Egopolitiikkaa

Juuri alkaneen Venetsian biennaalin puheenaiheeksi noussee kiinalaisen taiteilijan Ai Weiwein näkyvä läsnäolo näyttävine töineen. Hän on mukana sekä Saksan paviljongin ryhmänäyttelyssä että kahdella suurella installaatiollaan yksityisnäyttelyssä, joka jakaantuu kahteen eri paikkaan Venetsiassa.

Sant’Antonin kirkossa on esillä uunituore installaatio S.A.C.R.E.D., jonka aiheena on kuvittavan kirjaimellisesti Ai Weiwein vuonna 2011 kotimaassaan kärsimä vankilatuomio.  Se herätti aikanaan kansainväliset ihmisoikeusaktivistit ja taideyhteisön protestoimaan hänen vapauttamisensa puolesta. Vielä vuoden 2011 Venetsian biennaalissa viestittiin joka paikassa FREE AI WEIWEI.  Nyt hän on vapaana, mutta ei kuitenkaan vapaa: taiteilijan äiti Gao Ying edusti poikaansa biennaalin lehdistö- ja avajaispäivinä, koska Ai Weiwei ei saanut viranomaisilta matkustuslupaa.

S.A.C.R.E.D.

Ai Weiwei, S.A.C.R.E.D., 2013. Yksityiskohta installaatiosta. Kuva: Stefano Rellandini/Reuters.

Vastoinkäymiset eivät ole kesyttäneet Ai Weiweitä. Avoimesti poliittinen, viranomaisia ja koko yhteiskuntajärjestelmää kritisoiva teos S.A.C.R.E.D. koostuu kuudesta laatikkomaisesta näyttämöstä, joiden sisälle kurkistaessa avautuu dioraaman kaltainen hyperrealistinen kohtaus vankilaoloista. Jopa taiteilijan nukkuessa ja kylpyhuoneasioilla kaksi vartijaa seisoo hänen vieressään.

Teoksen osat valmistettiin Kiinassa, mutta taiteilija ei ole suostunut paljastamaan miten hänen onnistui kuljettaa ne ulos maasta. Vaikka Venetsiassa on tavanomaista, että biennaalin aikoihin nykytaidetta on esillä myös vanhoissa kirkoissa, Ai Weiwein henkilökohtainen kärsimysnäytelmä saa tästä sakraalista ympäristöstä lisädramatiikaa.

Toinen osa Ai Weiwein yksityisnäyttelyä on esillä Venetsiassa entisessä luostarissa Giudeccan saarella. Siellä on esillä uusi versio installaatiosta Straight. Päällepäin minimalistiselta materiaalikoosteelta näyttävä teos koostuu yli sadasta tonnista ruostepintaista harjaterästä, joka on peräisin vuoden 2008 maanjäristyksessä Sichuanissa romahtaneista kouluista. Katastrofi vaati yli 5000 koululaisen hengen ja osasyynä uhrien suureen määrään pidettiin koulujen puutteellista rakennustapaa.

Bang

Ai Weiwei, Bang, 2010-2013. Yksityiskohta installaatiosta. Kuva © Roman Mensing. Courtesy the German Pavilion.

Biennaalipuistossa Giardinissa Ai Weiwei on kutsuttu Saksan paviljonkiin neljän taiteilijan ryhmänäyttelyyn.  Teoksessaan Bang hän palaa usein aiemmin käyttämäänsä materiaaliin, kiinalaiseen antiikkiin ja perinteiseen käsityöhön. 886 puisesta jakkarasta rakentuu sokkeloinen organismi, jossa kunkin käsin valmistetun jakkaran yksilölliset piirteet alistuvat kokonaisuuden hyväksi.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

ARS 11 yhdessä tehden

Vaikka Kiasman ARS 11 -näyttely Helsingissä lähenee loppuaan, eri puolilla Suomea tapahtuu vielä. Kajaanin taidemuseossa on esillä marraskuun loppuun Täällä Afrikka -näyttely, joka on toteutettu yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton ja K.H. Renlundin museon kanssa. Esillä on myös taiteilija Anne Siirtolan yhteisötaideprojekti Nälkämaan laulu, jonka taiteilija toteutti kajaanilaisten maahanmuuttajien kanssa. Oulussa ARS 11 -kokonaisuuteen liittyvät näyttelyt ovat esillä vuoden 2012 alkuun asti. Taidemuseolla nähdään Hämeenlinnasta Ouluun jatkanut näyttely Afrikan Tähtiä sekä eteläafrikkalaisen Jodi Bieberin valokuvia. Myös Oulussa hankkeet on toteutettu yhteistyössä paikallisten tahojen sekä valtakunnallisten toimijoiden kanssa.

Yhteistyö eri toimijoiden ja kulttuurilaitosten välillä onkin osoittautunut ARS 11 -satelliittinäyttelyiden tärkeimmäksi voimavaraksi. Kansainvälisiin yhteistyöhankkeisiin on helpompaa lähteä mukaan, kun ne tehdään joukolla. Yksittäisen toimijan voimavarat ja taloudelliset resurssit riittävät harvoin kovin pitkälle, kun projektiin sisältyy muun muassa ulkomaankuljetuksia ja ulkomaisten taiteilijoiden matkoja. ARS 11 -satelliittiprojektin myötä taidemuseot ja valokuvakeskukset löysivät uusia kumppaneita tai herättelivät vanhoja yhteistyösuhteita uudelleen. Mukanaolo yhteisen laajan projektin toteuttamisessa on toiminut myös hyvänä oppimisalustana uudelle, kun kokemuksia on vaihdettu suuntaan jos toiseenkin kansainvälisen näyttelytyön kiemuroista.

Hienoa on myös se, kuinka monessa kaupungissa ympäri Suomen ARS 11 -satelliittinäyttelypaikkojen innoittamana paikallinen kulttuurisektori on lähtenyt innostuneena mukaan yhteiseen Afrikka-teemaan useammankin kuukauden ajaksi. Hämeenlinnassa Afrikka-teema oli mukana Art-Häme viikoilla, ja samoin Kouvolassa teema laajeni kaupunkiin myös taidemuseon ulkopuolisiin tapahtumiin. Oulussa kulttuurisektorin toimijat polkaisivat yhdessä pystyyn kokonaisen Afrikka Oulussa -tapahtumasarjan, joka levittäytyi taidemuseon ja Pohjoisen valokuvakeskuksen ohella myös muihin kulttuurilaitoksiin.

ARS 11 -satelliittinäyttelyiden hanke osoittautui toimivaksi verkostoksi, jossa asioita tehdään yhdessä tietoja ja kokemuksia vaihtaen, ja yhteisiä projekteja tehden. Kiasmalle hankkeen erityinen rikkaus on ollut siinä, että olemme sen myötä saaneet 11 erilaista näkökulmaa oman ARS 11 -näyttelymme rinnalle; se, mitä nähdään Kiasma-rakennuksessa, onkin vain osa koko ARS 11 -kokonaisuuden sisällöstä.  Toisenlaisia näkökulmia teemaan on ollut, ja on osin edelleen, esillä Hämeenlinnassa, Kajaanissa, Kokkolassa, Kouvolassa, Kuopiossa, Maarianhaminassa, Oulussa, Tukholmassa ja Turussa.

On ollut kiinnostavaa kuulla, kuinka valittu teema ja sen pohjalta toteutettu näyttely ja tapahtumat on otettu yleisön puolelta vastaan eripuolilla maata. Monet näyttelypaikat ovat keränneet lähes ennätysyleisöjä, joten vaikuttaa siltä, että hanke on ollut varsin onnistunut.

Kati Kivinen, amanuenssi

Matkakohteena ARS 11 – Maarianhamina

Amanuenssi Patrik Nyberg raportoi Maarianhaminan ARS 11 -satelliittinäyttelyn avajaistunnelmista

Maarianhaminan satelliittinäyttely ”Water and Waste” avattiin Maarianhaminan taidemuseossa 10. toukokuuta upeassa kevätsäässä. Avajaisvieraita riitti silti, ilahduttavan paljon oli lapsia ja tunnelma oli ylipäätään tuttavallisen kodikas.

Saarimaakunnassa tuskin olisi voinut valita luontevampaa ja paikallisesti merkityksellisempää tapaa lähestyä ARS-teemoja kuin vesi. Ahvenanmaalle asettuneen Rita Jokirannan videoinstallaatio Here and Beyond (2011) ottaa tilan ja katsojan haltuunsa kokonaisvaltaisesti, istuttaa meditatiiviseen paikkaan, jossa meren ja mielen raja hämärtyy. Yinka Shonibare ja Makode Linde viittaavat teoksissaan kauppamerenkulkuun kulttuurien sekoittumisen ja kolonialismin näkökulmasta. Merien ylittämisen yllykkeinä ovat olleet vieraiden maiden lupaamat rikkaudet.

Bright Ugochukwu Eken installaatio Acid Rain (2005-2011) muistuttaa sittemmin läpeensä globalisoituneista markkinoista ja siitä kuinka Nigeriasta meidänkin rannoillemme rahdattavan öljyn lisähintana on tuotantoalueiden veden saastuminen. Puhtaasta vedestä uhkaa tulla ylellisyystuote kuten Ahvenanmaan vesiltä ongituista muinaisista samppanjapulloista, joita voi ihmetellä saman katon alla historiallisessa museossa. Pienissä muovipusseissa, joita on peräti 7000, kimaltelee tuhkaan sekoitettua vettä. Tällaisen ”Poseidonin tähdistön” luomiseen tarvittiin taiteilijan lisäksi valtava määrä paikallisia käsipareja. Vapaaehtoisvoimin muodostuikin aito yhteisötaideteos. Precis! Vuoropuhelustahan ARS-näyttelyssä on kyse.