Kiasman kansainvälinen arki

Nykytaiteen museossa suuri osa päivittäisestä työstä tapahtuu näkymättömissä, jäävuoren huipun alla. Se on enimmäkseen tulevaisuuden työstämistä, ei heti tässä hetkessä näkyvää ja vaikuttavaa. Viime aikoina paljon puhuttu ”kansainvälisyys” on sisäänkirjoitettuna näihin museon arkirutiineihin ja tietysti itse ydinasiaan, nykytaiteeseen.

Tärkeän osan museon kansainvälisestä arjesta muodostaa lähes päivittäiset tapaamiset Kiasmaan tulevien ulkomaisten asiantuntijavieraiden kanssa. Nämä kohtaamiset ovat normaali osa museoammatillisen väen toimenkuvaa, josta ei julkisuudessa erikseen rummuteta. Kiinnostaviin ulkomaisiin vierailijoihin kuuluvat tietysti myös ne taiteilijat, jotka saapuvat kutsuttuina paikalle näyttelyiden yhteydessä tai toisinaan oma-aloitteisesti esittelemään teoksiaan. Informaatiota ja näyttelyehdotuksia tulee runsain mitoin myös muita kanavia pitkin. Suomen rajojen ulkopuolelta tulee säännöllisesti myös kyselyitä alan työharjoittelumahdollisuuksista. Viime aikoina liikkeellä on ollut erityisen runsaasti skandinaavisista naapurimaista tulleita kollegoita. Se lienee merkki myös taidetoimijoiden saralla uudelleen viriävästä kiinnostuksesta ja tarpeesta pohjoismaiseen yhteistyöhön. Kiasma vaikuttaa edelleen kiinnostavan monin tavoin ja sen asiantuntemukseen luotetaan.

Yleisölle näkyvämpi osa Kiasman kansainvälisestä toiminnasta on erityyppiset puhetilaisuudet, jotka toteutetaan useimmiten yhteistyössä paikallisten tahojen kanssa. Kevätkaudella 2012 näissä tilaisuuksissa keskustellaan mm. taiteen välittämisestä sekä nykytaiteen roolista osana nopeasti muuttuvaa maailmanpolitiikkaa. Nykytaiteen ajankohtaisimpien vaikuttajahahmojen puheenvuoroja tullaan kuulemaan livenä Kiasmassa kevään mittaan Helsingin kansainvälisen taiteilijaohjelman HIAPin organisoimissa yleisötilaisuuksissa. Helsinkiin saapuvat puhumaan mm. tänä vuonna järjestettävien Manifesta-biennaalin ja Kasselin documentan edustajia sekä eurooppalaisten nykytaiteen museoiden johtajia. Nykytaide, sen näyttelyinstituutiot ja niiden tehtävät, olemassaolo ja tulevaisuus ovat kuuman keskustelun kohteena monissa Euroopan maissa. Tässäkin suhteessa Kiasman toiminta ja asema nykytaiteen kentällä asettuu reaaliajassa laajempaan kansainväliseen yhteyteen.

Kiasmalaiset ovat myös itse aktiivisesti liikekannalla ja toimivat alan ammattilaiskentillä. Museon edustajia kutsutaan vuosittain osallistumaan erilaisiin alan tapahtumiin puhumaan, kuratoimaan, jyryttämään tai palkintoraateihin. Verkostoitumista voi harjoittaa myös museoalan kansainvälisen järjestötoiminnan puitteissa. Monilla taidemuseon erikoisammattiryhmillä on lisäksi oman alansa asiantuntijaverkostot ja vuosittaiset konferenssinsa, joihin Kiasmassa toimivat konservaattorit ja taidelogistikko säännöllisesti osallistuvat.

Käytännössä kansainvälinen yhteistyö todentuu ja tulee näkyväksi taidemuseon näyttely- ja kokoelmatoiminnassa. Lähitulevaisuudessa Kiasma tekee yhteistyötä mm. Tukholman Moderna museetin ja itävaltalaisen Thyssen-Bornemisza Art Contemporaryn, samoin kuin lukuisten eurooppalaisten gallerioiden kanssa. Yksi museoiden vakiintuneisiin kansainvälisiin yhteistyömuotoihin kuuluu taideteosten lainaamiset näyttelyihin. Teosten saaminen lainaksi ei kuitenkaan ole koskaan itsestäänselvyys. Siihen vaikuttaa näyttelyä suunnittelevan museon tunnettuus ja luotettava maine. Vastaavasti Kiasman hallussa kokoelmissa olevat teokset liikkuvat ahkerasti lainoina eri näyttelyissä myös Suomen ulkopuolella. Kyse ei ole pelkästään suomalaisen nykytaiteen liikkuvuudesta, vaan usein lainaksi pyydetään myös Kiasman kokoelmissa olevien ulkomaisten taiteilijoiden teoksia. Viime vuonna saattoi mm. Lontoossa ihailla laajassa Frank Stellan näyttelyssä Kiasman kokoelmista lainattua maalausta ja Wienin Kunsthistorisches Museumissa monumentaalista Jan Fabren piirustusta.

Aito kansainvälisyys syntyy nykytaiteenkin maailmassa konkreettisen yhteistyön kautta. Vastavuoroisuus toimii parhaiten resursseiltaan, arvoiltaan ja tavoitteiltaan tasapainossa olevien toimijoiden välillä. Uskottavaa roolia tai vetovoimaa kansainvälisellä taidemuseokentällä ei voi ostaa, vaan se syntyy pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella työllä, josta suurin osa on kulissien takana tapahtuvaa arkista puurtamista – sitä jäävuoren huipun pinnan yllä pitelemistä.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

ARS 11 yhdessä tehden

Vaikka Kiasman ARS 11 -näyttely Helsingissä lähenee loppuaan, eri puolilla Suomea tapahtuu vielä. Kajaanin taidemuseossa on esillä marraskuun loppuun Täällä Afrikka -näyttely, joka on toteutettu yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton ja K.H. Renlundin museon kanssa. Esillä on myös taiteilija Anne Siirtolan yhteisötaideprojekti Nälkämaan laulu, jonka taiteilija toteutti kajaanilaisten maahanmuuttajien kanssa. Oulussa ARS 11 -kokonaisuuteen liittyvät näyttelyt ovat esillä vuoden 2012 alkuun asti. Taidemuseolla nähdään Hämeenlinnasta Ouluun jatkanut näyttely Afrikan Tähtiä sekä eteläafrikkalaisen Jodi Bieberin valokuvia. Myös Oulussa hankkeet on toteutettu yhteistyössä paikallisten tahojen sekä valtakunnallisten toimijoiden kanssa.

Yhteistyö eri toimijoiden ja kulttuurilaitosten välillä onkin osoittautunut ARS 11 -satelliittinäyttelyiden tärkeimmäksi voimavaraksi. Kansainvälisiin yhteistyöhankkeisiin on helpompaa lähteä mukaan, kun ne tehdään joukolla. Yksittäisen toimijan voimavarat ja taloudelliset resurssit riittävät harvoin kovin pitkälle, kun projektiin sisältyy muun muassa ulkomaankuljetuksia ja ulkomaisten taiteilijoiden matkoja. ARS 11 -satelliittiprojektin myötä taidemuseot ja valokuvakeskukset löysivät uusia kumppaneita tai herättelivät vanhoja yhteistyösuhteita uudelleen. Mukanaolo yhteisen laajan projektin toteuttamisessa on toiminut myös hyvänä oppimisalustana uudelle, kun kokemuksia on vaihdettu suuntaan jos toiseenkin kansainvälisen näyttelytyön kiemuroista.

Hienoa on myös se, kuinka monessa kaupungissa ympäri Suomen ARS 11 -satelliittinäyttelypaikkojen innoittamana paikallinen kulttuurisektori on lähtenyt innostuneena mukaan yhteiseen Afrikka-teemaan useammankin kuukauden ajaksi. Hämeenlinnassa Afrikka-teema oli mukana Art-Häme viikoilla, ja samoin Kouvolassa teema laajeni kaupunkiin myös taidemuseon ulkopuolisiin tapahtumiin. Oulussa kulttuurisektorin toimijat polkaisivat yhdessä pystyyn kokonaisen Afrikka Oulussa -tapahtumasarjan, joka levittäytyi taidemuseon ja Pohjoisen valokuvakeskuksen ohella myös muihin kulttuurilaitoksiin.

ARS 11 -satelliittinäyttelyiden hanke osoittautui toimivaksi verkostoksi, jossa asioita tehdään yhdessä tietoja ja kokemuksia vaihtaen, ja yhteisiä projekteja tehden. Kiasmalle hankkeen erityinen rikkaus on ollut siinä, että olemme sen myötä saaneet 11 erilaista näkökulmaa oman ARS 11 -näyttelymme rinnalle; se, mitä nähdään Kiasma-rakennuksessa, onkin vain osa koko ARS 11 -kokonaisuuden sisällöstä.  Toisenlaisia näkökulmia teemaan on ollut, ja on osin edelleen, esillä Hämeenlinnassa, Kajaanissa, Kokkolassa, Kouvolassa, Kuopiossa, Maarianhaminassa, Oulussa, Tukholmassa ja Turussa.

On ollut kiinnostavaa kuulla, kuinka valittu teema ja sen pohjalta toteutettu näyttely ja tapahtumat on otettu yleisön puolelta vastaan eripuolilla maata. Monet näyttelypaikat ovat keränneet lähes ennätysyleisöjä, joten vaikuttaa siltä, että hanke on ollut varsin onnistunut.

Kati Kivinen, amanuenssi

Matkakohteena ARS 11 – Maarianhamina

Amanuenssi Patrik Nyberg raportoi Maarianhaminan ARS 11 -satelliittinäyttelyn avajaistunnelmista

Maarianhaminan satelliittinäyttely ”Water and Waste” avattiin Maarianhaminan taidemuseossa 10. toukokuuta upeassa kevätsäässä. Avajaisvieraita riitti silti, ilahduttavan paljon oli lapsia ja tunnelma oli ylipäätään tuttavallisen kodikas.

Saarimaakunnassa tuskin olisi voinut valita luontevampaa ja paikallisesti merkityksellisempää tapaa lähestyä ARS-teemoja kuin vesi. Ahvenanmaalle asettuneen Rita Jokirannan videoinstallaatio Here and Beyond (2011) ottaa tilan ja katsojan haltuunsa kokonaisvaltaisesti, istuttaa meditatiiviseen paikkaan, jossa meren ja mielen raja hämärtyy. Yinka Shonibare ja Makode Linde viittaavat teoksissaan kauppamerenkulkuun kulttuurien sekoittumisen ja kolonialismin näkökulmasta. Merien ylittämisen yllykkeinä ovat olleet vieraiden maiden lupaamat rikkaudet.

Bright Ugochukwu Eken installaatio Acid Rain (2005-2011) muistuttaa sittemmin läpeensä globalisoituneista markkinoista ja siitä kuinka Nigeriasta meidänkin rannoillemme rahdattavan öljyn lisähintana on tuotantoalueiden veden saastuminen. Puhtaasta vedestä uhkaa tulla ylellisyystuote kuten Ahvenanmaan vesiltä ongituista muinaisista samppanjapulloista, joita voi ihmetellä saman katon alla historiallisessa museossa. Pienissä muovipusseissa, joita on peräti 7000, kimaltelee tuhkaan sekoitettua vettä. Tällaisen ”Poseidonin tähdistön” luomiseen tarvittiin taiteilijan lisäksi valtava määrä paikallisia käsipareja. Vapaaehtoisvoimin muodostuikin aito yhteisötaideteos. Precis! Vuoropuhelustahan ARS-näyttelyssä on kyse.