Yllättävä puhelu. Markus Heikkerö lahjoitti tuotantonsa Kiasmaan

Markus Heikkerö, Marlene Punaisella torilla. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Markus Heikkerö, Marlene Punaisella torilla. Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Elokuussa 2012 kännykkäni soi, kun olin hyppäämässä taksiin Pohjois-Esplanadilla. Kuvataiteilija Markus Heikkerö soitti ja kysyi haluaisiko Kiasma vastaanottaa hänen tuotantoaan lahjoituksena. Taiteilijan mielessä kiersi ajatus muutosta Berliiniin.

Esitin puhelun päätyttyä taiteilijan ehdotuksen Kiasman johtajalle Pirkko Siitarille, kokoelmaintendentti Arja Millerille ja amanuenssi Eija Aarniolle, joiden kanssa olin näyttelykierroksella. Ajatus tuntui heistä selvittämisen arvoiselta, kunhan taiteilijan tuotantoa tarkasteltaisiin kokonaisuutena.

Markus Heikkerö toimittikin minulle teoslistan ja kuvia teoksistaan eri vuosikymmeniltä. Kävimme talven aikana läpi taiteilijan koko tuotannon teos teokselta hänen Vallilan työhuoneellaan. Sain kuulla samalla värikkäitä tarinoita teosten syntyvaiheista, 60-luvun undergroundista, suomalaisista rock staroista ja Heikkerön matkoista eri puolille maailmaa. Alkutalvesta teosvalinnat oli tehty ja oli aika esitellä kokonaisuus hankintalautakunnalle.

Kesällä Kiasman konservaattorit ja näyttelymestarit noutivat valitut teokset Anjalankadun vanhasta liikehuoneistosta, jossa Heikkerö on työskennellyt viimeiset parikymmentä vuotta. Syksyn tullen allekirjoitettiin lahjoituskirja. Lisäksi Kiasma osti Markus Heikkerön uusimman maalauksen Europa, joka laitettiin esille syyskuussa avautuneeseen Kiasma Hits -kokoelmanäyttelyyn.

Leevi Haapala
amanuenssi

Kiasma on vastaanottanut merkittävän lahjoituksen taiteilija Markus Heikkeröltä. 111 teoksen lahjoitus kattaa Heikkerön tuotannon keskeiset teokset vuodesta 1967 aina 2000-luvun teoksiin. Lahjoituksen myötä Kiasman kokoelmissa on 119 Heikkerön teosta, joista ensimmäinen hankittiin Nykytaiteen museolle vuonna 1995. Kokoelma on laajuudessaan ainutlaatuinen.

Data on auki

Kiasma, Ateneumin taidemuseo ja Sinebrychoffin taidemuseo muodostavat yhdessä Valtion taidemuseon, joka on Suomen suurin taidemuseo-organisaatio. Nämä kolme museota hallinnoivat taidekokoelmaa, johon kuuluu yli 36 000 teosta yli 6000 taiteilijalta. Tähän asti teoksiin on voinut tutustua Taidekokoelmat-palvelussa. Nyt avaamme kokoelmateoksiin liittyvän metadatan kaikkien vapaaseen käyttöön.

Metadatan avaamisen myötä Valtion taidemuseon taideteoksiin liittyvä tieto on saatavissa sellaisessa muodossa, että tiedon avulla voi rakentaa sovelluksia ja tietoa voi käsitellä tietokoneohjelmilla. Tieto avataan hyvin vapaalla käyttölisenssillä (CC0). Ainoa selkeä rajoite on teoskuvien rajautuminen tiedon ulkopuolelle. Teoskuvat ovat jatkossakin tekijänoikeuden alaisia.

Millaisen ruokaympyrän saa aikaan Kiasman kokoelmateoksista? Entä jos Ateneumin kokoelmien maisemamaalaukset yhdistää karttapalveluun, ollaanko aina Tuusulanjärvellä? Miten vanhaa on vanha taide Sinebrychoffin kokoelmissa?

Mitä hyötyä metadatan avaamisesta sitten on? Vastaus on, että emme vielä tiedä. Sovelluskohteet riippuvat tiedon käyttäjien mielikuvituksesta. Tietoa on mahdollista yhdistellä muualta saadun tiedon kanssa ja siitä voi tuottaa esimerkiksi visualisointeja ja verkkosovelluksia. Teosdataa voi yhdistää johonkin toiseen tietolähteeseen, esimerkiksi Europeanan data-aineistoihin.

Kuulemme mielellämme hauskoista ja hyödyllisistä tiedon sovelluksista. Parhailla toteutuksilla kannattaa myös osallistua Apps4Finland –kilpailuun, joka on käynnissä vielä lokakuun ajan.

Metadatan voi ladata sivustolta suoraan tiedostopaketteina, tai ohjelmistorajapinnan kautta pienemmissä osissa. Ohjelmistorajapinnan arkkitehtuurimalli on REST ja sitä käytetään HTTP-pyynnöillä. Rajapinnan käyttö edellyttää API-avainta. API-avain on ilmainen, mutta edellyttää rekisteröitymistä ja toimivaa sähköpostiosoitetta.

Piia Laita
Viestintäpäällikkö

 

Guggenheim 2.0

Guggenheim-säätiö antoi eilen uuden esityksen Helsinkiin rakennettavasta museosta. Sijaintitoivetta on muutettu ja arkkitehtuurikilpailulle löydetty rahoittaja. Kävijätavoitetta oli nostettu 20 000:lla ja Guggenheim-säätiön vuotuinen hallintamaksu sidottu kävijätavoitteiden toteuttamiseen. Kaikki hyviä asioita. Käyttökustannuksia, mm. henkilöstön määrää oli karsittu, mikä myös näyttää kokonaistuoton kannalta hyvältä. Toisaalta toiminnan pyörittämiseen käytettyjen resurssien leikkaaminen ei aina ole lopputuloksen kannalta paras vaihtoehto.

Ehdottomasti hienoin muutos ensimmäiseen esityskertaan verrattuna oli, että Guggenheim nyt toisella kierroksella haluaa avointa keskustelua sekä päättäjien että kansalaisten kanssa. Tähän keskusteluun Kiasmakin mielellään osallistuu. Alla muutama esiin noussut kysymys Guggenheim-säätiön, Helsingin kaupungin ja Valtion päättäjien, median sekä meidän jokaisen pohdittavaksi.

  1. Hanketta esiteltiin talouslukujen kautta. Museoiden tehtävänä on kuitenkin tuottaa korkeatasoisia taiteellisia sisältöjä, kerätä kokoelmaa ja luoda aktiivinen suhde yleisöön ja yhteiskuntaan. Toteuttaako suunniteltu Guggenheim Helsinki näitä tavoitteita, jos päätavoite on turismin ja elinkeinoelämän kasvattaminen. Kilpailevatko Guggenheim-museot taiteellisella sisällöllä sitten, kun wau-rakennuksen uutuusarvo haipuu. Saavutetaanko kävijätavoite arkkitehtuuria ihastelevilla ensikertalaisilla kymmenenkin vuoden kuluttua?
  2. Museon rakennuskustannuksiksi on arvioitu noin 130 miljoona euroa, minkä lisäksi tarvitaan rahaa vuosittaisiin käyttökustannuksiin. Museota on perusteltu taloudellisella tuottavuudella. Vertailun vuoksi kannattaisi myös pohtia, tuottaisiko sama summa johonkin muuhun kohteeseen sijoitettuna vielä paremmin? Niin, että kaikki tuotto jäisi Suomeen? Tuotto-odotuksia kannattaisi vertailla myös jo toteutuneisiin investointeihin.
  3. Valtion taidemuseo muuttuu vuoden vaihteessa Kansallisgalleriaksi ja budjettineuvotteluja käydään parhaillaan. Kynnyskysymykseksi on noussut alv-osuuden summa, joka on Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon osalta yhteensä 1,2 miljoonaa euroa. Tämä on ensimmäisessä talousarvioesityksessä poissa toimintamäärärahastamme. Jos valtiolla ei ole varaa kasvattaa tukeaan näille kansallisille instituutioille, jotka tarjoavat omista kokoelmistaan yleisölle mm. Albert Edelfeltin, Helene Schjerfbeckin, Akseli Gallen-Kallelan, Kalervo Palsan ja Eija-Liisa Ahtilan näyttelyitä, mistä löytyy raha uuden museon rakentamiseen ja käyttökustannuksiin? Ja keneltä se on pois?
  4. Helsingin turismi on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana. Kuitenkin Museoliitto viimekeväisessä tutkimuksessaan osoitti, että museokävijöiden määrä on pysynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana samana. Turismin kasvaminen ei siis yksiselitteisesti johda museokävijöiden määrän kasvuun. Toki museoilla on paljon opittavaa matkailijoiden houkuttelemisessa, mutta en usko, että edeltäjäni tai muut suomalaisten museoiden johtajat tässä aivan aloittelijoita ovat olleet. Kannattaa myös arvioida, miten paljon yksitäinen kohde vaikuttaa turismin määrään.
  5. Lopuksi: Avoimeen kansalaiskeskusteluun kutsuvan Guggenheim-säätiön toivoisi esittelevän puolestapuhujansa myös julkisuudessa. Tähän asti olemme liian usein joutuneet keskustelemaan ”kohdetta lähellä olevan tahon” kanssa.

Jatketaan keskustelua, ja otetaan seuraavaksi mukaan myös sisällöt.

Pirkko Siitari
museonjohtaja