Miksi nykytaide tarvitsee julkisen rahoituksen?

Kaisu Koivisto, Index, 2010.

Kaisu Koivisto, Index, 2010. Kiasman kokoelmat. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala esitti taannoin Nykytaiteen museo Kiasman poisjättämistä tulevasta Kansallisgalleriasta ja Kiasman yksityistämistä. Saarakkala perusteli esitystään mm. nykytaiteen pienillä piireillä ja sillä, että nykytaiteen teosten arvoa on vaikea määritellä.

Kiasma ja nykytaide kiinnostavat, eikä voida puhua vain pienten piirien puuhastelusta. Vuonna 2011 Kiasma oli kävijäluvuissa mitattuna Suomen suosituin museo, viime vuonna toiseksi suosituin, heti Ateneumin jälkeen. Lisäksi Kiasma kiinnostaa nuoria, tulevaisuuden rakentajia: 65 % Kiasman kävijöistä on alle 35-vuotiaita. Nuorimmat kävijämme, värikylpypajoissa viihtyvät kansalaiset, ovat muuten alle 1-vuotiaita! Kiasmassa taide on osa elämää.

Mitä tulee nykytaiteen arvonmäärittelyyn, sen tekevät taiteen markkinat. Museoiden tehtävä on tuoda esiin taiteen muita arvoja: elämyksiä, ajatuksia, tunteita ja tietoa. Nykytaiteen museon tehtävä on myös osata valita tästä ajasta tulevaisuuden mestariteokset. Aikalaistaide on aina herättänyt närää ja näin eritoten merkittävät, historiaan jäävät teokset. Jos taiteellisen laadun kriteerinä olisi ollut tarve miellyttää kaikkia, ajan saatossa olisi monta teosta jäänyt museokokoelmiin hankkimatta ja monta näyttelyä pitämättä.

Juuri tämän takia tarvitsemme nykytaiteen kokoelmalle, näyttelyille, tutkimukselle ja niihin liittyvälle yleisötyölle julkista rahoitusta. Jos nykytaiteelta evätään julkinen tuki, kielletään samalla sen arvo ja merkitys ihmisille ja koko yhteiskunnalle. Samaan hengenvetoon voisi vaatia muun luovaa panosta vaativan inhimillisen toiminnan, kuten lääketieteen ja teknologin tutkimuksen jäihin panemista ja palaamista niidenkin osalta viime vuosisadan vaihteeseen. Onneksi mikään luova toiminta ei voi jäädä paikoilleen junnaamaan, jo ihmisen mieli on sitä vastaan.

Jos emme tallenna aikalaistaidettamme nyt, meillä ei tulevaisuudessa ole tästä ajasta kertovia taidekokoelmia; historia ikään kuin loppuu kesken kaiken – ja kenen halusta, kenen päätöksellä?

Kun fiktio muuttuu todeksi

Siinä on oma riskinsä, kun elää lähellä taiteilijoita: voi joutua osaksi teosta. Tämä ei ole mitenkään uusi ajatus, mutta itselleni se tuli taas mieleen käveltyäni Tosi kyseessä –näyttelyn läpi (josta 3. kerros sulkeutuu 10.3.) ja vietettyäni illan Pilvi Porkolan No More Broken Hearts –esityksen ensi-illassa, jossa hän osana esitystä luki seitsemälle eri miehelle kirjoittamiaan rakkauskirjeitä.

Lue lisää

Museokävijä näkee punaista

“If I could choose the colour of my skin it would be red. Red is the colour of love.” sanoo Piko, henkilöhahmo Ihmisen osa -näytelmästä. Myös Kiasman kävijät ovat valinneet punaisen. Kiasman kävijämittari on kerännyt tietoa Tosi kyseessä -näyttelyyn tutustuneista. Tutkimuksessa on tähän mennessä selvinnyt muun muassa, että punainen on kävijöiden vankasti suosituin lempiväri. Lue lisää