Korea näyttää suuntaa nykytaiteelle

Seoul Museum of Art. Kuva: http://www.visitkorea.or.kr/

Tapasin syyskuun lopulla Korean vierailuni aikana useita kollegoitani, mm. kolmen suuren taidemuseon tuoreet johtajat: Kim Hong-hee, Hyung-Min Chung ja Sunhee Kim, kaikki naisia. Tämä on kuulemma uusi ilmiö Korean museokentässä.

Maan taloudellinen vauraus näkyy näyttävinä satsauksina korealaiseen nykytaiteeseen ja sen tunnetuksi tekemiseen kansainvälisesti, samoin kuin taidemuseoihin ja niiden näyttelyteknologiaan sekä residenssiohjelmiin. Museoiden ohella Korea on tunnettu siellä järjestettävistä kansainvälisen nykytaiteen suurnäyttelyistä, kuten Busanin ja Gwangjun biennaalit sekä Daegun valokuvabiennaali ja Soulin mediataiteen biennaali. Korean matkani aikani minulla oli ilo tutustua sekä Daegun että Soulin biennaaleihin ja kaupunkien muuhun nykytaiteen tarjontaa.

Soulissa sijaitseva kansallinen nykytaiteen museo MOCA Seoul on avaamassa uudet tilat kaupungin keskustassa ensi vuoden aikana.  Nykyinen, vuonna 1986 käyttöön otettu rakennus sijaitsee kaupungin laitamilla Gwacheonin puistoalueella. Siellä käy vuosittain noin miljoona museovierasta. Rakennus tulee säilymään museon käytössä myös uusien tilojen avautuessa. Vanhaan rakennukseen, jota ympäröi laaja veistospuisto, on suunnitteilla mm. nykytaiteen tutkimuskeskusta. Uusi museorakennus tulee olemaan samansuuruinen kuin nykyinen, kaikkiaan lähes 40 000 neliötä.

Kooltaan paljon pienempi Soulin kaupungin taidemuseo (SeMA – Seoul Museum of Art) tunnetaan mm. siellä järjestettävästä kansainvälisen mediataiteen biennaalista Mediacity Seoul. Ydinkeskustassa sijaitsevassa museossa, jonne on vapaa sisäänpääsy, kävijöitä on vuodessa 1.5 miljoonaa. Suurista luvuista huolimatta suhteellisesti Soulissa, yli 10 miljoonan asukkaan kaupungissa, nykytaiteen museoiden kävijämäärät ovat prosentteina vuositasolla matalammat kuin Kiasmassa, reilun puolen miljoonan asukkaan Helsingissä! Esimerkiksi viime vuonna meillä oli kävijöitä kaikkiaan 182 000.

Pirkko Siitari
museonjohtaja

Ulkomaisille taiteilijoille suunnattu SeMA Nanji Residency Program

Kuvattomia peilejä

Suomalainen taiteilija Markus Kåhre on muokannut tilateoksellaan No title liverpoolilaisen pubin ja majatalon The Monron sisätiloja uuteen uskoon. Kahdessa askeettisessa majoitustilassa on Kåhren varhaisemmasta tuotannosta tutut hätkähdyttävät elementit: peilit ilman peililasia. Kehyksien rajaaman aukon taakse on rakennettu uskomattomalla taidolla kolmiulotteinen toisinto siitä kuvajaisesta, joka todellisessa peilissä heijastuisi. Katsoja havaitsee asioiden toisenlaisen tilan viimeistään yrittäessään peilata itseään tätä tyhjyyttä vasten tai kurottaessa kätensä epäuskoisesti peilin läpi. Varhainen versio vastaavasta peilitilasta on Kiasman kokoelmiin kuuluvassa Kåhren Nimetön-teoksessa vuodelta 1996.

Liverpoolin biennaalin yleisteemana on vieraanvaraisuus. Mukana on 242 taiteilijaa, joiden teokset on jaettu 27 paikkaan eri puolilla kaupunkia. Markus Kåhren, biennaalin ainoan suomalaisedustajan teos löytyy osoitteesta: The Monro, 92 Duke Street, Liverpool.

Toisenlaista kuvajaisteemaa biennaalissa edustaa prahalaisen Jiří Kovandan teos Kissing Through The Glass, joka sijaitsee Lime Streetin asemalla. Nimensä mukaisesti siinä voi antaa suukon omalle ”peilikuvalleen” eli taiteilijalle, joka seisoo lasin takana. Tämän teoksen ensimmäinen versio on jo 70-luvulta.  Hyviä, ajattomia ideoita kannattaa taiteessakin kierrättää, uusi tilanne tekee teoksesta toisen. Liverpoolin biennaali on avoinna 25. marraskuuta saakka.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Kuva videosta Interview With Markus Kåhre – Liverpool Biennial 2012.

Museo tutuksi omenan tuoksulla

Tadashi Kawamata, "Box construction, Daegu"

Vieraillessani syyskuussa Koreassa Daegun valokuvabiennaalin merkeissä, minulla oli ilo tutustua myös kaupungin uuteen taidemuseoon, jonka museon johtaja Sunhee Kim esitteli kansainväliselle kuraattoriryhmälle. Sekä rakennus että johtaja ovat uusia: museo avattiin runsas vuosi sitten ja Kim aloitti työnsä puoli vuotta sitten.

Selkeälinjainen museorakennus, joka on noin kaksi kertaa Kiasman kokoinen, sijaitsee kukkulalla, josta avautuu hienot näkymät ympäröiville vuorille ja alas kaupunkiin. Alussa oli kuitenkin ongelmia: Kimin mukaan kaupunkilaiset eivät juuri tienneet uuden museon olemassaolosta, eivätkä taksitkaan osanneet ajaa syrjässä keskustasta olevaan museoon.

Tehdäkseen paikan tunnetuksi ja osaksi paikallista yhteisöä, museonjohtaja kutsui japanilaisen taiteilijan Tadashi  Kawamatan toteuttamaan uuden teoksen. Box construction, Daegu koostuu tuhansista taiteilijan ja vapaaehtoisten keräämistä käyttämättömäksi jääneistä omenalaatikoista. Paikallisten omenatarhureiden lisäksi Kawamata innosti sosiaalisen median kautta daegulaisia toimittamaan teokseen laatikoita.

Keräyksen tuloksena syntyi installaatio, josta ensimmäinen osa on museorakennuksen ulkoseinällä ja loput sisällä kolmessa suuressa salissa: 9000 katosta riippuvan puisen omenalaatikon alla tuoksu ja näkymä ovatkin huumaavia!

Kawamatan teos syntyi paikallisesta kontekstista: ilmastonmuutoksen vuoksi Daegussa ei enää kasva omenoita samaan tapaan kuin ennen. Museossa on esillä myös teoksen toteuttamisesta kertovaa dokumenttiaineistoa.

Nyt, teoksen toteuttamisen jälkeen, monilla kaupunkilaisilla on siihen henkilökohtainen suhde, lahjoitetun vanhan omenalaatikon myötä. Tämän kollektiivinen ja moniaistinen, paikallisia ja globaaleja ilmiöitä yhteen nivova teos teki museosta tutun ja helpommin lähestyttävän omalle yhteisölleen – ja näin onnistuneena yhteisötaideprojektina tunnetuksi myös meille kauempaa saapuville.

Pirkko Siitari
museonjohtaja

Kuva: Daegu Art Museum