taiteilijat Eko Nugroho ja Entang Wiharso. Heidän teoksiaan oli esillä Kiasman järjestämässä aasialaisen nykytaiteen näyttelyssä Idästä tuulee vuonna 2007. Koreaa edustaa puolestaan maan tunnetuimpiin nykytaiteilijoihin kuuluva Kimsooja, jonka teoksia on ollut Kiasmassa esillä vuoden 1999 Cities on the Move -näyttelyssä sekä vuoden 2001 Ars-näyttelyssä. Venetsiassakin hän on ollut esillä biennaalien aikaan jo neljä kertaa aiemmin. Keski-Aasian paviljongissa on puolestaan mukana Uzbekistanin edustajana Vyacheslav Akhunov, jonka kolme videoteosta oli mukana Kiasman järjestämässä ryhmänäyttelyssä Tarinankertojien aika vuonna 2007.

Venäjää edustamaan on kutsuttu Vadim Zakharov, Moskovan käsitetaidekoulukunnan tunnettu edustaja. Hänen kulutuskriittinen installaationsa oli esillä Ars-näyttelyssä vuonna 2001. Venäjän biennaalihistoriassa koetaan nyt ensimmäinen kerta, kun ulkomainen kuraattori on valittu vetämään kansallista projektia. Venäläiset järjestäjät korostavat, että saksalaisen museonjohtajan Udo Kittelmannin valinta on tärkeä askel kohti päätavoitetta saattaa venäläinen taide ulos sen eristetystä asemasta ja taata sille sen ansaitsema kansainvälinen huomio.

 

Antti Laitinen, ”Oma saari”, 2007. Yksityiskohta kolmikanavaisesta videoinstallaatiosta. Kiasman kokoelmat. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen.

Venetsian biennaaliin temaattisen päänäyttelyn The Encyclopedic Palace pitkässä taiteilijalistassa on myös muutama Kiasmasta tuttu nimi, kuten Miroslaw Balka, J.D.‘Okhai Ojeikere ja Damian Ortega samoin kuin itse Rudolf Steiner. Hänen upeita liitutaulupiirustuksia oli esillä Kiasmassa jo vuonna 2000. Yhtään suomalaistaiteilijaa kuraattori Massimiliano Gioni ei tähän mennessä julkaistujen nimilistojen mukaan ole näyttelyynsä kutsunut. Onneksi Suomi on kuitenkin hyvin esillä keskeisissä paikoissa biennaalipuistossa: Terike Haapoja Pohjoismaisessa paviljongissa ja Antti Laitinen Alvar Aallon suunnittelemassa rakennuksessa.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi