Amerikkaa ja Eurooppaa Skandinaviassa

Loppuvuoden nykytaiteen näyttelyt Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa painottuvat eurooppalaisen ja amerikkalaisen taiteen esittelyyn. Vaikka monin paikoin – etenkin suurempien taidelaitosten ohjelmistossa – on panostettu ns. varmoihin nimiin, ilmaisutapojen kirjo valokuvista veistoksiin ja installaatioista live-esityksiin sekä näiden välimuotoihin kertovat ainakin nykytaiteen monimuotoisuudesta.

Eglė Budvytytė, Choreography for the Running Male, 2012, still-kuva performanssista Kalmarin taidemuseon näyttelystä Present Tense. Kuva: Ieava Budzeikaitė.

Eglė Budvytytė, Choreography for the Running Male, 2012, still-kuva performanssista Kalmarin taidemuseon näyttelystä Present Tense. Kuva: Ieava Budzeikaitė.

Tukholmassa Fotografiskan loppuvuoden uutuusnäyttelyihin kuuluu amerikkalaisen valokuvaajan Herb Rittsin näyttely In Full Light. Vuonna 2002 edesmennyt kuvaaja tuli tunnetuksi täydelliseksi hiotuista mustavalkoisista muoti- ja muotokuvistaan. Malleiksi päätyi 1980- ja 1990-luvun nimekkäimpiä musiikin ja elokuvan kasvoja sekä ensimmäisen supermallisukupolven geenivaliot. Ritts ohjasi myös Madonnan, Michael Jacksonin, Jennifer Lopezin, Britney Spearsin ja Chris Isaacin musiikkivideoita. Rittsin kaikessa täydellisyydessään arkitodellisuudesta vieraantuneissa kuvissa on usein latentti eroottinen lataus. Sama vire piilee myös israelilaisen Adi Nessin värikuvissa, joita nähdään Fotografiskassa joulukuusta alkaen. Hänen malleinaan on mm. Israelin armeijan sotilaita ja muita nuorukaisia.

Moderna museetissa jatkaa tammikuulle saakka näyttely Sculpture After Sculpture, jossa rinnastuvat kolmen tekijän – Katharina Fritsch, Jeff Koons ja Charles Ray – postmodernilla tavalla näköiset veistokset.  Helmikuussa kuvanveiston juhlat huipentuvat, kun Modernassa avataan Louise Bourgeoisin laaja näyttely, Valtavirrasta poikkeavaa näyttelyohjelmaa harjoittavassa Kalmarin taidemuseossa on marraskuussa avattu ryhmänäyttely Present Tense. Baltian maiden nykytaiteilijoiden teoksia poliittisella fokuksella käsittelevä näyttely painottuu alueen pääkaupunkien Tallinnan, Riian ja Vilnan taide-elämän muutoksiin ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Näyttelyn elävänä osana on liettualaisen Eglė Budvytytė performanssi Choreography for the Running Male, jossa joukko kaupunkitilassa liikkuvia, samanlaisiin asuihin pukeutuneita miehiä ilmaisee erilaisia tunnetiloja häpeästä hekumaan.

Essi Kausalainen, stillkuva videosta Orchard, 2013. © Essi Kausalainen.

Essi Kausalainen, stillkuva videosta Orchard, 2013. © Essi Kausalainen.

Malmön Moderna museet on koonnut nyt kolmannen kerran pohjoismaista nykytaidetta yhteisnäyttelyyn, joka on saanut nimekseen Society Acts. Tällä kertaa maantieteellinen kattavuus on laajentunut Ruotsista laajemmin Itämeren alueelle. 38 taiteilijan joukkoon on kutsuttu Suomesta Essi Kausalainen, Maija Luutonen, J.O. Mallander ja Mika Taanila sekä viime vuonna Kiasmassakin nähty liettualaissyntyinen taidefilmiveteraani Jonas Mekas. Näyttely on avoinna 21.1. saakka.

Tanskassa Aarhusin taidemuseo ARoS esittelee huhtikuulle asti Janet Cardiffin ja George Buresin ääni-installaatioita. Moni muistanee heidät Kiasmasta The Murder of Crows ääniteoksesta vuodelta 2012. ARoSin näyttelyssä on esillä kuusi installaatiota, joista yksi vaikuttavimmista on Strom Room (2009). Siinä japanilaisen hammaslääkärin klinikkaa esittävään tilaan on järjestetty myrskyn tunnelma sateineen ja ukkosineen. Ote teoksesta löytyy Youtubesta. Mieleen nousee tunnemuistumia japanilaisesta kauhuelokuvasta Dark Water, jossa loppumattomalla sateella ja tihkuvalla vedellä on keskeinen rooli.

Installation view Jens Haaning / Santiagio Sierra: The Copenhagen Declaration at Faurschou Foundation Copenhagen. Photo by Guston Sondin-Kung, © Faurschou Fondation.

Installation view Jens Haaning / Santiagio Sierra: The Copenhagen Declaration at Faurschou Foundation Copenhagen. Photo by Guston Sondin-Kung, © Faurschou Fondation.

Faurschou-säätiön näyttelytilassa Kööpenhaminan satama-alueella esillä oleva teos The Copenhagen Declaration on tanskalaisen Jens Haaningin ja espanjalaisen Santiago Sierran yhteisponnistus. Faurschou on yksityinen taidesäätiö, jolla on myös mittava kansainvälisen nykytaiteen kokoelma sekä toinen näyttelytila Pekingissä. Yhteiskunnallisesti ja poliittisesti herkistyneet Haaning ja Sierra tekevät nyt yhteistyötä ensi kertaa ja tämä on myös ensimmäinen kerta kuin Sierran teoksia on esillä Tanskassa. Kiasmassa Sierran ulkoteos oli mukana jo vuoden 2001 Ars-näyttelyssä. Kööpenhaminan teoksessa on hallimaisessa tilassa kaareksi asetettuna suuria kirjaimia, jotka julistavat: TIRED OF THIS GLOBAL SADISTIC REGIME. Kumpikaan taiteilijoista ei ole halunnut avata viestinsä sisältö tai sen varsinaista vastaanottajaa. Molemmat ovat aiemminkin käyttäneet teoksissaan sanoja ja kirjaimia, kuten Sierran vuonna 2009 käynnistyneessä projektissa The NO, Global Tour. Siinä Sierran veistosta – kahta suurta kirjainta N ja O –  kuljetetaan rekalla ympäri maailmaa. Parin tunnin mittainen roadmovie kirjainten matkasta on katsottavissa projektin sivuilla: www.noglobaltour.com

Elmgreen & Dragset, Powerless Structures, Fig. 101, 2012, The Fourth Plinth, Trafalgar Square, London. Photo: James O Jenkins.

Elmgreen & Dragset, Powerless Structures, Fig. 101, 2012, The Fourth Plinth, Trafalgar Square, London. Photo: James O Jenkins.

Kööpenhaminan Nikolaj Kunsthal esittelee tanskalaisen Lilibeth Cuenca Rasmussenin teoksia. Näyttely Being Human Being käsittelee nimensä mukaisesti ihmisenä olemisen ikuista probleemaa. Cuenca Rasmussenin varhainen videoteos Family Sha-la-la , jossa taiteilija perheineen harjoittaa rytmiliikuntaa, kuuluu Kiasman kokoelmiin. ARKEN Museum of Modern Art Kööpenhaminan liepeillä saa loppuvuoden aikana edustalleen oman ratsastajapatsaan. Taiteilijapari Elmgreen & Dragsetin yli 4 metriä korkean pronssiveistoksen aiheena ei ole kuningas tai sotasankari, vaan keinuhevosella kiikkuva pikkupoika. Teos, joka on ollut aiemmin esillä Lontoon keskustassa, on tanskalaisen Annie & Otto Detlefin säätiön lahjoitus museolle. Taiteilijaparin ystäville on Kööpenhaminassa tammikuun alkuun asti tarjolla myös Staatens Museum for Kunstin laaja näyttely Biography.

Oslossa Astrup Fearnley –museossa esitellään Eurooppaa yli 30 nuoren taiteilijan voimin Europe, Europe –näyttelyssä. Suomi ei näytä näyttelyn kansainvälisen kuraattoritrion – Hans Ulrich Obrist, Thomas Boutoux ja Gunnar B. Kvaran – Euroopan karttaan mahtuneen. Näyttelyn maantieteellisinä koordinaatteina on kahdeksan eurooppalaista kaupunkia: Berliini, Brysseli, Pariisi, Lontoo, Zürich, Praha, Lissabon ja tietenkin Oslo.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

 

Jaar palasi pohjolaan

Alfredo Jaar, 22 Women, 2014, 22 framed pigment prints, 132 light projectors, 132 tripods. Courtesy the artist, New York.

Alfredo Jaar, 22 Women, 2014, 22 framed pigment prints, 132 light projectors, 132 tripods.
Courtesy the artist, New York.

Kiasmasta tuttu taiteilija Alfredo Jaar on toteuttanut uusimman teoksensa Norjaan, Sørlandets Kunstmuseumiin Kristiansandiin. Minikokoisista kasvokuvista ja suuresta joukosta valonheittimiä koostuva installaatio 22 Naista on jatkoa Kiasmassa nähdylle kolmiosaiselle teokselle 3 Naista (2010).

Nyt Jaar on asettanut valokeilaan kaikkiaan 22 vaikuttajanaista eri puolilta maailmaa. Vaikka he kaikki ovat omissa maissaan ja yhteisöissään tärkeitä yhteiskunnallisia toimijoita ja aktivisteja, yksikään nimi ei vaikuta heti pääuutisissa tutulta. Heidän tärkeä työnsä jää usein maailmanpolitiikan – ja miespuolisten kollegoiden – varjoon. Vai mitä sinulle kertovat esimerkiksi nämä nimet: Bertha Oliva Hondurasista, Camila Vallejo Chilestä, Hawa Abdi Somaliasta, Jenni Williams Zimbabwesta, Kalpona Akhter Bangladeshista tai Lina Ben Mhenni Tunisiasta? Teoksellaan Jaar asettaa nämä aktiiviset naiset kirjaimellisesti valokeilaan ja kannustaa selvittämään keitä he oikein ovat.

Ei tässä vielä kaikki: taiteilijan haaveena on toteuttaa teoksen seuraava versio sadan naisen kuvien voimin. Tosin sekin on vain murto-osa niistä naisista, jotka eri puolilla maailmaa kamppailevat päivittäin ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja paremman elämän puolesta. Mutta jostain on syytä aloittaa.

Jaarin teos on esillä Kristiansandissa 15.2.2015 saakka.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Taiteen Arabiaa

Muutamissa Lähi-idän maissa kuvataide on valjastettu yhdeksi kansainvälistymisen välineeksi. Konfliktien hallitsemassa todellisuudessa taide ja kulttuuri voivat omalta osaltaan edistää kulttuurien välistä dialogia, erilaisuuksien sietämistä sekä myös oman kulttuurin ja historian ymmärtämistä.  

Lamia Joreige, still-kuva videosta Objects of War No 45, 2006. © Lamia Joreige.

Lamia Joreige, still-kuva videosta Objects of War No 45, 2006. © Lamia Joreige.

Persianlahden öljyvaltioista etenkin Qatar ja Arabiemiraattien liitto ovat panostaneet näyttäviin kulttuurihankkeisiin. Qatarin hallitsijasukuun kuuluva Sheikha Al Mayassa Al Thani listataan nykyään maailman vaikutusvaltaisimpien taidetoimijoiden kärkipäähän. Emiirin upporikkaan sisaren pyrkimyksenä on kehittää kotimaastaan kansainvälisesti tunnettu Lähi-idän taiteen ja kulttuurin keskus. Naapurimaa, Arabiemiraattien liitto, tunnetaan jo kansainvälisistä taidetapahtumistaan Art Dubai ja Sharjahin biennaali sekä vielä vaiheessa olevista hankkeista rakentaa Abu Dhabiin sekä Louvren että Guggenheimin museot.

Maantieteellisesti laajan ja kulttuurisesti vielä laajemman arabialueen nykytaidetta on esitelty viime vuosina eri puolella maailmaa. Venetsian biennaalissa vuonna 2013 Persianlahden valtioita oli mukana ennätysmäärä. Tokion Mori-museossa nähtiin vuonna 2012 laaja näyttely Arab Express: The Latest Art from the Arab World ja tämän vuoden alussa Lousianan modernin taiteen museo Tanskassa käsitteli aihetta laajasti näyttelyssään Arab Contemporary: Architecture, Culture and Identity. Usein näiden laajojen, maantieteellisen ja kulttuurisen alueen yleisesittelyjen yhteydessä nousee esiin kysymys siitä, miten kyseinen kulttuuri määritellään ja kuka määrittelyn voi tehdä.

Tämän vuoden syyskuun lopulle asti on New Yorkin The New Museumissa esillä näyttely Here and Elsewhere, jossa on mukana lähes 50 taiteilijaa Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta, yli 15 eri maasta. Näyttelyn tavoitteena on osoittaa arabikulttuurialueen laajuus, moninaisuus ja erilaisuus. Yleisluonteeltaan näyttely on dokumentti- ja arkistopainotteinen, mutta myös yksityisen arjen esiin nostava. Esimerkiksi marokkolainen Mohamed Larbi Rahali on koonnut teoksensa Omri (My Life) sadoista 30 vuoden aikana keräämistään tulitikkuaskeista, joiden pintoihin hän piirtää ja kirjoittaa kuin miniatyyrikokoisiin luonnoskirjoihin. Libanonilainen taiteilija Akram Zaatari oli vuonna 1997 perustamassa AIF-säätiötä (Arab Image Foundation), jonka missiona on kerätä ja tallentaa studiovalokuvia ja harrastelijoiden ottamia valokuvia – arjen kuvahistoriaa – eri arabimaista. Näitä muiden ottamia vanhoja kuvia Zaatari käyttää usein myös omissa teoksissaan.

Toinen näyttelyn libanonilainen taiteilija, Lamia Joreige, muistaa kotimaansa väkivaltaisia vuosikymmeniä videoteoksessaan Objects of War. Taiteilija pyysi sodista hengissä selvinneitä esittelemään kameralle valitsemansa esineen, joka muistuttaa menneistä tapahtumista. Valitut esineet, kuten kitara, patteri, kynttilä ja piirustuksia, ovat myös esillä, vitriiniin aseteltuina arvokkaiden museoesineiden tavoin. Koettu väkivalta on aiheena monen muunkin näyttelyn taiteilijan teoksissa. Syyrialaisen Hrair Sarkissianin dokumentaarinen valokuvasarja toistaa autioita katunäkymiä Damaskoksessa ja muissa Syyrian kaupungeissa. Kuvien tunnelma tiivistyy, kun kuulee paikkojen olevan julkisia teloituspaikkoja. Kuvat on otettu aamuvarhain, samalla vuorokauden hetkellä, kuin julkisia teloituksia järjestetään.

The New Museumin näyttelyyn kutsuttiin myös palestiinalainen taiteilija Khaled Jarrar, joka on juuri nyt mukana Checkpoint Helsingin tapahtumassa To The Square 2.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi