Lapsi katsoo taidetta

Eija-Liisa Ahtila, Kaverukset, 2011 © 2011 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy.
Kuva: VTM/KKA, Petri Virtanen, Kiasma 2013.

Viime kesänä kuljin taidekeskus Retretin näyttelyssä vuoden vanhan lapsen kanssa. Vuoden vanha juoksi innostuneena pitkin maanalaisia luolakäytäviä, joihin näyttely oli rakennettu. Mietin, miten lapsi reagoisi teoksiin, olisiko joku teos liian pelottava. Käytävän kulmassa tuli vastaan Pekka Jylhän teos Vavisten ja tutisten. Lapsen silmien tasalla maassa tutiseva jänis pysäytti ja jännitti.

Eija-Liisa Ahtila, Kalastajat / Etydit Nro 1, 2007. Kuva: © 2011 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy

Seuraavaksi lähestyimme Eija-Liisa Ahtilan teosta Kalastajat. Se oli projisoitu luolan perälle, mikä korosti kaatuvien kalastajien ja myrskyävien aaltojen synkkyyttä. Otin lapsen syliin ja kävelin hitaasti kohti teosta, valmiina lähtemään vauhdilla pois. Yksivuotias kuitenkin yllätti. Minua teos ahdisti, häntä taas nauratti. Lapsi hihitteli rentona ja osoitteli veteen kerta toisensa jälkeen kaatuvaa purtta. Hän näki siinä jotakin, mitä minä en nähnyt.

Audiovisuaalinen materiaali menee suoraan tunteisiin. Vahva kuva-aineisto voi jäädä mieleen kummittelemaan. Joskus on vaikea sanoa, mikä on lapselle pelottavaa, mikä taas kiinnostavaa tai hauskaa. Kaiken tummasävyisen välttäminen tuskin on mielekästä, joskus ahdistavaankin teokseen tutustuminen voi olla tärkeä keino lähestyä omia tunteita.

Tarkkoja ikäsuosituksia taiteen pariin onkin vaikea antaa. Parempi ohje lienee tilanteen tarkkailu. Lapselta voi kysyä, miltä teokset tuntuvat. Taiteesta on hyvä jutella yhdessä. Lähestyä töitä avoimesti ja varovasti.

Kiasmassa aukeava Eija-Liisa Ahtilan näyttely sopii suurimmilta osin myös lasten kanssa tutustuttavaksi. Vain yhtä teoksista, videoinstallaatiota Missä on missä?, ei suositella lapsille, sillä se sisältää väkivaltaisia kohtia. Kaverukset-videoinstallaatio taas on erityisesti lapsille suunnattu. Monessa teoksessa on aikuiskatsojalle pohdittavaa, mutta myös lapsia kiinnostavia asioita, kuten eläimiä tai yksityiskohtia, esimerkiksi hassusti paikallaan kaatuva kahvikuppi.

Kiasman nettisivuilta löytyy Ahtilan näyttelyyn liittyviä tehtäviä. Ne liittyvät teoksiin Kaverukset ja Vaakasuora. Aineistot on suunnattu opettajille, mutta ne voivat olla kiinnostavaa luettavaa myös vanhemmille. Tehtäviäkin voi halutessaan tehdä omin päin.

Helka Heinonen
Yleisötyön korkeakouluharjoittelija

Museokävijä näkee punaista

“If I could choose the colour of my skin it would be red. Red is the colour of love.” sanoo Piko, henkilöhahmo Ihmisen osa -näytelmästä. Myös Kiasman kävijät ovat valinneet punaisen. Kiasman kävijämittari on kerännyt tietoa Tosi kyseessä -näyttelyyn tutustuneista. Tutkimuksessa on tähän mennessä selvinnyt muun muassa, että punainen on kävijöiden vankasti suosituin lempiväri. Lue lisää

Lauri Anttila: Tosi kyseessä -näyttelyn avajaispuhe Kiasmassa 1.11.2012

Hyvät kutsuvieraat,

Nyt avattava näyttely on laajin temaattinen näyttely Kiasman historiassa. Sen teemana on, kuten nimestäkin voi päätellä, dokumentti ja dokumentaarinen taide. Ehkä ensi kerran tätä aihetta on käsitelty näin laajasti Suomessa. Näyttelystä on myös tehty ansiokas luettelo ja haluan heti alkuun siteerata siitä Saara Hacklinin artikkelin avausta:

”Onko tähti dokumentti? Onko virrassa pyörivä kivi dokumentti? Onko elävä eläin dokumentti? Ei. Mutta valokuvat ja luettelot tähdistä, kivet mineralogisessa museossa sekä eläintarhassa luetteloidut ja näytteillä olevat eläimet ovat dokumentteja” Näin Hacklin siteeraa Suzanne Brietä. Saan tästä hyvän sillan teokseen, joka avaa tämän näyttelyn aihepiiriä. Lue lisää