Syynissä visio ja missio

ARS 11 -näyttelyn suunnittelun lomassa olemme pohtineet Kiasman visiota ja missiota. Museoidenkin tulee säännöllisin väliajoin tarkastella olemassaolonsa tarkoitusta ja määritellä tulevaisuuden suuntansa. Lisävauhtia tälle antoivat sekä ennen vaaleja herännyt keskustelu postmodernista tekotaiteesta että selvitystyö mahdollisesti Helsinkiin tulevasta Guggenheim-museosta. Myös Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämä selvitys opetus- ja kulttuuriministeriön konserniohjauksesta ja -rakenteesta sekä Valtion taidemuseosta tehty kansainvälinen arvio ovat valmistuneet tänä keväänä. Strategiatyö on erityisen tärkeää myös siksi, että Kiasman resurssit ovat tänään paljon pienemmät kuin museota avattaessa.

Keskeisiä kysymyksiä strategiatyössä ovat miten Kiasman asemaa arvostettuna nykytaiteen asiantuntijana vahvistetaan edelleen kotimaassa ja kansainvälisesti, miten korostetaan Kiasman erityispiirteitä, kuinka taataan monipuolinen näyttelyohjelmisto ja kokoelmien kartuttaminen ja kuinka uusia teknologioita hyödyntämällä luodaan vuorovaikutteinen museokokemus.

Haluamme, että tulevaisuuden Kiasma on edelleen ajassaan kiinni taiteen sisältöjen ja esitystapojen kautta. Tavoitteena on, Kiasma tarjoaa jatkossakin yllätyksiä, haasteita ja elämyksiä.

Säpinää Kiasmassa

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna juhlitaan Kiasman syntymäpäiviä. Lauantain ja sunnuntain aikana Kiasmaan on vapaa pääsy koko päivän, ja ohjelmassa on opastuksia, työpajoja, elokuvia, konsertti ja tietenkin ARS 11 -näyttely. Lisäksi nyt on erinomainen tilaisuus hankkia taidekirjoja, kun Kiasman julkaisuja ja muita tuotteita myydään jopa 80 prosentin alennuksella.

Osallistun synttäriviikonloppuun perheen kanssa koska haluan nauttia säpinästä Kiasmassa. Kokeilen ainakin tavaroiden kantamista pään päällä taiteilija Milja Viidan vetämään Ruisleipäkantohattu-catwalk-työpajassa. Afrikkalaiset naiset kantavat päänsä päällä vettä ja ruokaa jopa kymmenien kilometrien matkoja. Työpajassa voi kokeilla itse kantamista ja sitä kautta tutustua naisten arkeen.

Työpajan kantamukset ovat taidokkaita ja hauskoja, ja harjoitellessa syntyy varmaan hullunkurisiakin tilanteita, vaikka aihe sinänsä on vakava. Afrikassa saattaa koko perheen ruokahuolto on näiden kantajien varassa. Ihmettelen, miten naiset onnistuvat lähes mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä ja kulkevat ryhdikkäinä, ikään kuin heillä ei mitään taakkaa olisikaan. Sitä täytyy päästä kokeilemaan.

Ruisleipäkantohattu-catwalk. Kuva: Milja Viita

Hätkähdyttävää ARS-taidetta

ARS-näyttelyt ovat aina herättäneet keskustelua taiteesta ja saaneet suuren yleisön liikkeelle: ARS on tapahtuma ja ilmiö, joka on kuulunut nähdä ja kokea, vaikka muuten ei nykytaidetta seuraisikaan.

ARS-näyttelyihin liittyvät myös mielikuvat kohuteoksista. ARS 95 on jäänyt monien mieleen Henrik Plenge Jakobsenin spermaa ja verta tehosekoittimissa pyörittäneestä teoksesta, joka kommentoi 90-luvun AIDS-keskustelua. Jokainen ARS on ollut omanlaisensa näyttely, niistä kukin on reagoinut ajankohtaisen taiteeseen, sen tärkeinä pitämiin kysymyksiin ja esittämisen tapoihin.

Monet utelivat etukäteen, onko ARS 11 -näyttelyssä mitään hätkähdyttävää. Yksi minut pysäyttänyt teos on Alfredo Jaarin video We Wish To Inform You That We Didn’t Know (2010), joka käsittelee Ruandan kansanmurhaa. Teoksessa hätkähdyttävää ei ole sen sisältämä kuvamateriaali vaan aihe. Nykytaiteen keinot käsitellä kärsimystä ovat toiset kuin uutiskuvien.