Historiaa uudelleen kirjoitettuna

Monilla afrikkalaisilla nykytaiteilijoilla on erilaisia tapoja kirjoittaa historiaa uudestaan. Toiset käyttävät arkistoja lähteinään, toiset taas omia muistojaan. Muistaminen on tapahtuma, jossa yksityinen kokemus ja yleinen historia kohtaavat.

Yksi omia kokemuksiaan maansa poliittiseen historiaan yhdistävä taiteilija on Kudzanai Chiurai. Chiuraita on kielletty palaamasta synnyinmaahansa Zimbabween, koska hän kuvasi varhaisemmissa töissään maan despoottista hallitsijaa Robert Mugabea.

Chiurai tarkastelee valokuvasarjassaan Ministerit hallitusten ja valtioiden johtajien kuvia kuvitteellisessa valtiossa, joka voisi olla tai olla olematta Afrikassa. Sarja sai alkunsa lähes samanaikaisista, tärkeistä poliittisista tapahtumista. Näitä Chiuraita innostaneita tapahtumia olivat muun muassa Zimbabwen epäonnistuneet vaalit 2008/2009, Etelä-Afrikan vaalit 2009, järkyttävät muukalaisvastaiset mellakat Etelä-Afrikassa ja Barack Obaman valinta Yhdysvaltain ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi.

Valitettavasti emme tavanneet Kudzanai Chiuraita ARS 11 -näyttelyn avajaisissa. Viisumin, tai edes passin hankkiminen pakolaisena Etelä-Afrikassa asuvalle taiteilijalle osoittautui mahdottomaksi.

Nykytaide on parhaimmillaan nerokasta

Anastasia Pakki kyseli (HS 23.4.), onko nykytaide nerokasta. Pakin kokemus nykytaiteesta on, että se on väriköyhää, yksinkertaista, merkityksetöntä tai sutaistua.

Kiasmassa esillä oleva ARS 11 -näyttely tarjoaa tilaisuuden päivittää mielikuvia nykytaiteesta. Sen teokset liittyvät Afrikkaan, mutta niiden aiheet koskevat tavalla tai toisella meitä kaikkia. Teokset avaavat näkökulmia muun muassa siirtolaisuuteen, ympäristökysymyksiin ja urbaaniin elämään.

Nykytaiteen erityispiirteenä on, että se syntyy tästä ajasta. Taiteilijat puhuvat teoksillaan omista kokemuksistaan ja omasta elinympäristöstään – siitä maailmasta, jossa elämme. ARS 11:n valokuvat, videot, veistokset ja installaatiot kertovat afrikkalaisten suurkaupunkien nykyhetkestä mutta myös siirtomaavallan ja kaupankäynnin historiasta, jonka vaikutukset tuntuvat tässä päivässä.

Joskus nykytaide ilahduttaa, toisinaan haastaa ja ärsyttää. Parhaimmillaan se tuottaa uusia oivalluksia ja lisää ymmärrystämme sekä itsestämme että ympäristöstämme.

Alle 18-vuotiailla on Kiasmaan vapaa pääsy. ARS 11 -näyttelyyn liittyvät tapahtumat ja opastukset tuovat uusia näkökulmia esillä olevaan taiteeseen.

Nigerialaisia juomatapoja

Intendentti Arja Miller kertoo El Anatsuin ARS 11 –teoksesta Kiasman aulassa

Valtava metallikudonnainen Kiasman aulassa koostuu sadoista tuhansista pienistä palasista, jotka ovat peräisin sadoista tuhansista käytetyistä viinapulloista. “Meilläpäin juodaan paljon alkoholijuomia”, kertoo taiteilija, ghanalais-nigerialainen El Anatsui. ”Niin meilläkin”, totean ja keskustelemme hetken erilaisista alkoholikulttuureista ja yksittäisistä kohtaloista, joita huikaisevan kauniiseen taideteokseen kätkeytyy sekä konkreettisesti, että kuvaannollisesti siirtomaahistorian kautta.

“Saan paikallisista tislaamoista säännöllisesti pulloista peräisin olevat metalliset osat, joita ei kierrätetä. Taideteosteni kautta annan niille uuden elämän”. Taiteilija löysi sattumalta kasan pullonkorkkeja ja muuta metallijätettä 1990-luvun lopulla. Hän teki erilaisia kokeiluja tällä materiaalilla, ja keksi jossain vaiheessa kiinnittää palaset kiinni toisiinsa kuparilangalla luoden ikään kuin metallista tehtyä kangasta. Kangas käyttäytyi yllättävän joustavasti, taipui ja rypyttyi, ja siihen pystyi luomaan erilaisia kuvioita ja kiinnostavan näköistä, maalauksellista pintaa. Lisäksi taiteilijaa inspiroi mahdollisuus kuljettaa materiaalia melko vaivattomasti. Isotkin palaset voi viikata tilaa säästävästi laatikkoon.

“Ajattelin, että metallipalojen käyttö on nopeasti ohimenevä vaihe tuotannossani, mutta toisin kävi. Materiaalista löytyy loputtoman muuntelun mahdollisuudet. Se kiehtoo minua yhä.” Uusimmat osat Kiasman aulassa olevasta teoksesta koostuvat pullonkorkin alla olevista rengasmaisista sineteistä. “Assistenttini kutsuvat tätä materiaalia verkkopaidaksi”.

El Anatsuin teokset työllistävät ison joukon assistentteja Nigerian Nsukkassa. Taiteilijan mukaan heillä on tärkeä osuus teosten muodon kehittämisessä. “Teosteni tekeminen on kollektiivinen prosessi alusta loppuun asti. Pidän ajatuksesta, että materiaalilla on muisti, ja että se on kulkenut tuhansien käsien kautta.”