Openness and museums

Jakob Dahlgren, The Wonderful World of Abstraction, 2009. Photo: FNG/CAA, Pirje Mykkänen

Jakob Dahlgren, The Wonderful World of Abstraction, 2009. Photo: VTM/KKA, Ella Tommila

Openness is one of the most popular words when museums nowadays describe their values, missions or strategies.

Together with Openness, there is a lively debate going on about the notions like engagement, sharing, user-generated content, Crowdsourcing, working with communities etc. All these notions tell about the will to find the new ways to communicate with audiences.

For Kiasma, to be “open” means also acts. I will give you three examples of our ongoing projects which represent new kind of usership in the museum context.

  1. Opening up the collection data and content as well as organizing events that bring people together to build up open cultural commons. Open data allows users not only to enjoy the riches of the world’s memory institutions, but also to contribute, participate and share.
  2. Rethinking the curatorial practice and programme planning, and promoting new forms of interaction with audiences = thinking the public not only as a passive participant, but also as a producer of the content. In the upcoming KIASMA HITS collection exhibition, openness is one of the underlying concepts. There has been in-house procedures to do with openness: during the curatorial process the museum staff, representing different tasks, was interviewed about their views on the collections. The content planning team was formed so that different professions in the museum were represented. The content planning team of the exhibition included also members from the group of young volunteers of Kiasma. Children working as curators: The exhibition will include a section with works selected from the collections by children from the Vironniemi day-care centre. Preparation for the exhibition included also several open writing events for the audience to update Wikipedia about the artists represented in the collections.
  3. The third example is an ongoing open process organized by Kiasma in cooperation with The School of Activism. HEIMO (TRIBE in English) is an interactive art project for young people and professional contemporary artists. Young people’s proposals for improving a certain place or situation has been collected online. Later on, the artists, together with the local youngsters, try to solve the problem in a creative way.

In any case, openness should be a natural code of ethics for all public institutions like Kiasma.

Today Kiasma hosts a seminar organized by Checkpoint Helsinki. This seminar itself is one way to be open, to collect on the same platform different representatives of contemporary culture, which is today obviously both local and global.  I hope that during these days we all will have new ideas for developing openness in our important work for the contemporary art!

Pirkko Siitari
Museum Director, Kiasma

Karvasta taidetta

Marja Kanervo, yksityiskohta teoksesta Nimetön, 2013. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Marja Kanervo, yksityiskohta teoksesta Nimetön, 2013. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Marja Kanervon näyttelyssä Kiasmassa on mukana monenlaisista materiaaleista toteutettuja teoksia. Yksi niistä on hiukset, joita taiteilija on saanut helsinkiläisistä kampaamoista. Tästä monenlaisilla tunteilla ja historioilla ladatusta materiaalista taiteilija on kutonut peitteitä ja tyynyjä. Hiuslisäkkeitä ja parturin irtisaksimia rastoja on esillä myös vitriineissä ja leikattujen hiusten leijuntaa on käytetty myös videoteoksen aiheena.

Kanervo on käyttänyt irtohiuksia myös innovatiivisella tavalla sideaineena betonivalutöissään. Kaukaa katsoen sileäpintaiset kiiltävät levyt vaikuttavat arvokkaalta kivilajituotteelta. Nämä ”hiusmarmorit” on näyttelyssä asennettu seinäpinnoiksi ja laverien pohjalevyiksi. Yksityiskohta sävykkäästä pinnasta toistuu myös graafikko Petri Summasen suunnitteleman näyttelykirjan kannessa. Kirja sisältää mm. Kiasman intendentin, FT Marja Sakarin artikkelin, jossa käsitellään hiuksiin eri aikoina ja eri teorioissa liitettyjä kulttuurisia merkityksiä.

Nandipha Mntambo, Quiet Acts of Affection XII, 2012, lehmänkarva Fabriano-paperille, 116.5 x 159 cm. © Copyright 2012, STEVENSON.

Nandipha Mntambo, Quiet Acts of Affection XII, 2012.© Copyright 2012, STEVENSON.

Eloperäisten materiaalien käyttö nykytaiteessa löytää aina uusia käyttömahdollisuuksia. Ars 11 –näyttelyssä Kiasmassa swazimaalainen Nandipha Mntambo esitteli tilateoksia, joiden materiaalina hän oli käyttänyt lehmän nahkoja ja häntiä: vaaleista nahoista syntyi naissoturien armeija, ruskeasävyisistä hännistä tuoksuva maja. Nyt Mntambo, jonka ensimmäinen yksityisnäyttely Euroopassa on juuri esillä Tukholmassa, on uusissa teoksissaan hyödyntänyt lehmästä myös pitkät häntäkarvat. Niistä taiteilija on sommitellut lennokkaita, ensi näkemältä piirustuksilta vaikuttavia graafisia teoksia.

Marja Kanervo, yksityiskohta teoksesta Ryijy, 1992/2013. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Marja Kanervo, yksityiskohta teoksesta Ryijy, 1992/2013.
Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Marja Kanervon näyttelyssä eri piirtämisen tapoja edustavat viidennen kerroksen ison salin seiniin maalipintaa hiomalla synnytetyt tekstit samoin kuin Ryijy-teoksessa öljyllä voidellut höyhenet, joissa piirtämisestä vastaa painovoima: tuloksena on sävykäs sarja pystysuoria, eriaikaisia valumajälkiä.  Aika on yksi teoksen tekijä, myös siinä mielessä, että öljyhöyhenten ensimmäinen versio toteutettiin jo 21 vuotta sitten osaksi Vuoden taiteilija -näyttelyä. Tuoreessa näyttelykirjassa FT Hanna Johansson käy läpi Kanervon tuotannon eri vaiheita 1980-luvulta tähän päivään.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

 

Marja Kanervon näyttely Esiinkatoavaa Kiasmassa 29.9. saakka. Näyttelykirja saatavilla Kiasmasta tai verkkokaupasta.

Nandipha Mntambon näyttely Andréhn-Schiptjenko galleriassa 20.6. saakka. Mntambo on mukana myös gallerian osastolla Art Basel –taidemessuilla 13.-16.6.

Egopolitiikkaa

Juuri alkaneen Venetsian biennaalin puheenaiheeksi noussee kiinalaisen taiteilijan Ai Weiwein näkyvä läsnäolo näyttävine töineen. Hän on mukana sekä Saksan paviljongin ryhmänäyttelyssä että kahdella suurella installaatiollaan yksityisnäyttelyssä, joka jakaantuu kahteen eri paikkaan Venetsiassa.

Sant’Antonin kirkossa on esillä uunituore installaatio S.A.C.R.E.D., jonka aiheena on kuvittavan kirjaimellisesti Ai Weiwein vuonna 2011 kotimaassaan kärsimä vankilatuomio.  Se herätti aikanaan kansainväliset ihmisoikeusaktivistit ja taideyhteisön protestoimaan hänen vapauttamisensa puolesta. Vielä vuoden 2011 Venetsian biennaalissa viestittiin joka paikassa FREE AI WEIWEI.  Nyt hän on vapaana, mutta ei kuitenkaan vapaa: taiteilijan äiti Gao Ying edusti poikaansa biennaalin lehdistö- ja avajaispäivinä, koska Ai Weiwei ei saanut viranomaisilta matkustuslupaa.

S.A.C.R.E.D.

Ai Weiwei, S.A.C.R.E.D., 2013. Yksityiskohta installaatiosta. Kuva: Stefano Rellandini/Reuters.

Vastoinkäymiset eivät ole kesyttäneet Ai Weiweitä. Avoimesti poliittinen, viranomaisia ja koko yhteiskuntajärjestelmää kritisoiva teos S.A.C.R.E.D. koostuu kuudesta laatikkomaisesta näyttämöstä, joiden sisälle kurkistaessa avautuu dioraaman kaltainen hyperrealistinen kohtaus vankilaoloista. Jopa taiteilijan nukkuessa ja kylpyhuoneasioilla kaksi vartijaa seisoo hänen vieressään.

Teoksen osat valmistettiin Kiinassa, mutta taiteilija ei ole suostunut paljastamaan miten hänen onnistui kuljettaa ne ulos maasta. Vaikka Venetsiassa on tavanomaista, että biennaalin aikoihin nykytaidetta on esillä myös vanhoissa kirkoissa, Ai Weiwein henkilökohtainen kärsimysnäytelmä saa tästä sakraalista ympäristöstä lisädramatiikaa.

Toinen osa Ai Weiwein yksityisnäyttelyä on esillä Venetsiassa entisessä luostarissa Giudeccan saarella. Siellä on esillä uusi versio installaatiosta Straight. Päällepäin minimalistiselta materiaalikoosteelta näyttävä teos koostuu yli sadasta tonnista ruostepintaista harjaterästä, joka on peräisin vuoden 2008 maanjäristyksessä Sichuanissa romahtaneista kouluista. Katastrofi vaati yli 5000 koululaisen hengen ja osasyynä uhrien suureen määrään pidettiin koulujen puutteellista rakennustapaa.

Bang

Ai Weiwei, Bang, 2010-2013. Yksityiskohta installaatiosta. Kuva © Roman Mensing. Courtesy the German Pavilion.

Biennaalipuistossa Giardinissa Ai Weiwei on kutsuttu Saksan paviljonkiin neljän taiteilijan ryhmänäyttelyyn.  Teoksessaan Bang hän palaa usein aiemmin käyttämäänsä materiaaliin, kiinalaiseen antiikkiin ja perinteiseen käsityöhön. 886 puisesta jakkarasta rakentuu sokkeloinen organismi, jossa kunkin käsin valmistetun jakkaran yksilölliset piirteet alistuvat kokonaisuuden hyväksi.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi