Jaar palasi pohjolaan

Alfredo Jaar, 22 Women, 2014, 22 framed pigment prints, 132 light projectors, 132 tripods. Courtesy the artist, New York.

Alfredo Jaar, 22 Women, 2014, 22 framed pigment prints, 132 light projectors, 132 tripods.
Courtesy the artist, New York.

Kiasmasta tuttu taiteilija Alfredo Jaar on toteuttanut uusimman teoksensa Norjaan, Sørlandets Kunstmuseumiin Kristiansandiin. Minikokoisista kasvokuvista ja suuresta joukosta valonheittimiä koostuva installaatio 22 Naista on jatkoa Kiasmassa nähdylle kolmiosaiselle teokselle 3 Naista (2010).

Nyt Jaar on asettanut valokeilaan kaikkiaan 22 vaikuttajanaista eri puolilta maailmaa. Vaikka he kaikki ovat omissa maissaan ja yhteisöissään tärkeitä yhteiskunnallisia toimijoita ja aktivisteja, yksikään nimi ei vaikuta heti pääuutisissa tutulta. Heidän tärkeä työnsä jää usein maailmanpolitiikan – ja miespuolisten kollegoiden – varjoon. Vai mitä sinulle kertovat esimerkiksi nämä nimet: Bertha Oliva Hondurasista, Camila Vallejo Chilestä, Hawa Abdi Somaliasta, Jenni Williams Zimbabwesta, Kalpona Akhter Bangladeshista tai Lina Ben Mhenni Tunisiasta? Teoksellaan Jaar asettaa nämä aktiiviset naiset kirjaimellisesti valokeilaan ja kannustaa selvittämään keitä he oikein ovat.

Ei tässä vielä kaikki: taiteilijan haaveena on toteuttaa teoksen seuraava versio sadan naisen kuvien voimin. Tosin sekin on vain murto-osa niistä naisista, jotka eri puolilla maailmaa kamppailevat päivittäin ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja paremman elämän puolesta. Mutta jostain on syytä aloittaa.

Jaarin teos on esillä Kristiansandissa 15.2.2015 saakka.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Tallennettu kategorioihin Kansainvälistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Kuka määrää kaapin paikan

Donald Judd, Nimetön, 1989. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Donald Judd, Nimetön, 1989. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Nykytaiteen luonteeseen kuuluu kuvataiteen historian uudelleen tulkitseminen ja merkistöillä leikittely. Myös nykytaiteen kuratointi pyrkii etsimään uusia, raikkaita näkökulmia, konteksteja ja tapoja esittää teoksia. Se, mihin rajan voi vetää, on nähtävästi edelleen arka asia, ja herättää tunteikasta keskustelua.

Hyvänä esimerkkinä oivaltavasta nykytaiteilijasta käy ruotsalainen Jacob Dahlgren, joka rikkoo modernismille ominaisia periaatteita ja arvoja alkuperäisyyden vaatimuksesta. Raidoista ja ruuduista on tullut hänen perustyökalujaan. Taiteilijan käsissä modernismi ja abstrakti ovat menettäneet alkuperäisen arvostuksensa ja sisältönsä, ja muuttuneet merkeiksi muiden rinnalle.

Monissa tapauksissa taiteilijoista, kuten vaikkapa minimalisteista Donald Juddista tai Richard Serrasta on aikaa myöten muodostunut oman isminsä patriarkkoja. Teokset ovat saaneet lähes ikonisia ulottuvuuksia. Myös teosten esitystapaa kahlitsevat tuon ajan ajatustavat ja taiteilijoiden itsensä luomat esitysperinteet. Myös museot esityspaikkoina ovat olleet toistamassa tätä kaanonia.

Kiasma goes Taidehalli -näyttely ei pyri olemaan taidehistoriallisesti koostettu minimalistinen näyttely. Paremminkin näyttelyn tarkoituksena on johdatella katsojaa pohtimaan tilallisuutta, kauneutta ja sen paikkaa nykytaiteessa eri tavoin. Kokonaisuutta olemme kuvanneet myös Richard Deaconin teoksen nimellä Melkein kaunis. Voisi sanoa, että kauneuden tunne nyrjähtää juuri sen parikymmentä astetta.

Kauneus ei ole ollut enää pitkään aikaan taiteen keskeisenä päämääränä, mutta kauneuteen liittyvät käsityksen ja niiden takana olevat makumieltymykset voivat olla mahdollisia taideteosten aiheita – miksei myös näyttelyn alateemana.

Kiasma goes Taidehalli -näyttelyssä voi käydä katsomassa, miten ”kehnosti” minimalisti-Juddille kävikään. Korostuuko teoksen katsomistilanteessa edelleen katsojan ruumiilliset mittasuhteet suhteessa teoksen mittasuhteisiin? Rohkaisemme katsojia ennakkoluulottomasti pohtimaan kauneutta ja sen esittämisen eri mahdollisuuksia.

Eija Aarnio
Hanna Mamia-Walther
Näyttelyn kuraattorit

Tallennettu kategorioihin Kokoelmat, Näyttelyt | Avainsanoina | Jätä kommentti

Sanoista tekoihin: Kiasma goes Taidehalli!

Kiasma Goes Taidehalli. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Kiasma Goes Taidehalli. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Kulttuurilaitosten välisestä yhteistyöstä on helppo puhua. Juhlapuheissa luvataan synergiaetuja ja kokouksissa nyökytellään yhteistyöideoille. Mutta kun tulee aika tehdä jotain konkreettista, ei yhteisille hankkeille tahdo löytyä aikaa eikä resursseja. Aidon yhteistyön toteutuminen vaatiikin todellista tahtoa ja ennen kaikkea resurssien suuntaamista yhteisiin hankkeisiin.

Taidelaitokset ovat tehneet yhteistyötä lainaamalla teoksia ja kierrättämällä näyttelyitä. Huomenna yleisölle avautuvassa Kiasma goes Taidehalli –näyttelyssä on kuitenkin kyse enemmästä. Olemme tuottaneet ja kuratoineet yhdessä näyttelyn Kiasman kokoelmista ja valinneet teokset nimenomaan Taidehallin tiloja ajatellen. Kiasman näyttelyrakentajat ja kuraattorit ovat työskennelleet Taidehallin henkilöstön kanssa. Yleisölle suunnattu ohjelma tehdään yhteistyössä. Olemme siis tuottaneet uuden näyttelyn yhteisiä resursseja hyödyntäen. Parhaimmillaan taidelaitosten yhteistyö onkin uusien taiteellisten tuotantojen kuten teosten ja näyttelyiden toteuttamista. Luodaan yhdessä jotain sellaista, johon yksi ei kykene.

Yksi kimmoke yhteistyölle oli Kiasman poikkeuksellinen tilanne, jossa olemme suljettuina uudistustöiden vuoksi maaliskuuhun saakka. Tulee kuitenkin mieleen, eikö näin voisi toimia muulloinkin kuin vain poikkeustilan aikana?

Yhteistyön tavoitteena on saada meidät katsomaan näitä teoksia tuorein mielin. Uudenlainen ympäristö ja tilat rakentavat merkityksiä ja avaavat mahdollisuuden nähdä teokset uudella tavalla. On kiinnostavaa nähdä miten teoksiin liitettävät merkitykset muuttuvat niiden ollessa esillä Taidehallissa.

Keskeinen osa tätä yhteistyötä on myös toimintatapojen ja työkulttuurien kohtaamisessa. Kahden erilaisen ja erikokoisen toimijan on mahdollista oppia toisiltaan. Sen merkitystä osana tätä yhteistyötä on mahdotonta vähätellä.

Kiasman kokoelmissa on yhteensä yli 8500 teosta. Osana Kansallisgallerian kokoelmaa ne ovat tavallaan meidän kaikkien omistuksessa. Kiasmalle onkin enemmän kuin luontevaa esittää kokoelmia paitsi omissa näyttelyissä, myös muissa, uusissa yhteyksissä.

Taidehallin näyttely on eräänlainen laboratoriokoe. Yhteistyön lopputuloksena näemme erinomaisen näyttelyn, johon on valittu vahvoja ja merkittäviä teoksia, jotka säväyttävät ja kohahduttavat, herättävät ajatuksia ja kutkuttelevat uteliaisuuttamme.

Taidehalli sijaitsee parin minuutin kävelymatkan päässä Kiasmasta. Samoin Tennispalatsi. Parin vuoden kuluttua avautuva uusi Amos Andersonin taidemuseo on miltei Kiasman pihalla. Meillä on loistava taidekeskittymä keskellä Kamppia. Töölönlahden suunnalla tarjonnan kirjo laajenee ja muodostaa kulttuurikampuksen, jonka huippuna toivon mukaan alueelle saadaan keskustakirjasto.

Taiteen ja kulttuurin keskittymä mahdollistaa ainutlaatuinen yhteistyön. Tarttukaamme siihen!

Pirkko Siitari
Museonjohtaja, Kiasma​

Tallennettu kategorioihin Kiasma, Kokoelmat, Näyttelyt | Avainsanoina , | Kommentit poissa käytöstä