Voimaa toistosta

Alfredo Jaar, ”Nduwayezun hiljaisuus”, 1997, miljoona diaa, valopöytä, luupit, valaistu seinäteksti. Yksityiskohta.  Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Alfredo Jaar, ”Nduwayezun hiljaisuus”, 1997, miljoona diaa, valopöytä, luupit, valaistu seinäteksti. Yksityiskohta. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Alfredo Jaarin näyttelyssä Kiasmassa on mukana useampikin teos, joka perustuu toistoon: kuvien sarjalliseen esittämiseen tai määrälliseen saman asian toistoon – aina miljoonaan saakka.

Näyttelyssä on mukana teos, jossa on 2158 kuvaa Life-lehden kansista vuosilta 1936–1996 sekä teos, jossa on sata kertaa toistettu viiden kuvan sarja vietnamilaisesta pakolaistytöstä Nguyenista. Ruandan kansanmurhan mykkänä todistajana on suurelle valopöydälle kerätty miljoonan kinodian kasa. Jokaisessa diassa toistuu yhden silminnäkijän, ruandalaisen pojan Nduwayezun katse. Tärkeää Jaarille on se, että silmille ja kasvoille on annettu nimi – kuvien takana on oikea ihminen.

Näyttelyssä on esillä myös miljoona Suomen passia, sitä sinikantista. Vuonna 1995 ensi kertaa toteutettu teos on nyt saanut toisen tulemisensa ja se tulee jäämään Kiasman kokoelmiin. Näyttelyn yhteydessä julkaistun kirjan yhdeksän artikkelia tarjoavat taustaa ja lisäajatuksia teoksille. Antropologi Néstor García Canclini pohtii esseessään passien merkitystä tämän päivän maailmassa. Hänen mukaansa Jaarin miljoonan passin teos, joka syntyessään kritisoi Suomen tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, saa tässä ajassa uusia merkityksiä, kun hyvinvointivaltioiden passeja kaupataan miljoonan euron hintaan: ”Kaksikymmentä vuotta sitten teos viittasi torjuttujen ihmisten teoreettiseen lukumäärään, vuonna 2014 se on myös vertauskuva identiteetin muuttumisesta kauppatavaraksi.”

Myös Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen mainitsee Jaarin passiteoksen kirjoituksessaan, jossa hän muistuttaa taiteen kautta esitettävien vaihtoehtoisten kysymysten tärkeydestä: ”Kun siirtolaisuus todennäköisesti kasvaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä, mahdollisten menneisyyksien pohtiminen tekee todennäköisten tulevaisuuksien kohtaamisen helpommaksi.”

Kiperimmän kommentin suomalaisesta suvaitsevaisuudesta (joita miljoona yhteenpuristautunutta passia myös kuvaa?) kirjassa antaa Matti Wuori, vuonna 2005 edesmennyt ihmisoikeusjuristi: “Me hyväksymme sinut sellaisena kuin olet, kunhan olet samanlainen kuin me muutkin.”

Jari-Pekka Vanhala
Amanuenssi

Kun aika pysähtyi

Alfredo Jaar, 11. syyskuuta 1973, 1974, kehystetty digitaalinen vedos.

Alfredo Jaar, 11. syyskuuta 1973, 1974, kehystetty digitaalinen vedos.

Chileläissyntyisen taiteilijan Alfredo Jaarin (s. 1956) laajassa näyttelyssä Kiasmassa on mukana myös hänen varhaisimpia teoksiaan, alkaen vuodesta 1974. Osa niistä syntyi reaktiona Chilen sotilasvallankaappaukseen 11. syyskuuta 1973, jolloin Augusto Pinochetin johtama armeija otti vallan presidentti Salvador Allenden hallitukselta. Tuolloin arkkitehtiopintojaan Santiagossa suorittanut Alfredo Jaar teki ensimmäisen käsitetaideteoksensa, vuoden 1973 kalenterin, jossa vallankaappauksen päivämäärää toistetaan aina vuoden loppuun saakka, osoituksena ajan traumaattisesta paikalleen pysähtymisestä.

Jaarin yrityksiin hankkia elantoa diktatuurin ajan Chilessä liittyvät näyttelyn teokset Taikuri (1979) ja Appelsiinimehu (1981). Ne dokumentoivat hänen lyhyttä uraansa esiintyvänä taikurina sekä hänen bisnesideaansa appelsiinimehuyrittäjäksi ryhtymisestä. Nämä teokset kertovat siitä toivottomuudesta, joka sävytti Jaarin nuoruusvuosia kotimaassaan, jossa toimeentulo taiteilijana oli käytännössä mahdoton.

Vielä 1980-luvun alussa, ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin vuonna 1982, Alfredo Jaar testasi sotilashallinnon kulttuurinlukutaitoa teoksellaan Tutkielmia onnellisuudesta. Se perustui Santiagon asukkaille esitettyyn suoraan kysymykseen ”Oletko onnellinen?”. Diktatuurin aikaan, sensuurin ja pelon ilmapiirin vallitessa, jo tällaisen kysymyksen esittäminen ja siihen vastaaminen vaati siviilirohkeutta. Jaarin teokseen, jonka tavoitteena oli antaa chileläisille toivoa ja avata mahdollisuus henkilökohtaiseen vastarintaan, kuului mm. kaduille tuotuja julisteita, videoituja haastatteluja ja valokuvia.

Alfredo Jaar, valokuva sarjasta ”Tutkielmia onnellisuudesta, julkisen tilan teoksia”, 1981. Courtesy Galerie Thomas Schulte, Berlin.

Alfredo Jaar, valokuva sarjasta ”Tutkielmia onnellisuudesta, julkisen tilan teoksia”, 1981. Courtesy Galerie Thomas Schulte, Berlin.

Chilen vallankaappauksen tapahtumat vaikuttivat aina Suomeen asti. Ne synnyttivät poliittiset rajat ylittäneen solidaarisuusliikkeen ja niiden johdosta maamme sai ensimmäiset poliittiset pakolaisensa. Santiagon Suomen edustuston asianhoitaja Tapani Brotherus ja varakonsuli Ilkka Jaamala esittivät tärkeää roolia pakolaisten maastapoistumislupien saamisessa ja heidän ohjaamisessa turvaan myös muita diplomaattisia reittejä pitkin.

Chilen poliittisen laululiikkeen vaikutus maan tilanteen tiedostamiseen kansainvälisesti oli merkittävä 1970-luvun kulttuurinen voima, jonka vaikutukset tunnettiin Suomessa asti. Osin näiden, yhden sukupolven muistiin jääneiden laulujen ansiosta Chilen tapahtumia muistellaan meillä vieläkin. Viime vuoden syyskuussa, vallankaappauksen 40-vuotispäivänä, sen tiimoilta kokoonnuttiin yhteen eri puolilla Suomea. Ja taas oli aika laulaa yhdessä: ”Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa.”

Jari-Pekka Vanhala
Amanuenssi

Linkkivinkki: Näkökulma: Valtio unohti Chilen suomalaissankarin