Avoin rajapinta tarjoaa kulttuuridataa

Avoin GLAM –tilaisuus Kiasmassa 23.10.2013. Kuva: Minna Raitmaa

Avoin GLAM –tilaisuus Kiasmassa 23.10.2013. Kuva: Minna Raitmaa

Kiasman, Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmateoksiin liittyvä metadata on avattu vastikään vapaaseen käyttöön. Metadataan sisältyy tekstimuotoinen kuvailutieto teoksista, mutta ei kuva-aineistoa.

Avatun datan voi ladata datadumppeina tai rajapinnan (API) kautta pienemmissä osissa. Datadumppi soveltuu esimerkiksi aineiston selailuun ja aineiston rakenteen tutkailuun. Rajapinta on joustavampi ratkaisu varsinaisia sovelluksia laadittaessa, koska kaikkea tietoa ei tarvitse ladata ja varastoida sovelluksen oheen kerralla. Datan saa joko XML- tai JSON-muodossa, oman valinnan mukaisesti.

Mikä rajapinta?

Rajapinta on dataliittymä, joka mahdollistaa tietovirrat ohi perinteisen www-jakelun. Tiedon hyödyntäjä voi olla vaikkapa televisioon integroitu ohjelmisto, joka hakee ja näyttää YouTube-palvelun rajapinnan kautta videoita. Sovellukset voivat hakea tietoa myös useammasta tietolähteestä kerrallaan.

Pohjimmiltaan kyseessä on sopimus, johon sitä käyttävien ohjelmoijien on voitava luottaa. Esimerkiksi, kun rajapinnan toteutusta kehitetään, sen tulee olla aina taaksepäin yhteensopiva. Näin aikaisemmin laaditut sovellukset eivät lakkaa toimimasta, vaikka uusia ominaisuuksia otettaisiinkin käyttöön.

Rajapinta ei tarkoita kuitenkaan automaattisesti kaikille avointa dataa ja erilaisia toteutuksia suunnataankin usein puhtaasti organisaatioiden sisäiseen käyttöön.

Sisältö on tärkein

Datan avaamisella ei ole itseisarvoa teknisenä suorituksena – sen sijaan huomio tulisi suunnata sisältöön ja todellisiin hyödyntämismahdollisuuksiin. Uusien toteutustapojen avulla sisältöä on mahdollista saada aikaisempaa monipuolisempaan jakeluun, sinne missä ihmiset ovat. Tämä on tärkeää, koska liikumme koko ajan etäämmälle kotisivukeskeisestä netistä.

Tässä vaiheessa toteutuksemme sallii vain sisällön imuroinnin. Tulevaisuudessa myös tiedon muokkaaminen ja täydentäminen voisi olla mahdollista. Kuvien vapaa käyttö edellyttäisi muutosta voimassa olevaan tekijänoikeuslakiin ja siihen liittyviin korvausvelvoitteisiin. Seuraamme keskustelua tekijänoikeuksien ympärillä, toivottavasti myös kuvien käyttöoikeutta voidaan jossain vaiheessa laajentaa.

Avaamisprosessiin kuuluvat myös erilaiset kysymykset ja kriittiset pohdinnat. Entä jos sisältöä käytetään jotenkin väärin? Vähentääkö tämä olemassa olevien palveluiden käyttöä ja arvoa? Kaikkea ei voi suunnitella etukäteen, mutta olemme valmistautuneet parhaan kykymme mukaan.

Tekniikkaa unohtamatta

Rajapintatoteutuksilla on myös teknisesti vaativat reunaehdot, tulisihan niiden olla toimintakunnossa 24/7, 365 päivää vuodessa. Uuden toteutuksen kanssa voi kuitenkin aina ilmetä ongelmia – vaikkapa arvioitua korkeampi käyttöaste, jolloin tietoa tarjoilevien palvelinten muskelit loppuvat kesken. Näin voi käydä nimekkäämmillekin toimijoille, esimerkkinä Twitter, joka saa lukuisten sovellusten kautta miljardeja datapyyntöjä päivässä.

Olemme pyrkineet pitämään käyttöönottokynnyksen mahdollisimman matalana sekä teknisesti että periaatteellisesti. Projektissa tuotettiin tiivis, mutta informatiivinen dokumentaatio, konsoli välitöntä kokeilua varten ja yksinkertainen API-avainten tilausmekanismi. Ennen kaikkea data vapautettiin mahdollisimman väljillä lisenssiehdoilla.

Yhteisö ja yhteistyö

Entä sitten kun rajapinnasta on olemassa käyttövalmis versio? Yritämme saada sen tietysti potentiaalisten käyttäjien tietoisuuteen. Ilman kehittäjäyhteisöä ja loppukäyttäjiä avatun datan arvo on kovin vähäinen. Toivommekin kehittäjiltä näkemyksiä, miten asioita kannattaisi jalostaa nyt ja tulevaisuudessa, jotta toteutus voisi parhaalla mahdollisella tavalla palvella. Toki vedämme myös omia johtopäätöksiä esimerkiksi käyttöstatistiikan pohjalta.

Avoin GLAM –workshop Kiasmassa 23.10.2013. Kuva: Minna Raitmaa

Avoin GLAM –workshop Kiasmassa 23.10.2013. Kuva: Minna Raitmaa

Avoimen datan asiantuntijoita kuultiin myös Kiasmassa 23.10. pidetyssä Avoin GLAM -tapahtumassa. Koolla oli parisenkymmentä dataentusiastia ottamassa selvää, mistä Valtion taidemuseon avaamishankkeessa on kyse. Tapahtuma tarjosi ohjelmistoon kuuluneiden esitysten, aktiivisen yleisön ja workshop-osuuden myötä erilaisia näkökulmia, kuten voisiko dataamme hyödyntää esimerkiksi datajournalismin tai matkailupalveluiden yhteydessä. Tapahtumassa nähtiin myös ensimmäiset Valtion taidemuseon dataan pohjautuvat demototeutukset.

Janne Heinonen
Kiasman verkkomediasuunnittelija

Valtion taidemuseon data-avaus tehtiin yhteistyössä Grip Studios Oy:n kanssa
Yhteydenotot: api@fng.fi

Openness and museums

Jakob Dahlgren, The Wonderful World of Abstraction, 2009. Photo: FNG/CAA, Pirje Mykkänen

Jakob Dahlgren, The Wonderful World of Abstraction, 2009. Photo: VTM/KKA, Ella Tommila

Openness is one of the most popular words when museums nowadays describe their values, missions or strategies.

Together with Openness, there is a lively debate going on about the notions like engagement, sharing, user-generated content, Crowdsourcing, working with communities etc. All these notions tell about the will to find the new ways to communicate with audiences.

For Kiasma, to be “open” means also acts. I will give you three examples of our ongoing projects which represent new kind of usership in the museum context.

  1. Opening up the collection data and content as well as organizing events that bring people together to build up open cultural commons. Open data allows users not only to enjoy the riches of the world’s memory institutions, but also to contribute, participate and share.
  2. Rethinking the curatorial practice and programme planning, and promoting new forms of interaction with audiences = thinking the public not only as a passive participant, but also as a producer of the content. In the upcoming KIASMA HITS collection exhibition, openness is one of the underlying concepts. There has been in-house procedures to do with openness: during the curatorial process the museum staff, representing different tasks, was interviewed about their views on the collections. The content planning team was formed so that different professions in the museum were represented. The content planning team of the exhibition included also members from the group of young volunteers of Kiasma. Children working as curators: The exhibition will include a section with works selected from the collections by children from the Vironniemi day-care centre. Preparation for the exhibition included also several open writing events for the audience to update Wikipedia about the artists represented in the collections.
  3. The third example is an ongoing open process organized by Kiasma in cooperation with The School of Activism. HEIMO (TRIBE in English) is an interactive art project for young people and professional contemporary artists. Young people’s proposals for improving a certain place or situation has been collected online. Later on, the artists, together with the local youngsters, try to solve the problem in a creative way.

In any case, openness should be a natural code of ethics for all public institutions like Kiasma.

Today Kiasma hosts a seminar organized by Checkpoint Helsinki. This seminar itself is one way to be open, to collect on the same platform different representatives of contemporary culture, which is today obviously both local and global.  I hope that during these days we all will have new ideas for developing openness in our important work for the contemporary art!

Pirkko Siitari
Museum Director, Kiasma

Kokoelmat karttuvat yhteistyöllä

Eija-Liisa Ahtila, Marian ilmestys, 2010. © 2010 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy. Kuva: Antti Ruusuvuori

Eija-Liisa Ahtila, Marian ilmestys, 2010. © 2010 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy. Kuva: Antti Ruusuvuori

Vielä viikon ajan Kiasmassa on esillä Eija-Liisa Ahtilan näyttely Rinnakkaiset maailmat. Ahtila on yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia nykytaiteilijoita, jonka teoksia löytyy maailman merkittävimpien museoiden kokoelmissa. Laajin kokonaisuus Ahtilan teoksia löytyy kuitenkin Suomesta, Kiasmasta.

Tämä kokonaisuus on nyt saanut merkittävän lisän, kun näyttelyssäkin esillä oleva teos Marian ilmestys on voitu hankkia kokoelmiimme. Se ei olisi ollut mahdollista ilman saamaamme merkittävää lahjoitusta: Teoshankinnan on mahdollistanut Helene och Walter Grönqvists stiftelse Kiasman tukisäätiön kautta. Saatu lahjoitus kattaa 40 % teoksen hankintahinnasta.

Tämän lahjoituksen ja Kiasman Tukisäätiön aiemmin lahjoittaman Eija-Liisa Ahtilan teoksen Missä on missä? ansiosta Kiasman kokoelmiin kuuluva teoskokonaisuus kattaa Ahtilan tuotantoa varhaisimmista teoksista kaikkein uusimpiin.

Kiasman vuosittainen taidehankintamääräraha on noin 450 000 euroa. Kiasma ostaa kattavasti nykytaidetta, hankintojen pääpaino on suomalaisessa taiteessa, mutta myös kansainvälisiä hankintoja tehdään. Mm. kansainvälistä nykytaidetta esittelevistä ARS-näyttelyistä on hankittu teoksia Kiasman kokoelmiin. Määrärahojen jakautuminen herättää aina vilkasta keskustelua. Selvää on, että nykytasolla taidehankintamääräraha ei riitä kaikkeen, joten valintoja on tehtävä.

Varsinkin laajempien teosten ja teoskokonaisuuksien hankkiminen on haasteellista, ja kaikki apu tervetullutta. Useita rahoituslähteitä yhdistelemällä voidaan kokoelmia kartuttaa halutulla tavalla.

Yksi keino hankkia teoksia ovat nk. komissiot eli tilausteokset. Taiteilijalta tilataan näyttelyyn teos, jonka tuotantokustannuksiin museo osallistuu. Näyttelyn jälkeen teos siirtyy osaksi museon kokoelmia. Tällä tavalla Kiasman kokoelmiin saadaan mm. 27.9. avautuvaan kokoelmanäyttelyyn Kiasma Hits esille tuleva Miroslav Balkan teos Kosketa minua/ Löydä minut.

Pirkko Siitari
Museonjohtaja, Kiasma

Marian Ilmestys (2010-2011) on kolmen projisoidun kuvan installaatio. Siinä sekä ihmis- että eläinnäyttelijät rakentavat uudelleen liikkuvan kuvan avulla kristillisen kuvaston keskeisen maalauksen. Näkökulmana teokseen on eestiläisen filosofin Jakob von Uexküllin ajatus elävien olentojen erilaisten maailmojen yhtäaikaisesta olemassaolosta. Ajatuksen avulla lähestytään ihmeen olemusta ja sen kokemisen mahdollisuutta nykypäivänä. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen.

Marian Ilmestys (2010-2011) on kolmen projisoidun kuvan installaatio. Siinä sekä ihmis- että eläinnäyttelijät rakentavat uudelleen liikkuvan kuvan avulla kristillisen kuvaston keskeisen maalauksen. Näkökulmana teokseen on eestiläisen filosofin Jakob von Uexküllin ajatus elävien olentojen erilaisten maailmojen yhtäaikaisesta olemassaolosta. Ajatuksen avulla lähestytään ihmeen olemusta ja sen kokemisen mahdollisuutta nykypäivänä. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen