Vankilasta ja vapaudesta

Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen & John Webster

Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön ja Kiasma-teatterin ensimmäinen yhteistyöprojekti tutkii vankilasta vapautumisen vaikeutta.

Vapauden kauhu -dokumenttiteatteriprojektissa liikutaan vankilan ja siviilielämän rajamailla. Miksi yhteiskuntaan uudelleen sopeutuminen tuomion suorittamisen jälkeen on niin vaikeaa? Kuinka vankilakierre katkaistaan? Onko uusi alku elämässä mahdollinen, ja millaisilla reunaehdoilla? Miltä laitostuneesta ex-vangista tuntuu palata siviiliin pitkän tuomion jälkeen? Mikä on rikoksen uhrien näkökulma vapautuviin vankeihin? Kysymyksiä on paljon, eivätkä vastaukset ole yksinkertaisia.

Tällä hetkellä toimintamme on jalkautunut laajasti kentälle. Käynnissä on neljä eri työpajaa, joiden vetäjinä toimivat eri taiteenalojen ammattilaiset ja teatteripedagogit. Työpajoja on järjestetty vapautuneiden vankien vertaistukiryhmässä Rediksessä, Sillanpirtin pienyhteisössä, vapautuvien ja jo siviilissä olevien vankien koulussa Jatkoxissa sekä vankilan pitkäaikaisosastolla. Mukana työpajojen toiminnassa ovat allekirjoittaneiden lisäksi Asta Honkamaa, Jani Karvinen, Helena Korpela, Marjut Maristo, Tuija Minkkinen, Heikki Paasonen, Ilja Peltonen, Joonas Pehrsson, Taisto Reimaluoto, Anna Sinkkonen, Sanna Salmenkallio ja John Webster.

Syksyn mittaan karttuneet kokemukset työpajoista ovat olleet haastavia, rohkaisevia ja äärimmäisen kiinnostavia. Olemme kohdanneet hyvin eritaustaisia ja monenlaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, joista jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan. Työpajatyöskentelyn ja haastattelujen myötä kertyneen materiaalin pohjalta syntyy paitsi työpajojen omia demoesityksiä, myös marraskuussa 2015 Kiasma-teatterissa ensi-iltansa saava Vapauden kauhu -teatteriesitys.

Projektimme tarkoituksena on antaa taiteellisia keinoja käsitellä niitä ajatuksia ja tunteita, joita vankilasta vapautumisen aiheuttama elämänmuutos synnyttää. Toisaalta toivomme projektimme valottavan suurelle yleisölle vankilasta vapautumiseen liittyviä kysymyksiä näkökulmasta, joka julkisessa keskustelussa jää muuten monesti pimentoon.

Jussi Lehtonen - ohjaaja, Kiertuenäyttämön taiteellinen suunnittelija
Jyrki Koskelo - kenttätyödramaturgi

Euroopassa verkostoitumassa

Pompidou-keskuksessa nähtiin Kiasman aikoinaan ensimmäisen kansainvälisen esitysvieraan Xavier Le Royn hieno retrospekstiivi.

Pompidou-keskuksessa nähtiin Kiasman aikoinaan ensimmäisen kansainvälisen esitysvieraan Xavier Le Royn hieno retrospekstiivi.

Verkostoituminen on yhä ja edelleen kuraattorin työn keskeisiä tehtäviä. Itse olen koonnut viime aikoina esitystaiteen museoverkostoa. Se on uusi ja olemme tavanneet vasta kaksi kertaa.

Toissa viikolla esitystaiteen kuraattoreita oli koolla Pariisiissa. Paikalla oli väkeä Pompidou-keskuksista (Pariisista sekä Metzistä), Serralves-museosta Portugalista, Tate Modernista Lontoosta ja minä Kiasmasta. On uskomattoman hedelmällistä tavata henkilöitä, jotka toimivat samalla elävän nykytaiteen erikoisalueella, samankaltaisessa museoympäristössä ja kohtaavat samankaltaisia haasteita (esim. miten saada kuvataiteen yleisöä uskaltautumaan rohkeammin esitystaiteen pariin).

Innostusta ja realiteetteja

Nopeasti puhe kääntyy kiinnostukseksi rakentaa yhteinen projekti. Alamme puhua sisällöistä ja taiteesta. Mitä olisi kiinnostavaa kohdata yhdessä? Innostus on suuri, mutta realiteetit hiipivät mieleeni varkain. Myöskään portugalilaisten rahoitus ei selvästikään ole vahvimmalla mahdollisella pohjalla. Heitämme ilmaan ajatuksen EU-projektista. Pompidou Pariisi ei innostu: vaatisi liikaa ikävää paperityötä. Eihän heillä ole samanlaisia rahoitusongelmia, joten keskitytään mieluummin vain sisältöihin ja puhutaan loistavista taiteilijoista. Myös Tate Modern – meidän näkökulmastamme, hillittömällä BMW:n esitystaiteen rahoituksella – porskuttaa ilmeisen hienosti.

Lopulta kuitenkin päätämme tutkia yhteistä mahdollisuutta EU-hankkeelle. Tai ainakin Serralves ja Kiasma-teatteri tutkivat. Outoa miten tässä Ranska – Iso-Britannia – Suomi – Portugali -kombossa Suomi ja Portugali näyttäisivät edustavan yhteistä rahoituskuviota. Olen ymmärtänyt, että pohjoisella Suomella pitäisi mennä hyvin verrattuna eteläiseen Portugaliin. Miksei kolme A:ta näy tässä keskustelussa? Missä ovat meidän sponssimme?

Jonna Strandberg
Kiasma-teatterin vastaava tuottaja

Kesä-Urhot

Työryhmä URHO, URHO. Kuva: Frank A. Unger

Työryhmä URHO, URHO. Kuva: Frank A. Unger

Kiasma-teatterissa kuluneen kevään aikana nähty esitys URHO ei vietä kesälomaa, vaan on mukana kesäkuun alussa järjestettävillä Hangon Teatteritreffeillä. Kiasman esitysversiossa Urho Kekkosen oloinen androgyyni hahmo harjoitti monia presidentillisiä taitoja, kuten puheen pitämistä, hiihtämistä, korkeushyppyä, korkokengillä kävelyä ja porkkanan syöntiä. Projekti elää myös verkossa.

UKK:n persoona ja elämäntyö vaikuttavat muutenkin innoittavan nykykulttuurin saralla – nostalgiaa vai ostalgiaa? Kesäkuussa Ilmajoen Musiikkijuhlilla tullaan kokemaan uuden kotimaisen oopperateoksen ensi-ilta. Kekkos-oopperan on säveltänyt Uljas Pulkkis ja libreton on kirjoittanut Lasse Lehtinen. Kekkosen ohella lavalla tulee laulamaan mm. Nikita Hrustsevin roolihahmo.

Helsingin Tamminiemessä, Kekkos-museon Cafe Adjutantissa on puolestaan vuoden lopulle asti esillä taiteilija Rosa Liksomin maalauksia ja posliinitöitä, joiden aiheina ovat hänen lapsuutensa ajan Kekkonen ja Suomi. Mukana muistorikkaista tähtihetkistä ovat niin ETYK-kokous, Lapin hiihtoreissut kuin Neuvostoliiton Kostamus-hankekin.

Juuri Kostamuksen kaivoskaupungissa, itärajan tuolla puolen, Kekkonen kokee tänä vuonna uuden tulemisen: hänelle ja Neuvostoliiton pääministerille Kosyginille tullaan uutisten mukaan pystyttämään sinne muistomerkki. Moskovalaisen kuvanveistäjän A. Kovaltshukin johtaman tekijäryhmän luomassa näköispatsaassa Kekkonen ja Kosygin on ikuistettu kannon päällä istumassa, keskusteluun syventyneinä.

Eikä siinä vielä kaikki: elokuussa on tulossa ensi-iltaan 1970-luvun Lappiin sijoittuva, Marja Pyykön ohjaama elokuva Kekkonen – hän tulee. Pia Pesosen romaaniin perustuvassa tarinassa Tasavallan Presidentti on tekemässä tuloaan Allin Baariin matkallaan etäämmäs Pohjois-Lappiin.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi