Aasian biennaalisyksy

Taas on se joka toinen vuosi, kun Aasian eri maissa avataan suuria biennaalinäyttelyitä. Alun perin paikallisina tapahtumina aloittaneet biennaalit Koreassa, Kiinassa ja Taiwanissa ovat muuttuneet vuosien saatossa kansainvälisiksi. Siitä kertoo myös se, että useimmiten biennaalin taiteelliseksi johtajaksi tai kuraattoriksi kutsutaan alan asiantuntija Aasian ulkopuolelta. Tiheään asutuissa maissa biennaalien kävijämäärät mitataan sadoissa tuhansissa. Huippuvuosina määrä ylittää miljoonan.

Roger Hiorns, Untitled, 2011, sotilaslentokoneen moottori, tuli ja nuorukainen.  ©Corvi-Mora, London, Luhring Augustine, New York, Annet Gelink, Amsterdam. ©Photo: Roger Hiorns. Courtesy of the artist and Taipei Biennial 2014.

Roger Hiorns, Untitled, 2011, sotilaslentokoneen moottori, tuli ja nuorukainen. ©Corvi-Mora, London, Luhring Augustine, New York, Annet Gelink, Amsterdam. ©Photo: Roger Hiorns. Courtesy of the artist and Taipei Biennial 2014.

Etelä-Koreassa avataan syyskuussa kolme eri biennaalia: Soulissa, Gwangjussa ja Busanissa. Mediataiteen biennaalin Mediacity Seoulin (2.9.-23.11.) on koonnut poikkeuksellisesti paikallinen elokuvantekijä Park Chan-kyong. Hän on nimennyt kuratoimansa kokonaisuuden kolmella avainsanalla Ghosts, Spies, and Grandmothers. Haamut viittaavat historian unohtamiin henkisiin perinteisiin, jotka nyt tuodaan esiin nykytaiteilijoiden teoksissa. Vakooja-teema liittyy Aasiassa koettuun kolonialismiin sekä yhteiskunnalliseen aktivismiin ja poliittisiin muutoksiin. Isoäiti edustaa tässä yhteydessä elossa olevia silminnäkijöitä edellä mainittuihin historiallisiin ja henkisiin muutoksiin.

Kymmenes Gwangjun biennaali on esillä 5.9.-9.11. Sen taiteellisena johtajan toimii Jessica Morgan, yksi Lontoon Tate Galleryn kuraattoreista. Talking Heads -bändin biisistä lainattu nimi Burning Down the House käsittelee tulta, palamisen ja muutosten prosesseja, tuhoa ja uusiutumista. Mukaan on kutsuttu 105 taiteilijaa 36 eri maasta. Biennaali tuottaa 35 uutta komissioteosta.

Busanin biennaali järjestetään 20.9.-22.11. Sen päänäyttelyn taiteellinen johtaja on Olivier Kaeppelin, ranskalainen taidekriitikko ja Fondation Maeghtin johtaja. Nimeksi on annettu biennaalinäyttelyyn sopivan laveasti Inhabiting the World. Ajatuksena on jatkuvaa kriisiä – taloudellista, ekologista, geopoliittista, eksistentialistista – potevan maailman kuvaaminen. Lisäksi Busanissa nähdään omana kokonaisuutena erityisnäyttely Asian Curatorial, jonka kokoavat nuoret aasialaiskuraattorit.

Taiwanissa yhdeksäs Taipein biennaali on avoinna 13.9.-4.1. Sen kuraattoriksi on kutsuttu ranskalainen Nicolas Bourriaud, jonka kokoama näyttely The Great Acceleration käsittelee taiteen globaalia, verkostoitunutta ekosysteemiä – ihmisten, eläinten, kasvien, koneiden, tuotteiden ja esineiden liittoa.

Taiwanin vastarannalla Kiinassa nähdään puolestaan 25.10.-25.1. jo kymmenes Shanghain biennaali. Sen pääkuraattorina toimii saksalainen Anselm Franke, joka on Berliinin Haus der Kulturen der Weltin kuvataiteesta ja elokuvasta vastaava kuraattori. Frankella on jo aiempaakin biennaalikokemusta, hän nimittäin kuratoi vuoden 2012 Taipein biennaalin.

Erik van Lieshoutin teos Manifesta 10 –biennaalissa. Kuva: Kati Kivinen.

Erik van Lieshoutin teos Manifesta 10 –biennaalissa. Kuva: Kati Kivinen.

Meitä lähinnä, Pietarissa, on käynnissä vielä lokakuun loppuun asti eurooppalainen, joka kerta eri kaupunkiin toteutettu biennaali Manifesta 10. Pääosin Eremitaasin eri tiloihin sijoitettujen teosten joukossa on sympaattinen, hollantilaisen Erik Van Lieshoutin tunneli-installaatio The Basement, joka kertoo museon kellarissa rottapoliiseina toimivien kissojen ja heitä hoitavien rouvien elämästä. Teos tekee näkyväksi tärkeää työtä tekevät museon asukit.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Tallennettu kategorioihin Kansainvälistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Miten tehdä parempia näyttelytekstejä – yleisöraadin neuvot kirjoittajalle

Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Kokosimme vuonna 2013 yleisöraadin auttamaan näyttelytekstien kehittämisessä. Haimme näkemystä siitä, mikä näyttelyteksteissä on toivottavaa ja mikä vältettävää. Mistä tiedosta on hyötyä, mikä on turhaa tai ärsyttävää?

Näitä raati toivoi

  1. Tekstin ja teoksen on oltava lähekkäin, jotta niiden yhteys on selvä. (Yksinkertaista mutta ei itsestään selvää!)
  2. Faktaa: tietoa taiteilijasta, teoksen synnystä, taiteilijan ajatuksista ja mahdollisesta tyylisuunnasta.
  3. Liittymäkohtia johonkin ennestään tuttuun, esim. omaan kokemukseen tai näyttelyn teemaan. Kun esitellään vieras asia, se pitää selittää.
  4. Tulkintaa voi auttaa korostamalla joitakin teoksen piirteitä, ehkä myös esittämällä kysymyksiä.
Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Toisessa tapaamisessa ryhmä antoi palautetta laatimistamme koeteksteistä. Tiivistin palautteen kuuteen ohjeeseen.

  1. Käytä helppoja sanoja ja arkisia ilmaisuja.
    Näitä pidettiin vaikeina: ”käsitteellinen tausta”, ”äänikollaasit”, ”maalauksen itseensä viittaava perinne”, ”pitkänomaiset, poikkileikkaukseltaan neliömäiset kappaleet”, ”kehollinen kokemus”, ”ympäristöömme piiloutuvat abstraktit rakenteet”.
  2. Konkreettinen esimerkki on parempi kuin abstrakti yleistys.
    Sano ”äänilevyt” mieluummin kuin ”musiikin tallentamiseen liittyvä välineistö”. Jos kerrot taiteilijan työskentelyn ulottuvan monille aloille, kerro myös, mille.
  3. Mene suoraan asiaan. Aloita teoksesta, jonka museokävijä näkee edessään, älä siitä, mitä muuta taiteilija on tehnyt.
  4. Huumori on hyvästä. Kirjoita letkeästi, jos se sopii teoksen tyyliin. Ei taide (aina) ole kuolemanvakavaa.
  5. Puhu suoraan lukijalle; aktivoi. Ei kannata kertoa, mitä ”katsoja” kokee teoksen ääressä. Katsoja lukee tekstisi. Häneltä voi kysyä, häntä voi kannustaa ja haastaa.
  6. Muista, kenelle kirjoitat. Älä kirjoita toisille ammattilaisille, jos näyttely on suunnattu laajalle yleisölle.

Sanna Hirvonen
Museolehtori

Lue lisää raadin työskentelystä.

Tallennettu kategorioihin Kiasma | Avainsanoina , | Jätä kommentti

”Ammattilaisten keskustelua keskenään” – Miten tehdä parempia näyttelytekstejä?

Tosi kyseessä -näyttely, kuvan teos: Topi Ruotsalainen: To Do, 2011. Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Tosi kyseessä -näyttely, kuvan teos: Topi Ruotsalainen, To Do, 2011. Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Teosten taustoja valottavat näyttelytekstit ovat asiakaspalvelun muoto, jota Kiasmassa on kehitetty pitkäjänteisesti. Tiedämme aiemman tutkimuksen ja palautteen perusteella, että moni tarvitsee nykytaiteen katsomiseen apua ja rohkaisua. On vaikea muodostaa käsitystä tai saada kiksejä sellaisesta, mikä tuntuu liian vieraalta, jopa käsittämättömältä. Taustatieto auttaa.

Raati apuun

Kiasma Hits -näyttelyn yhteydessä pyysimme tekstien tekoon apua niiden käyttäjiltä. Perustimme yleisöraadin, jonka avulla selvitimme, millaiset tekstit parhaiten auttaisivat tutustumaan näyttelyyn ja saamaan taiteesta enemmän irti. Raatiin kutsuimme joukon kulttuurinkuluttajia, joille nykytaide on melko vierasta. Kahdeksan naisen ryhmä kokoontui vuonna 2013 kolme kertaa.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla ryhmä perehtyi valikoituihin teoksiin ja teksteihin Tosi kyseessä -näyttelyssä. Haimme näkemystä siitä, mikä näyttelyteksteissä on toivottavaa ja mikä vältettävää. Toisessa tapaamisessa ryhmä tutustui muutamiin tulevan Kiasma Hits -näyttelyn teoksiin kuvien avulla. Teoksista oli laadittu vaihtoehtoisia koetekstejä, joista saimme ryhmän arviot. Kolmannella kerralla ryhmä antoi palautetta valmiista näyttelystä teksteineen.

Uskon, että sanavalmiin ryhmän neuvoista on hyötyä muillekin museotekstejä – ja ehkä muitakin tietotekstejä – kirjoittaville. Kooste ryhmän vinkeistä löytyy täältä.

Tosi kyseessä -näyttely, kuvan teos: Christian Boltanski: Monumentti (Purim-juhla), 1989. Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Tosi kyseessä -näyttely, kuvan teos: Christian Boltanski, Monumentti (Purim-juhla), 1989. Kuva: Helka Heinonen / Kiasma

Mikä muuttui?

Raadin kommentit vaikuttivat Kiasma Hits -näyttelyn teksteihin. Toimme teksteihin entistä enemmän taustatietoa taiteilijoista sekä nykytaiteen suuntauksista ja ilmiöistä. Teimme teksteistä vaihtelevan mittaisia, yleensä entistä pidempiä. Kiinnitimme enemmän huomiota tekstin ja teoksen sijoitteluun näyttelytilassa.

Ryhmän palaute valmiista näyttelystä kertoi, että olemme matkalla oikeaan suuntaan. Tekstejä pidettiin ymmärrettävinä ja sopivan pitkinä, ja niissä olevia tietoja ja anekdootteja kiiteltiin. Myös viimeisimmän kävijätutkimuksemme mukaan Kiasman kävijät ovat aiempaa tyytyväisempiä näyttelyissä tarjottavan taustatiedon määrään, luettavuuteen ja kiinnostavuuteen.

Mutta uskalsimmeko uudistua tarpeeksi?

Näyttelyn valmistuttua jäin miettimään, uskalsimmeko hyvästä yrityksestä huolimatta päästää tarpeeksi irti perinteisestä museotyylistä. Jokin tuntuu pistävän vastaan: ei kai museoammattilainen voi kirjoittaa taiteesta kuin maallikko, on sentään kuulostettava asiantuntijalta. Mutta kannattaisiko silti tulla puoliväliin vastaan? Vai olisiko kaikkein pahinta, jos kollegat luulisivat, ettemme ole huomanneet, että tässähän on kyse kehollisuudesta tai postkolonialismista?

Itse ajattelen näin: museotekstien tavoite ei ole oman asiantuntijuuden osoittaminen tai kollegojen vakuuttaminen. Niiden tavoite on yleisön palvelu. Siksi on uskallettava kirjoittaa niille, jotka tekstejä tarvitsevat.

Palaute Kiasman näyttelyteksteistä on jatkuvasti tervetullutta. Sitä voi lähettää esimerkiksi Kiasman Facebook- ja Twitter-kanavien kautta tai sähköpostina suoraan allekirjoittaneelle.

Sanna Hirvonen
Museolehtori

Otsikon lainaus on erään raatilaisen kommentti hänen lukemastaan koetekstistä.
Lue yleisöraadin neuvot näyttelytekstien kirjoittajalle.

Tallennettu kategorioihin Kiasma | Avainsanoina , | Jätä kommentti