Vuoroin vieraissa: Bukarest-Helsinki

Dan Perjovschi, Budget Cut, 2011

Dan Perjovschi, Budget Cut, 2011

”Jotkut meistä ovat perineet rahaa tai omaisuutta, joillakin meistä on varakas puoliso ja loppujen on vain selvittävä.” Näin vastasi Bukarestin nykytaiteen museon johtaja Ruxandra Balaci kysymykseeni, kuinka taidemuseon työntekijät voivat selvitä parin sadan euron kuukausipalkalla.

Romaniassa ei mene hyvin taloudessa ja se heijastuu, kuten kaikkialla, myös kulttuurilaitosten toimintamahdollisuuksiin. Bukarestin nykytaiteen museo on valtion omistama laitos, joka on toiminut vuodesta 2004 entisessä Ceaușescun hallintopalatsissa, joka on Pentagonin jälkeen maailman toiseksi suurin rakennus. Taidemuseon kolmessa kerroksessa sijaitsevat tilat ovat vain muutama prosentti valtavan rakennuksen kokonaispinta-alasta. Rakennuksen pääasiallinen käyttäjä on Romanian parlamentti ja sisäänkäynti rakennukseen on vartioitu.

Minut oli kutsuttu Bukarestiin luennoimaan Kiasmasta ja siitä kuinka valtion omistama nykytaiteen museo Suomessa toimii. Luentoa seurasi keskustelutilaisuus keinoista, joilla taidemuseot voisivat selvitä taloudellisen laman aikana. Kävimme läpi viime vuosien museoalan keskusteluista tuttuja teemoja, kuten mahdollisuuksia kasvattaa yksityisen rahoituksen osuutta, lipputuloja ja muita omia rahoituslähteitä sekä yhteistuotantojen tarjoamia mahdollisuuksia.

Bukarestissa näyttelytoiminta on kaikesta huolimatta vilkasta. Yksi nykytaiteen museossa esillä olleista näyttelyistä oli Subreal-ryhmän retrospektiivi. Vuonna 1990 perustettu taiteilijakollektiivi, johon alun perin kuuluivat Călin Dan, Iosif Király ja Dan Mihălţianu, on teoksissaan peilannut Romanian siirtymäajan kulttuuria ja luonut kontakteja kansainväliseen taidemaailmaan. Heidän teoksiaan on ollut esillä myös Suomessa 2000-luvun alussa.

Bukarestissa on myös oma kansainvälinen taidebiennaalinsa, jonka kuudes editio toteutetaan vuonna 2014, Wienin taidehallin nykyisen johtajan Nicolaus Schafhausenin kuratoimana. Tämän hetken tunnetuimpiin romanialaisiin taiteilijoihin kuuluvan Dan Perjovschin näyttely puolestaan avautuu Kiasmassa helmikuussa.

Pirkko Siitari
museonjohtaja

MNAC – National Museum of contemporary Art
www.mnac.ro | www.bucharestbiennale.org

Suomalaisten soolojen vuosi

Jouko Lehtola, Pikku punkkari, 1995.

Jouko Lehtola, Pikku punkkari, sarjasta Nuoret sankarit, 1995-96. Kiasman kokoelmat. Kuva: VTM/KKA, Petri Virtanen

Alkaneen vuoden näyttelyitä eri puolilla Suomea näyttää hallitsevan kotimaisten taiteilijoiden yksityisnäyttelyt. Erityisesti ns. keskipolven tekijöiden, eli 1950- ja 1960-luvulla syntyneiden taiteilijoiden tuotantoa nähdään runsaasti enemmän tai vähemmän takautuvissa näyttelyissä.

Kiasmassa tullaan näkemään vuoden aikana kaikkiaan viiden suomalaisen taiteilijan yksityisnäyttely: alkuvuodesta Jouko Lehtola, Eija-Liisa Ahtila ja Marja Kanervo, loppuvuodesta Mika Taanila ja Erkki Kurenniemi.

Helsingin taidehallin vuoden aloittaa ”tiikerinpiirtäjän”, Leena Luostarisen retrospektio ja naapurissa, Helsingin taidemuseossa, avataan helmikuussa toisen merkittävän taidemaalarin, Marjatta Tapiolan näyttely. Sitä seuraa syyskaudella nähtävä Timo Heinon yksityisnäyttely.

Muualla päin Suomea yksityisnäyttelyissä alkuvuodesta nähdään mm. Lauri Laine Joensuun taidemuseossa ja Kaisu Koivisto Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa.  Oulun taidemuseossa on esillä helmikuun alusta Mieskuoro Huutajien taiteellisen johtajan Petri Sirviön videoteoksia osana kuoron 25-vuotisjuhlaa. Samaan aikaan on esillä taidemaalari Petri Yrjölän ensimmäinen laaja museonäyttely.

Vuoden 2013 ulkomaisten taiteilijoiden yksityisnäyttelyihin kuuluu saksalaisen Thomas Schütten näyttely Sara Hildénin taidemuseossa. Kiasmassa ulkomaisiin sooloihin lukeutuvat vuoden aikana romanialaisen Dan Perjovschin ja liettualaisen Jonas Mekasin projektit. Lahden eteläpuolella, Kumun taidemuseossa Tallinnassa, on vastaavaa soolo- ja sukupolvitrendiä noudatellen esillä 18.1. alkaen virolaisen nykytaiteen klassikoihin lukeutuvan Raoul Kurvitzin tuotantoa 1980-luvun lopulta tähän päivään.

Myös vanhemmassa taiteessa sooloillaan: Tukholmassa Moderna museetissa nähdään alkuvuodesta abstraktin taiteen pioneeriksi kutsutun Hilma af Klintin mystisiä maalauksia. Hänen aikalaisensa, suomalaisklassikko Eero Järnefelt esitellään samoihin aikoihin (25.1.-28.4.) Ateneumissa.

Vuoden varsinainen klassikoiden klassikko on kuitenkin Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoni, jonka piirustuksia, luonnoksia ja maalauksia nähdään Sinebrychoffin taidemuseossa 15.2. alkaen. Tulossa on siis mielenkiintoinen näyttelyvuosi teosten aikakaaren venyessä Michelangelon ajoista Erkki Kurenniemen visioihin tulevaisuuden maailmasta.

Vielä ei ole myöhäistä tehdä helposti toteutettavissa olevaa uudenvuoden lupausta käydä muutamassa taidenäyttelyssä ja ehkä bongata muutama uusi taidemuseo tämän vuoden aikana. Suomalaisten museoiden näyttelytarjontaa voi seurata kootusti mm. osoitteessa: http://www.museot.fi

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi