Data on auki

Kiasma, Ateneumin taidemuseo ja Sinebrychoffin taidemuseo muodostavat yhdessä Valtion taidemuseon, joka on Suomen suurin taidemuseo-organisaatio. Nämä kolme museota hallinnoivat taidekokoelmaa, johon kuuluu yli 36 000 teosta yli 6000 taiteilijalta. Tähän asti teoksiin on voinut tutustua Taidekokoelmat-palvelussa. Nyt avaamme kokoelmateoksiin liittyvän metadatan kaikkien vapaaseen käyttöön.

Metadatan avaamisen myötä Valtion taidemuseon taideteoksiin liittyvä tieto on saatavissa sellaisessa muodossa, että tiedon avulla voi rakentaa sovelluksia ja tietoa voi käsitellä tietokoneohjelmilla. Tieto avataan hyvin vapaalla käyttölisenssillä (CC0). Ainoa selkeä rajoite on teoskuvien rajautuminen tiedon ulkopuolelle. Teoskuvat ovat jatkossakin tekijänoikeuden alaisia.

Millaisen ruokaympyrän saa aikaan Kiasman kokoelmateoksista? Entä jos Ateneumin kokoelmien maisemamaalaukset yhdistää karttapalveluun, ollaanko aina Tuusulanjärvellä? Miten vanhaa on vanha taide Sinebrychoffin kokoelmissa?

Mitä hyötyä metadatan avaamisesta sitten on? Vastaus on, että emme vielä tiedä. Sovelluskohteet riippuvat tiedon käyttäjien mielikuvituksesta. Tietoa on mahdollista yhdistellä muualta saadun tiedon kanssa ja siitä voi tuottaa esimerkiksi visualisointeja ja verkkosovelluksia. Teosdataa voi yhdistää johonkin toiseen tietolähteeseen, esimerkiksi Europeanan data-aineistoihin.

Kuulemme mielellämme hauskoista ja hyödyllisistä tiedon sovelluksista. Parhailla toteutuksilla kannattaa myös osallistua Apps4Finland –kilpailuun, joka on käynnissä vielä lokakuun ajan.

Metadatan voi ladata sivustolta suoraan tiedostopaketteina, tai ohjelmistorajapinnan kautta pienemmissä osissa. Ohjelmistorajapinnan arkkitehtuurimalli on REST ja sitä käytetään HTTP-pyynnöillä. Rajapinnan käyttö edellyttää API-avainta. API-avain on ilmainen, mutta edellyttää rekisteröitymistä ja toimivaa sähköpostiosoitetta.

Piia Laita
Viestintäpäällikkö

 

Guggenheim 2.0

Guggenheim-säätiö antoi eilen uuden esityksen Helsinkiin rakennettavasta museosta. Sijaintitoivetta on muutettu ja arkkitehtuurikilpailulle löydetty rahoittaja. Kävijätavoitetta oli nostettu 20 000:lla ja Guggenheim-säätiön vuotuinen hallintamaksu sidottu kävijätavoitteiden toteuttamiseen. Kaikki hyviä asioita. Käyttökustannuksia, mm. henkilöstön määrää oli karsittu, mikä myös näyttää kokonaistuoton kannalta hyvältä. Toisaalta toiminnan pyörittämiseen käytettyjen resurssien leikkaaminen ei aina ole lopputuloksen kannalta paras vaihtoehto.

Ehdottomasti hienoin muutos ensimmäiseen esityskertaan verrattuna oli, että Guggenheim nyt toisella kierroksella haluaa avointa keskustelua sekä päättäjien että kansalaisten kanssa. Tähän keskusteluun Kiasmakin mielellään osallistuu. Alla muutama esiin noussut kysymys Guggenheim-säätiön, Helsingin kaupungin ja Valtion päättäjien, median sekä meidän jokaisen pohdittavaksi.

  1. Hanketta esiteltiin talouslukujen kautta. Museoiden tehtävänä on kuitenkin tuottaa korkeatasoisia taiteellisia sisältöjä, kerätä kokoelmaa ja luoda aktiivinen suhde yleisöön ja yhteiskuntaan. Toteuttaako suunniteltu Guggenheim Helsinki näitä tavoitteita, jos päätavoite on turismin ja elinkeinoelämän kasvattaminen. Kilpailevatko Guggenheim-museot taiteellisella sisällöllä sitten, kun wau-rakennuksen uutuusarvo haipuu. Saavutetaanko kävijätavoite arkkitehtuuria ihastelevilla ensikertalaisilla kymmenenkin vuoden kuluttua?
  2. Museon rakennuskustannuksiksi on arvioitu noin 130 miljoona euroa, minkä lisäksi tarvitaan rahaa vuosittaisiin käyttökustannuksiin. Museota on perusteltu taloudellisella tuottavuudella. Vertailun vuoksi kannattaisi myös pohtia, tuottaisiko sama summa johonkin muuhun kohteeseen sijoitettuna vielä paremmin? Niin, että kaikki tuotto jäisi Suomeen? Tuotto-odotuksia kannattaisi vertailla myös jo toteutuneisiin investointeihin.
  3. Valtion taidemuseo muuttuu vuoden vaihteessa Kansallisgalleriaksi ja budjettineuvotteluja käydään parhaillaan. Kynnyskysymykseksi on noussut alv-osuuden summa, joka on Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon osalta yhteensä 1,2 miljoonaa euroa. Tämä on ensimmäisessä talousarvioesityksessä poissa toimintamäärärahastamme. Jos valtiolla ei ole varaa kasvattaa tukeaan näille kansallisille instituutioille, jotka tarjoavat omista kokoelmistaan yleisölle mm. Albert Edelfeltin, Helene Schjerfbeckin, Akseli Gallen-Kallelan, Kalervo Palsan ja Eija-Liisa Ahtilan näyttelyitä, mistä löytyy raha uuden museon rakentamiseen ja käyttökustannuksiin? Ja keneltä se on pois?
  4. Helsingin turismi on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana. Kuitenkin Museoliitto viimekeväisessä tutkimuksessaan osoitti, että museokävijöiden määrä on pysynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana samana. Turismin kasvaminen ei siis yksiselitteisesti johda museokävijöiden määrän kasvuun. Toki museoilla on paljon opittavaa matkailijoiden houkuttelemisessa, mutta en usko, että edeltäjäni tai muut suomalaisten museoiden johtajat tässä aivan aloittelijoita ovat olleet. Kannattaa myös arvioida, miten paljon yksitäinen kohde vaikuttaa turismin määrään.
  5. Lopuksi: Avoimeen kansalaiskeskusteluun kutsuvan Guggenheim-säätiön toivoisi esittelevän puolestapuhujansa myös julkisuudessa. Tähän asti olemme liian usein joutuneet keskustelemaan ”kohdetta lähellä olevan tahon” kanssa.

Jatketaan keskustelua, ja otetaan seuraavaksi mukaan myös sisällöt.

Pirkko Siitari
museonjohtaja

Biennaalien syksy

ethridge

Syyskuussa avautuu useampikin kansainvälinen taidebiennaali. Niiden yleisteemat ovat monista aikaisemmista näyttelyistä tuttuja, kuten taide ja aktivismi, julkisen tilan rooli sekä erilaiset tarinoiden kerrontatavat.

Syyskauden aloittaa järjestyksessään seitsemäs Göteborgin nykytaiteen biennaali (7.9.-17.11.). ”PLAY! Recapturing the Radical Imagination” –nimisen kokonaisuuden teemana on pelin ja leikin suhde nykytaiteen poliittisiin sisältöihin ja aktivismin eri muotoihin. Mukana on mm. Kiasman ARS 11-näyttelystä tuttu nigerialaissyntyinen taiteilija Otobong Nkanga.

Lyonin biennaali (12.9.-5.1.) on saanut nimekseen kepeän arvoituksellisesti ”Meanwhile…suddenly, and then”. Sen on kuratoinut Oslon Astrup Fearnley -museon johtaja Gunnar B. Kvaran. Teemana ovat kerronnan eri ilmaisukeinot kuvataiteessa. Pitkässä taiteilijalistassa on mukana Kiasmassa vuonna 2011 ratsastajapatsaineen esiintynyt eteläafrikkalainen Mary Sibande, joka käyttää luomaansa fiktiivistä Sophie-nimistä hahmoa tarinoidensa tulkkina. Biennaalin osana on erityisprojekti ”Chez moi”, jossa taiteilijat toteuttavat teoksiaan kymmeniin yksityiskoteihin Lyonissa.

Samoihin aikoihin avataan 13. Istanbulin biennaali (14.9.-10.11), jonka otsikkona on kysymys “Mom, am I barbarian?”. Se on lainattu turkkilaisen runoilijan Lale Müldürin samannimisestä kirjasta. Temaattinen päänäyttely keskittyy julkiseen tilaan poliittisena näyttämönä ja taiteen rooliin demokratian eri muodoissa, sivistyksestä barbariaan. Kaiken kaikkiaan ajankohtainen aihe, ajatellen Turkin tai Egyptin sekä monien muiden lähialueiden maiden nykytilannetta, jossa politiikkaa tehdään joukkovoimin kaduilla. Istanbulissa näyttelypaikkoina on tarkoitus käyttää tyhjäksi jääneitä julkisia rakennuksia, kuten kouluja, postitoimistoja, rautatieasemia ja sotilasrakennuksia. Biennaalin aikaan (16.-18.8.) saa ensi-iltansa myös kansainväliset taidemessut ArtInternational Istanbul.

Naapurimaassa, kriisien Kreikassa on esillä 18.9.-31.1. neljäs Thessalonikin nykytaiteen biennaali, jonka päänäyttelyyn on kutsuttu mm. Kiasmassa 18.8. asti esillä ollut romanialainen Dan Perjovschi ja hänen taiteilijapuolisonsa Lia.

Moskovan 5. nykytaiteen biennaalin (19.9.-20.10.) päänäyttely on saanut nimekseen “More Light”. Se tulee esille Maneesi-näyttelyhalliin Kremlin naapuriin. Totuttuun tapaan biennaaliin aikana järjestetään lukuisa määrä näyttelyitä eri puolilla kaupunkia ja osin Moskovan ulkopuolellakin. Yksityisnäyttelyä on kutsuttu pitämään mm. puolalainen Miroslaw Balka, amerikkalainen käsitetaiteen klassikko John Baldessari, itävaltalainen Erwin Wurm sekä paraikaa Venetsian biennaalissa – joka on avoinna aina 24.11. saakka – Venäjää edustava Vadim Zakharov. Biennaalin aikana Moskovassa Gorkin puiston lammessa seilaa Ilya ja Emilia Kabakovin suvaitsevaisuusteos “Ship of Tolerance”, jonka purjeet on koottu sadoista moskovalaisten lasten tekemistä maalauksista. Kabakovit ovat esillä myös Moskovan multimediataiteen museossa näyttelyssä ”Utopia and Reality?” yhdessä avantgardekonkari El Lissitzkyn kanssa (17.9.—17.11.). Moskovassakin samaan aikaan biennaalin avajaisviikon kanssa järjestetään kansainväliset taidemessut (19.-22.9.).

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi