Korpit kertovat Kathmandusta

Paraikaa Kiasman viidennessä kerroksessa päättymätöntä konserttiaan pitävä Janet Cardiffin ja George Bures Millerin Korppiparvi sisältää aiheita ja ääniä aina Nepalista asti. Puoli tuntia kestävän ääniteoksen alkujaksoon kuuluu katkelma Kathmandun liepeillä sijaitsevan Thrangu Tara -luostarin nunnien esittämästä perinteisestä rukouksesta. Siinä fyysisestikin kuulijaan vaikuttavien, matalalta pauhaavien torvien joukkoon liittyy buddhalaisnunnien puhelaulua, jota on jälkikäsitelty alkuperäistä paljon möreämmäksi.

Korppiparvi-teoksessa kuullaan myös eläinten ääniä, mukaan lukien lokkien ja varislintujen raspinkarheaa ääntelyä. Korppien raakunta kuuluu luonteenomaisena osana Kathmandun äänimaisemaan. Nepalissa mustaa korppia pidetään kuoleman sanansaattajana tai symbolina surulle ja murheelle, aivan kuten monissa muissa kansanuskomuksissa ympäri maailmaa. Vuosittaisten Tihar-festivaalien aikana Nepalissa korppien palvonnalle on omistettu oma päivänsä, jolloin niitä ruokitaan epäonnen karkottamiseksi. Talojen katoille asetetut herkkupalat houkuttelevat monipäisen parven paikalle ja äänekkäästi viestien ne kertovat lajikumppaneilleen valmiiksi katetun pöydän antimista.

Suuri osa Korppiparvi-ääniteoksen käsikirjoitusvaiheesta sijoittui Kathmanduun. Janet Cardiff ja George Bures Miller viettivät siellä useita kuukausia vuosina 2007 ja 2008 tuskallisen pitkän adoptioprosessin aikana. ”Kathmandun kehtolaulu”, jonka Janet Cardiff laulaa teoksen lopussa, on omistettu uudelle perheenjäsenelle, Aradhana-tyttärelle. Laulu on perusluonteeltaan synkkävireisen ja osin mahtipontisen ääniteoksen toiveikkain ja koskettavin osio.

Teoksen unijaksot, jotka kuullaan Janet Cardiffin äänellä kerrottuna, syntyivät samoin suurimmaksi osin Kathmandussa vietettynä aikana. Sieltä ovat peräisin monet teoksessa kuultavat öiset äänet, kuten koirien haukku. Lintuparvien äänekkäät kokoontumiset yöpuulle olivat taiteilijoille tuttuja jo heidän kotiseudultaan Kanadasta.

Korppiparvi on kuultavissa Kiasmassa 20. toukokuuta saakka.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Panostusta kuvataiteeseen tarvitaan

Kuluneen vuoden aikana olemme seuranneet kiihkeää Guggenheim-keskustelua, jossa argumentteja on esitetty niin hanketta vastaan kuin sen puolesta.  Keskustelun positiivinen viesti on ollut se, että taiteella ja taidemuseotoiminnalla on merkitystä kaupunkilaisille ja että kulttuuri voi olla myös vetovoimatekijä.

Vielä tärkeämpää keskusteluissa on ollut voimakas tahtotila saada Suomeen entistä enemmän merkittävää kansainvälistä nykytaidetta sekä ymmärrys siitä, ettei mittavia hankkeita toteuteta ilman asianmukaista panostusta, siis rahaa. Helsingin kaupungin lisäksi myös monet yksityiset henkilöt ja yritykset ovat ilmaisseet halukkuutensa panostaa taloudellisesti kuvataiteen aseman vahvistamiseen.

Helsingin kaupunginhallitus päätti eilen kokouksessaan, ettei se edistä Guggenheim Helsinki -hanketta. Toivon kuitenkin, että hankkeen kaatumisesta huolimatta innostus kehittää kuvataidetarjontaamme säilyy. Tämä toive koskee niin julkisia kuin yksityisiä rahoittajia ja yrityksiä, joiden kaikkien tuella kuvataiteen tarjonta maassamme saadaan entistä monipuolisemmaksi.

kiasmapirkkoX