Markus Heikkerö, Nocturne, 2011. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen
Markus Heikkerö, Nocturne, 2011. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

2000-luvun yömaisemassa ei kuulu ruislinnun laulua

Vaikuttavan kokoisessa teoksessa korostuvat valo ja väri sekä laajat, näynomaiset maailmat. Markus Heikkerön maalaus on yöllisiin tunnelmiin sukeltava Nocturne.

Nocturne-nimellä tunnetut yömaisemat ja illan hämärä olivat suosittu aihe taidemaalarien keskuudessa 1800-luvulla. Pimeys koettiin rajatilana, jossa tavallinen maisema muuttui salaperäiseksi ja jopa pelottavaksi. Pehmeä hämäryys kietoi maiseman mystiseen tunnelmaan.

Aihe oli tunnettu myös romantiikan ajan säveltäjien ja runoilijoiden tuotannossa, kuten Chopinin pianomusiikissa tai Eino Leinon runoudessa, jota nykykuulijalle on tulkinnut muun muassa Vesa-Matti Loiri.

Heikkerön yömaalauksesta katsoja ei kuitenkaan löydä viitteitä kansallisromantiikkaan tai kuule korvissaan ruislinnun laulua. Miltei dystopisessa panoraamassa pohjoisen kesäyön maagiset hetket ovat vaihtuneet tuskan hikeä helmeilevään sielunmaisemaan ja täysikuu jäänyt painajaispilvien peittoon. 2000-luvun Nocturnen äärellä katsoja on mielikuvituksensa armoilla.

”Mielestäni mielikuvitus on merkityksellisin tieteenala”, toteaakin Markus Heikkerö. ”Olen kokenut, että iso kuvapinta on ollut paras tapa ilmaista uusia maailmoja, joita haluan luoda.”

 Lähteet: Elämä on turhaa baby… -näyttelykirja (Kiasma), Ateneumin taidemuseon Nocturne-sivusto


Viestintäharjoittelija