Amerikkaa ja Eurooppaa Skandinaviassa

Loppuvuoden nykytaiteen näyttelyt Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa painottuvat eurooppalaisen ja amerikkalaisen taiteen esittelyyn. Vaikka monin paikoin – etenkin suurempien taidelaitosten ohjelmistossa – on panostettu ns. varmoihin nimiin, ilmaisutapojen kirjo valokuvista veistoksiin ja installaatioista live-esityksiin sekä näiden välimuotoihin kertovat ainakin nykytaiteen monimuotoisuudesta.

Eglė Budvytytė, Choreography for the Running Male, 2012, still-kuva performanssista Kalmarin taidemuseon näyttelystä Present Tense. Kuva: Ieava Budzeikaitė.

Eglė Budvytytė, Choreography for the Running Male, 2012, still-kuva performanssista Kalmarin taidemuseon näyttelystä Present Tense. Kuva: Ieava Budzeikaitė.

Tukholmassa Fotografiskan loppuvuoden uutuusnäyttelyihin kuuluu amerikkalaisen valokuvaajan Herb Rittsin näyttely In Full Light. Vuonna 2002 edesmennyt kuvaaja tuli tunnetuksi täydelliseksi hiotuista mustavalkoisista muoti- ja muotokuvistaan. Malleiksi päätyi 1980- ja 1990-luvun nimekkäimpiä musiikin ja elokuvan kasvoja sekä ensimmäisen supermallisukupolven geenivaliot. Ritts ohjasi myös Madonnan, Michael Jacksonin, Jennifer Lopezin, Britney Spearsin ja Chris Isaacin musiikkivideoita. Rittsin kaikessa täydellisyydessään arkitodellisuudesta vieraantuneissa kuvissa on usein latentti eroottinen lataus. Sama vire piilee myös israelilaisen Adi Nessin värikuvissa, joita nähdään Fotografiskassa joulukuusta alkaen. Hänen malleinaan on mm. Israelin armeijan sotilaita ja muita nuorukaisia.

Moderna museetissa jatkaa tammikuulle saakka näyttely Sculpture After Sculpture, jossa rinnastuvat kolmen tekijän – Katharina Fritsch, Jeff Koons ja Charles Ray – postmodernilla tavalla näköiset veistokset.  Helmikuussa kuvanveiston juhlat huipentuvat, kun Modernassa avataan Louise Bourgeoisin laaja näyttely, Valtavirrasta poikkeavaa näyttelyohjelmaa harjoittavassa Kalmarin taidemuseossa on marraskuussa avattu ryhmänäyttely Present Tense. Baltian maiden nykytaiteilijoiden teoksia poliittisella fokuksella käsittelevä näyttely painottuu alueen pääkaupunkien Tallinnan, Riian ja Vilnan taide-elämän muutoksiin ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Näyttelyn elävänä osana on liettualaisen Eglė Budvytytė performanssi Choreography for the Running Male, jossa joukko kaupunkitilassa liikkuvia, samanlaisiin asuihin pukeutuneita miehiä ilmaisee erilaisia tunnetiloja häpeästä hekumaan.

Essi Kausalainen, stillkuva videosta Orchard, 2013. © Essi Kausalainen.

Essi Kausalainen, stillkuva videosta Orchard, 2013. © Essi Kausalainen.

Malmön Moderna museet on koonnut nyt kolmannen kerran pohjoismaista nykytaidetta yhteisnäyttelyyn, joka on saanut nimekseen Society Acts. Tällä kertaa maantieteellinen kattavuus on laajentunut Ruotsista laajemmin Itämeren alueelle. 38 taiteilijan joukkoon on kutsuttu Suomesta Essi Kausalainen, Maija Luutonen, J.O. Mallander ja Mika Taanila sekä viime vuonna Kiasmassakin nähty liettualaissyntyinen taidefilmiveteraani Jonas Mekas. Näyttely on avoinna 21.1. saakka.

Tanskassa Aarhusin taidemuseo ARoS esittelee huhtikuulle asti Janet Cardiffin ja George Buresin ääni-installaatioita. Moni muistanee heidät Kiasmasta The Murder of Crows ääniteoksesta vuodelta 2012. ARoSin näyttelyssä on esillä kuusi installaatiota, joista yksi vaikuttavimmista on Strom Room (2009). Siinä japanilaisen hammaslääkärin klinikkaa esittävään tilaan on järjestetty myrskyn tunnelma sateineen ja ukkosineen. Ote teoksesta löytyy Youtubesta. Mieleen nousee tunnemuistumia japanilaisesta kauhuelokuvasta Dark Water, jossa loppumattomalla sateella ja tihkuvalla vedellä on keskeinen rooli.

Installation view Jens Haaning / Santiagio Sierra: The Copenhagen Declaration at Faurschou Foundation Copenhagen. Photo by Guston Sondin-Kung, © Faurschou Fondation.

Installation view Jens Haaning / Santiagio Sierra: The Copenhagen Declaration at Faurschou Foundation Copenhagen. Photo by Guston Sondin-Kung, © Faurschou Fondation.

Faurschou-säätiön näyttelytilassa Kööpenhaminan satama-alueella esillä oleva teos The Copenhagen Declaration on tanskalaisen Jens Haaningin ja espanjalaisen Santiago Sierran yhteisponnistus. Faurschou on yksityinen taidesäätiö, jolla on myös mittava kansainvälisen nykytaiteen kokoelma sekä toinen näyttelytila Pekingissä. Yhteiskunnallisesti ja poliittisesti herkistyneet Haaning ja Sierra tekevät nyt yhteistyötä ensi kertaa ja tämä on myös ensimmäinen kerta kuin Sierran teoksia on esillä Tanskassa. Kiasmassa Sierran ulkoteos oli mukana jo vuoden 2001 Ars-näyttelyssä. Kööpenhaminan teoksessa on hallimaisessa tilassa kaareksi asetettuna suuria kirjaimia, jotka julistavat: TIRED OF THIS GLOBAL SADISTIC REGIME. Kumpikaan taiteilijoista ei ole halunnut avata viestinsä sisältö tai sen varsinaista vastaanottajaa. Molemmat ovat aiemminkin käyttäneet teoksissaan sanoja ja kirjaimia, kuten Sierran vuonna 2009 käynnistyneessä projektissa The NO, Global Tour. Siinä Sierran veistosta – kahta suurta kirjainta N ja O –  kuljetetaan rekalla ympäri maailmaa. Parin tunnin mittainen roadmovie kirjainten matkasta on katsottavissa projektin sivuilla: www.noglobaltour.com

Elmgreen & Dragset, Powerless Structures, Fig. 101, 2012, The Fourth Plinth, Trafalgar Square, London. Photo: James O Jenkins.

Elmgreen & Dragset, Powerless Structures, Fig. 101, 2012, The Fourth Plinth, Trafalgar Square, London. Photo: James O Jenkins.

Kööpenhaminan Nikolaj Kunsthal esittelee tanskalaisen Lilibeth Cuenca Rasmussenin teoksia. Näyttely Being Human Being käsittelee nimensä mukaisesti ihmisenä olemisen ikuista probleemaa. Cuenca Rasmussenin varhainen videoteos Family Sha-la-la , jossa taiteilija perheineen harjoittaa rytmiliikuntaa, kuuluu Kiasman kokoelmiin. ARKEN Museum of Modern Art Kööpenhaminan liepeillä saa loppuvuoden aikana edustalleen oman ratsastajapatsaan. Taiteilijapari Elmgreen & Dragsetin yli 4 metriä korkean pronssiveistoksen aiheena ei ole kuningas tai sotasankari, vaan keinuhevosella kiikkuva pikkupoika. Teos, joka on ollut aiemmin esillä Lontoon keskustassa, on tanskalaisen Annie & Otto Detlefin säätiön lahjoitus museolle. Taiteilijaparin ystäville on Kööpenhaminassa tammikuun alkuun asti tarjolla myös Staatens Museum for Kunstin laaja näyttely Biography.

Oslossa Astrup Fearnley –museossa esitellään Eurooppaa yli 30 nuoren taiteilijan voimin Europe, Europe –näyttelyssä. Suomi ei näytä näyttelyn kansainvälisen kuraattoritrion – Hans Ulrich Obrist, Thomas Boutoux ja Gunnar B. Kvaran – Euroopan karttaan mahtuneen. Näyttelyn maantieteellisinä koordinaatteina on kahdeksan eurooppalaista kaupunkia: Berliini, Brysseli, Pariisi, Lontoo, Zürich, Praha, Lissabon ja tietenkin Oslo.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

 

Taiteella pimeää vastaan

Nyt kun maailmasta on taas valo katoamassa talven viemänä, voi alkavaa pimeää lievittää käymällä taidenäyttelyssä – tai miksei useammassakin. Monipuolista tarjontaa riittää ympäri Suomenmaata.

Kuva: © T.E.H.D.A.S. ry

Kuva: © T.E.H.D.A.S. ry

Live-esitykset, performanssit ja tapahtumat muodostavat elävän ytimen T.E.H.D.A.S.
–taiteilijaseuran muuttuvassa installaatiossa Live & Dead Art Porin taidemuseossa tammikuulle asti. Vuonna 2002 perustetun ja vuonna 2011 valtionpalkitun seuran tavoitteena on tuoda yhteen kulttuurin eri alojen toimijoita ja tarjota monipuolisia taide-elämyksiä, dadaa ja huumoria unohtamatta. Naapurikaupungissa Raumalla talvi kuluu unelmoidessa. Lönnströmin taidemuseon näyttelyssä Unelma ovat mukana Suvi Aarnio, Anssi Kasitonni, Tellervo Kalleinen & Oliver Kochta-Kalleinen, Jaakko Niemelä sekä Göran Torrkulla. Se on viimeinen nykyisessä museokiinteistössä järjestettävä näyttely.

Turun taidemuseossa jatkaa islantilainen pop-taiteen veteraani Erró. Uusina näyttelyinä taidemuseon pienimmissä tiloissa 21.11. alkaen nähdään Lauri Astalan New Yorkissa kuvaama videoteos Transit ja erityisesti puuveistoksistaan tunnetun Tapani Kokon näyttely Ihmisen kuva. Valokuvakeskus Perissä on esillä 23.11. saakka Minna Rainion ja Mark Robertsin näyttely Witness ja 4.12. alkaen Atelieri O. Haapalan näyttely Aikamatka. Saara Salmen ja Marco Melanderin valokuvastudioprojekti vie kuvitteellisen uusviktoriaanisen ajan tapahtumiin, kuten hysterianäytökseen ja spiritistiseen istuntoon sekä seikkailuihin niin Skotlannin maisemissa kuin Suomen syrjäkylillä. Menneen ajan magiikkaa sisältää myös Marjo Levlinin teoskokonaisuus Humpuukiteltta ja Musta kabinetti, joka koostuu taikuri Louis Billingille – ”Valkoiselle Sheikille” – kuuluneista esineistä sekä kahdesta videoteoksesta. Ne ovat nähtävissä Kokkolassa K.H. Renlundin museossa 20.11. alkaen.

Kuva: Arctic Hunt, 2009.​ ©Atelieri O. Haapala 2013.

Kuva: Arctic Hunt, 2009.​ ©Atelieri O. Haapala 2013.

Kuntsin modernin taiteen museossa suomalaisruotsalainen ryhmänäyttely Homeland pohtii kotimaata paikkana ja käsitteenä. Avoimella haulla valitut taiteilijat ovat suomalaiset Sylvia Javén, Nina Lassila, Juha Mäki-Jussila, Maria Nordbäck, Jukka Rajala-Granstubb ja Anna-Mari Vierikko ja ruotsalaiset Sebastian Mügge, Mattias Olofsson, Gunilla Samberg, Lisa W. Carlson ja Janne Björkman sekä Ulla Thøgersen. Vaasassa tammikuussa päättyvä näyttely jatkaa alkukeväällä lahden toiselle puolen Uumajaan.

Kemin taidemuseossa on 18.1. asti esillä yhdeksän pohjoissuomalaisen kuvataiteilijan yhteisnäyttely BangBang#KEMI. Mukana ovat Mary Jane Gregory, Anssi Hanhela, Hannu Lukin, Vesa Ranta, Ville Ranta, Antti Tenetz, Jussi Valtakari, Tiina Vehkaperä ja Petri Yrjölä. Taiteilijavalinnoista vastasi Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju. Vaasan taidehallissa esittäytyy puolestaan nuori, alle 35-vuotiaiden pohjalaisten tekijöiden nykytaide ajalla 23.11.–4.1. Näyttelyyn tarjotuista teoksista esille pääsevät valitsee taiteilija Anssi Kasitonni.

21.11. alkaen mekaaniset veistokset ja installaatiot liikkuvat Hyvinkään taidemuseon näyttelyssä ON/OFF, jossa ovat mukana Antti Arkoma, Pavel Ekrias, Petri Eskelinen, Pekka ja Teija Isorättyä sekä Jaakko Tornberg. Lisäksi esillä on muutamia varhaisempia alan tekijöiden, kuten Osmo Valtosen, teoksia. Taide ja tekniikka kohtaavat myös Rovaniemen taidemuseo tammikuun alkuun saakka näyttelyssään Kolmen kappaleen ongelmia. Sen taiteilijoina ovat kuvanveistäjät Petri Eskelinen, Ilmari Gryta ja Krister Gråhn.

Taiteilija Kalle Hammin Keravan taidemuseossa syksyllä nähty näyttely Vieraalla maalla siirtyy Mikkelin taidemuseoon 21.11. alkaen. Sielläkin teoksia voi nähdä myös kaupunkitilassa. Keravalla uudessa näyttelyssä Raitoja ja väripalloja rinnastuvat raikkaasti ruotsalaisen nykytaiteilija Jacob Dahlgrenin installaatiot ja videot porvoolaisen Stig Fredrikssonin 1960–1970-luvun abstraktien maalausten kanssa.

Kuva: ©Ville Lenkkeri, Kotimatka.

Kuva: ©Ville Lenkkeri, Kotimatka.

Harri Pälvirannan valokuvasarjaan ASE.doc voi perehtyä Tampereella TR1 Taidehallissa 22.11. alkaen. Kuvien aiheina ovat mm. aseisiin liittyvä keskustelu ja uutisointi sekä koulusurmat. Tampereen taidemuseossa jatkaa yli vuodenvaihteen näyttely Jaettu todellisuus, joka esittelee Lähi-itää viiden alueella toimivan nykyvalokuvaajan silmin. Raakel Kuukan valokuvia on esillä Kouvolan taidemuseossa Poikilossa retrospektiivisessä näyttelyssä Mistä tulen, minne menen? tammikuulle asti. Nykyvalokuvaa esittelee myös taidemuseo Gösta Ville Lenkkerin näyttelyssä Kivettynyt metsä. Kuvat on otettu Mäntässä, jossa Lenkkeri vietti lapsuutensa ja kouluvuotensa. Kotiinpaluun kuvissa on ajattoman haikea – ja kovin suomalainen – tunnelma.

Nämä ja muut suomalaisten museoiden näyttelyt löytyvät listattuna osoitteesta: http://www.museot.fi/nayttelykalenteri

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Kuka määrää kaapin paikan

Donald Judd, Nimetön, 1989. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Donald Judd, Nimetön, 1989. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Nykytaiteen luonteeseen kuuluu kuvataiteen historian uudelleen tulkitseminen ja merkistöillä leikittely. Myös nykytaiteen kuratointi pyrkii etsimään uusia, raikkaita näkökulmia, konteksteja ja tapoja esittää teoksia. Se, mihin rajan voi vetää, on nähtävästi edelleen arka asia, ja herättää tunteikasta keskustelua.

Hyvänä esimerkkinä oivaltavasta nykytaiteilijasta käy ruotsalainen Jacob Dahlgren, joka rikkoo modernismille ominaisia periaatteita ja arvoja alkuperäisyyden vaatimuksesta. Raidoista ja ruuduista on tullut hänen perustyökalujaan. Taiteilijan käsissä modernismi ja abstrakti ovat menettäneet alkuperäisen arvostuksensa ja sisältönsä, ja muuttuneet merkeiksi muiden rinnalle.

Monissa tapauksissa taiteilijoista, kuten vaikkapa minimalisteista Donald Juddista tai Richard Serrasta on aikaa myöten muodostunut oman isminsä patriarkkoja. Teokset ovat saaneet lähes ikonisia ulottuvuuksia. Myös teosten esitystapaa kahlitsevat tuon ajan ajatustavat ja taiteilijoiden itsensä luomat esitysperinteet. Myös museot esityspaikkoina ovat olleet toistamassa tätä kaanonia.

Kiasma goes Taidehalli -näyttely ei pyri olemaan taidehistoriallisesti koostettu minimalistinen näyttely. Paremminkin näyttelyn tarkoituksena on johdatella katsojaa pohtimaan tilallisuutta, kauneutta ja sen paikkaa nykytaiteessa eri tavoin. Kokonaisuutta olemme kuvanneet myös Richard Deaconin teoksen nimellä Melkein kaunis. Voisi sanoa, että kauneuden tunne nyrjähtää juuri sen parikymmentä astetta.

Kauneus ei ole ollut enää pitkään aikaan taiteen keskeisenä päämääränä, mutta kauneuteen liittyvät käsityksen ja niiden takana olevat makumieltymykset voivat olla mahdollisia taideteosten aiheita – miksei myös näyttelyn alateemana.

Kiasma goes Taidehalli -näyttelyssä voi käydä katsomassa, miten ”kehnosti” minimalisti-Juddille kävikään. Korostuuko teoksen katsomistilanteessa edelleen katsojan ruumiilliset mittasuhteet suhteessa teoksen mittasuhteisiin? Rohkaisemme katsojia ennakkoluulottomasti pohtimaan kauneutta ja sen esittämisen eri mahdollisuuksia.

Eija Aarnio
Hanna Mamia-Walther
Näyttelyn kuraattorit