Säpinää Kiasmassa

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna juhlitaan Kiasman syntymäpäiviä. Lauantain ja sunnuntain aikana Kiasmaan on vapaa pääsy koko päivän, ja ohjelmassa on opastuksia, työpajoja, elokuvia, konsertti ja tietenkin ARS 11 -näyttely. Lisäksi nyt on erinomainen tilaisuus hankkia taidekirjoja, kun Kiasman julkaisuja ja muita tuotteita myydään jopa 80 prosentin alennuksella.

Osallistun synttäriviikonloppuun perheen kanssa koska haluan nauttia säpinästä Kiasmassa. Kokeilen ainakin tavaroiden kantamista pään päällä taiteilija Milja Viidan vetämään Ruisleipäkantohattu-catwalk-työpajassa. Afrikkalaiset naiset kantavat päänsä päällä vettä ja ruokaa jopa kymmenien kilometrien matkoja. Työpajassa voi kokeilla itse kantamista ja sitä kautta tutustua naisten arkeen.

Työpajan kantamukset ovat taidokkaita ja hauskoja, ja harjoitellessa syntyy varmaan hullunkurisiakin tilanteita, vaikka aihe sinänsä on vakava. Afrikassa saattaa koko perheen ruokahuolto on näiden kantajien varassa. Ihmettelen, miten naiset onnistuvat lähes mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä ja kulkevat ryhdikkäinä, ikään kuin heillä ei mitään taakkaa olisikaan. Sitä täytyy päästä kokeilemaan.

Ruisleipäkantohattu-catwalk. Kuva: Milja Viita

Hätkähdyttävää ARS-taidetta

ARS-näyttelyt ovat aina herättäneet keskustelua taiteesta ja saaneet suuren yleisön liikkeelle: ARS on tapahtuma ja ilmiö, joka on kuulunut nähdä ja kokea, vaikka muuten ei nykytaidetta seuraisikaan.

ARS-näyttelyihin liittyvät myös mielikuvat kohuteoksista. ARS 95 on jäänyt monien mieleen Henrik Plenge Jakobsenin spermaa ja verta tehosekoittimissa pyörittäneestä teoksesta, joka kommentoi 90-luvun AIDS-keskustelua. Jokainen ARS on ollut omanlaisensa näyttely, niistä kukin on reagoinut ajankohtaisen taiteeseen, sen tärkeinä pitämiin kysymyksiin ja esittämisen tapoihin.

Monet utelivat etukäteen, onko ARS 11 -näyttelyssä mitään hätkähdyttävää. Yksi minut pysäyttänyt teos on Alfredo Jaarin video We Wish To Inform You That We Didn’t Know (2010), joka käsittelee Ruandan kansanmurhaa. Teoksessa hätkähdyttävää ei ole sen sisältämä kuvamateriaali vaan aihe. Nykytaiteen keinot käsitellä kärsimystä ovat toiset kuin uutiskuvien.

Historiaa uudelleen kirjoitettuna

Monilla afrikkalaisilla nykytaiteilijoilla on erilaisia tapoja kirjoittaa historiaa uudestaan. Toiset käyttävät arkistoja lähteinään, toiset taas omia muistojaan. Muistaminen on tapahtuma, jossa yksityinen kokemus ja yleinen historia kohtaavat.

Yksi omia kokemuksiaan maansa poliittiseen historiaan yhdistävä taiteilija on Kudzanai Chiurai. Chiuraita on kielletty palaamasta synnyinmaahansa Zimbabween, koska hän kuvasi varhaisemmissa töissään maan despoottista hallitsijaa Robert Mugabea.

Chiurai tarkastelee valokuvasarjassaan Ministerit hallitusten ja valtioiden johtajien kuvia kuvitteellisessa valtiossa, joka voisi olla tai olla olematta Afrikassa. Sarja sai alkunsa lähes samanaikaisista, tärkeistä poliittisista tapahtumista. Näitä Chiuraita innostaneita tapahtumia olivat muun muassa Zimbabwen epäonnistuneet vaalit 2008/2009, Etelä-Afrikan vaalit 2009, järkyttävät muukalaisvastaiset mellakat Etelä-Afrikassa ja Barack Obaman valinta Yhdysvaltain ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi.

Valitettavasti emme tavanneet Kudzanai Chiuraita ARS 11 -näyttelyn avajaisissa. Viisumin, tai edes passin hankkiminen pakolaisena Etelä-Afrikassa asuvalle taiteilijalle osoittautui mahdottomaksi.