Mestarin kotiinpaluu

Latvian toiseksi suurin kaupunki Daugavpils – suomalaisittain Väinänlinna – sai uuden kulttuurikohteen. Se on omistettu vuosina 1903-1970 eläneelle Marcus Yakovlevich Rothkowitzille, joka jäi historiaan amerikkalaisena taidemaalarina Mark Rothkona. Hän oli vasta 10-vuotias muuttaessaan perheineen Yhdysvaltoihin, missä hän teki koko taiteellisen uransa. Tänä vuonna on siis kulunut 110 vuotta Rothkon syntymästä ja 100 vuotta hänen lähdöstään Latviasta.

Huhtikuun 24. päivänä avattu Daugavpils Mark Rothko Art Centre on saanut pitkäaikaiseen lainaan Rothkon perheeltä kuusi maalausta, jotka ovat nyt esillä 1830-luvulta peräisin olevan linnoituksen asevarastossa. Rakennus on kunnostettu Euroopan Unionin tuella ja se valittiin Latvian vuoden 2012 parhaaksi rakennukseksi restauroitujen kohteiden sarjassa.

Tulevaisuudessa esillä olevia Rothkon teoksia on tarkoitus vaihtaa kolmen vuoden välein. Muissa keskuksen tiloissa on esillä valokuvia ja muuta dokumenttimateriaalia taiteilijan elämästä sekä erityinen hiljaisuuden huone mietiskelyyn. Sen esikuvana on ollut Houstonissa sijaitseva, vuonna 1971 avattu Rothko-kappeli, jossa on pysyvästi esillä vaikuttava sarja suuria tummanpuhuvia maalauksia. Kiasmassa Rothko oli meditatiivisen keskitetysti esillä avajaisvuoden 1998 syksyllä yhden teoksen näyttelyssä ”Näkökulma modernismiin: Mark Rothko”.

Muissa Rothko-keskuksen tiloissa Daugavpilsissä on avajaisnäyttelyssä mukana omissa osastoissaan mm. amerikkalainen William Scarf ja brittiläinen Peter Griffin sekä keraamikko Pēters Martinsons ja muita paikallisia taiteilijoita. Toiminta-ajatukseen kuluu näyttelyiden lisäksi myös residenssitoimintaa ja monenlaisten kulttuuritapahtumien järjestämistä. Keskuksen tavoitteena on houkutella Daugavpilsiin turisteja maailmankulun taiteilijan nimellä.

Mark Rothkoa on muistettu jo aiemminkin hänen synnyinkaupungissaan. Vuonna 2003, taiteilijan syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi, paljastettiin hänelle omistettu, kulmikkaan tiimalasin mallinen muistomerkki. Kaupungin ja samoin Rothkowitzin suvun historiaan kuuluu vahvasti juutalainen kulttuuri. Rothkon perilliset ovat panostaneet isänsä syntymäkaupunkiin myös vastaamalla paikallisen synagogan kunnostuksesta. Mark Rothkon tytär Kate Rothko Prizel ja poika Christopher Rothko olivat myös läsnä taidekeskuksen avajaisissa.

Suomalaista menoa avajaisissa edusti muusikko Kimmo Pohjonen musiikkityöpajoineen ja konsertteineen. Keskuksen tulevaan kulttuuriohjelmaan näyttääkin kuuluvan paljon musiikkia aina klassisesta jazziin. Kesäkuussa on luvassa konserttisarja, joka esittelee Mark Rothkon lempisäveltäjien musiikkia.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

www.rothkocenter.com
YLE: Latvialaiskaupunki etsii nousua Rothkosta

Seniorien kanssa New Yorkissa

Viime kesänä Kiasmassa Camouflage-näyttelyssä ilahduttaneet Riitta Ikosen ja Karoline Hjorthin valokuvat luonnonantimiin puetuista norjalaisvanhuksista olivat juuri esillä newyorkilaisyleisölle. Niiden seurana oli viime vuoden kesällä Suomessa otettuja uusia henkilökuvia sekä aivan tuoreeltaan New Yorkissa paikallisten seniorien kanssa tehtyjä muotokuvia ja niihin liittyviä pukuja.

Suomalaisnorjalaisen työparin näyttely Eyes as Big as Plates (Lautasenkokoiset silmät) oli esillä maalis-huhtikuun aikana studio- ja näyttelytila Pioneer Worksissa. Näyttely kuului Recess-organisaation järjestämään residenssiohjelmaan, jonka puitteissa taiteilija voi käyttää tiloja foorumina kaikenlaisille avoimille ja yhteisöllisille kokeiluille. Näyttelyn aikana ja lopuksi järjestettiin performanssitapahtumat, joissa taiteilijat kertoivat projektin synnystä ja prosessista.  Mukana oli projektin aikana syntyneitä pukuja, valokuvia ja esineitä sekä tietysti kuvissa poseeraavia eläkeläismalleja.

Ikonen ja Hjorth ottavat paraikaa osaa myös kaupungin kulttuuritoimen ylläpitämään residenssiohjelmaan SPARC – Seniors Partnering with Artists Citywide, joka on nimensä mukaisesti vanhemmalle väestönosalle suunnattu kulttuurihanke. Sen yhteydessä he työskentelevät City Hall Senior Centerin asukkaiden kanssa. Tuloksena työpajoista on ollut mm. seniorimanhattanilaisten suunnittelemia pukuja, joiden taustalla on ollut heidän kertomiaan tarinoita, heidän koko persoonansa ja kulttuurinen taustansa. Residenssiprojektin osana tulee olemaan toukokuun lopulla Chinatownissa pidettävä julkinen esitys sekä asuista järjestetty näyttely Christopher Henry galleriassa kesäkuussa.

“Eyes as Big as Plates #Bob” ©Karoline Hjorth & Riitta Ikonen

“Eyes as Big as Plates #Bob” ©Karoline Hjorth & Riitta Ikonen

Seniorien tarinoiden pohjalta Riitta Ikonen ja Karoline Hjorth ovat toteuttaneet myös valokuvamuotokuvia, joissa malli on sijoitettu maisemaan asustettuna kuvausympäristöstä löytyneeseen luonnonmateriaaliin. Päämääränä on ylistää elettyä elämää ja korostaa ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä. Lisäksi valokuvissa on viittauksia amerikkalaiseen kansanperinteeseen. Myös Norjassa ja Suomessa otetuilla, samaan sarjaan kuuluvilla kuvilla on vastaava visuaalinen tai ajatuksellinen linkki paikallisiin traditioihin, kuten sanalaskuihin tai sanontoihin.

Empaattinen, mutta samalla sekä tekijöiltä että osallistujilta rohkeutta ja paneutumista vaativa idea toimii eri puolilla maailmaa, siellä missä eri-ikäisiä ihmisiä on.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Blogiraportti kuvan “Eyes as Big as Plates #Bob” tekoprosessista: eyesasbigasplates.wordpress.com

Kiasman kansainvälinen arki

Nykytaiteen museossa suuri osa päivittäisestä työstä tapahtuu näkymättömissä, jäävuoren huipun alla. Se on enimmäkseen tulevaisuuden työstämistä, ei heti tässä hetkessä näkyvää ja vaikuttavaa. Viime aikoina paljon puhuttu ”kansainvälisyys” on sisäänkirjoitettuna näihin museon arkirutiineihin ja tietysti itse ydinasiaan, nykytaiteeseen.

Tärkeän osan museon kansainvälisestä arjesta muodostaa lähes päivittäiset tapaamiset Kiasmaan tulevien ulkomaisten asiantuntijavieraiden kanssa. Nämä kohtaamiset ovat normaali osa museoammatillisen väen toimenkuvaa, josta ei julkisuudessa erikseen rummuteta. Kiinnostaviin ulkomaisiin vierailijoihin kuuluvat tietysti myös ne taiteilijat, jotka saapuvat kutsuttuina paikalle näyttelyiden yhteydessä tai toisinaan oma-aloitteisesti esittelemään teoksiaan. Informaatiota ja näyttelyehdotuksia tulee runsain mitoin myös muita kanavia pitkin. Suomen rajojen ulkopuolelta tulee säännöllisesti myös kyselyitä alan työharjoittelumahdollisuuksista. Viime aikoina liikkeellä on ollut erityisen runsaasti skandinaavisista naapurimaista tulleita kollegoita. Se lienee merkki myös taidetoimijoiden saralla uudelleen viriävästä kiinnostuksesta ja tarpeesta pohjoismaiseen yhteistyöhön. Kiasma vaikuttaa edelleen kiinnostavan monin tavoin ja sen asiantuntemukseen luotetaan.

Yleisölle näkyvämpi osa Kiasman kansainvälisestä toiminnasta on erityyppiset puhetilaisuudet, jotka toteutetaan useimmiten yhteistyössä paikallisten tahojen kanssa. Kevätkaudella 2012 näissä tilaisuuksissa keskustellaan mm. taiteen välittämisestä sekä nykytaiteen roolista osana nopeasti muuttuvaa maailmanpolitiikkaa. Nykytaiteen ajankohtaisimpien vaikuttajahahmojen puheenvuoroja tullaan kuulemaan livenä Kiasmassa kevään mittaan Helsingin kansainvälisen taiteilijaohjelman HIAPin organisoimissa yleisötilaisuuksissa. Helsinkiin saapuvat puhumaan mm. tänä vuonna järjestettävien Manifesta-biennaalin ja Kasselin documentan edustajia sekä eurooppalaisten nykytaiteen museoiden johtajia. Nykytaide, sen näyttelyinstituutiot ja niiden tehtävät, olemassaolo ja tulevaisuus ovat kuuman keskustelun kohteena monissa Euroopan maissa. Tässäkin suhteessa Kiasman toiminta ja asema nykytaiteen kentällä asettuu reaaliajassa laajempaan kansainväliseen yhteyteen.

Kiasmalaiset ovat myös itse aktiivisesti liikekannalla ja toimivat alan ammattilaiskentillä. Museon edustajia kutsutaan vuosittain osallistumaan erilaisiin alan tapahtumiin puhumaan, kuratoimaan, jyryttämään tai palkintoraateihin. Verkostoitumista voi harjoittaa myös museoalan kansainvälisen järjestötoiminnan puitteissa. Monilla taidemuseon erikoisammattiryhmillä on lisäksi oman alansa asiantuntijaverkostot ja vuosittaiset konferenssinsa, joihin Kiasmassa toimivat konservaattorit ja taidelogistikko säännöllisesti osallistuvat.

Käytännössä kansainvälinen yhteistyö todentuu ja tulee näkyväksi taidemuseon näyttely- ja kokoelmatoiminnassa. Lähitulevaisuudessa Kiasma tekee yhteistyötä mm. Tukholman Moderna museetin ja itävaltalaisen Thyssen-Bornemisza Art Contemporaryn, samoin kuin lukuisten eurooppalaisten gallerioiden kanssa. Yksi museoiden vakiintuneisiin kansainvälisiin yhteistyömuotoihin kuuluu taideteosten lainaamiset näyttelyihin. Teosten saaminen lainaksi ei kuitenkaan ole koskaan itsestäänselvyys. Siihen vaikuttaa näyttelyä suunnittelevan museon tunnettuus ja luotettava maine. Vastaavasti Kiasman hallussa kokoelmissa olevat teokset liikkuvat ahkerasti lainoina eri näyttelyissä myös Suomen ulkopuolella. Kyse ei ole pelkästään suomalaisen nykytaiteen liikkuvuudesta, vaan usein lainaksi pyydetään myös Kiasman kokoelmissa olevien ulkomaisten taiteilijoiden teoksia. Viime vuonna saattoi mm. Lontoossa ihailla laajassa Frank Stellan näyttelyssä Kiasman kokoelmista lainattua maalausta ja Wienin Kunsthistorisches Museumissa monumentaalista Jan Fabren piirustusta.

Aito kansainvälisyys syntyy nykytaiteenkin maailmassa konkreettisen yhteistyön kautta. Vastavuoroisuus toimii parhaiten resursseiltaan, arvoiltaan ja tavoitteiltaan tasapainossa olevien toimijoiden välillä. Uskottavaa roolia tai vetovoimaa kansainvälisellä taidemuseokentällä ei voi ostaa, vaan se syntyy pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella työllä, josta suurin osa on kulissien takana tapahtuvaa arkista puurtamista – sitä jäävuoren huipun pinnan yllä pitelemistä.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi